Syksyssä parasta

Syksy on ollut minulle aina vuodenajoista haastavin. Syvenevä pimeys ja kuihtuva luonto on joinakin vuosina tuntunut jopa musertavalta. Tänä vuonna syyskuu meni tuttuun tapaan väsähtäneissä tunnelmissa, mutta lokakuun vaihtuessa energialevelit näyttäisivät lähteneen kohoamaan. Olen pohdiskellut, löytyisikö vuodenajasta itselle jotain hyvääkin.

Löytyyhän sitä, ihan pieneksi listaksi asti. Ainakin näistä asioista tykkään syksyssä:

• Viilenevät kelit. Normaaliarkeeni kuuluu päivittäinen lenkki koiran kanssa. Viileä ja raikas ilma on tuntunut happirikkaalta - sellaiselta, jossa on hyvä hengittää. On niin paljon mukavampi vetää lenkkarit jalkaan, kun läkähtymisen tunne ei iske kelin takia päälle.

• Ötökkäkato. Tätä ei tarvinne juurikaan selitellä. Ihanaa, kun ei ole enää itikoita! Myös se, että punkkikausi päättyy, on huippua etenkin Armaksen kannalta. Pian ei tarvita enää myrkkyliuoksia eikä pannassa roikkuvaa punkkihuivia.

• Tunnelmointi. Syksyn tullen on ihana sytytellä kynttilöitä ja poltella takkaa. Keittää kaakaota ja hörppiä sitä viltin alla samalla, kun silmät seuraavat rätisevää takkatulta. Pari postausta taaksepäin kerroin tämän vuoden takanpolttosuunnitelmista ja aloitus on ollut onnistunut. Paitsi että tuli itsessään on tunnelmallinen, on kodikasta, kun takankylki hohkaa ympärilleen lämpöä.

• Ensilumen odottaminen. Joka vuosi se tuntuu yhtä maagiselta, kun maa on ensimmäistä kertaa peittynyt valkoiseen. Ja voi sitä puhtaan valon määrä, joka lumesta tulee!

• Luonnon vaikuttavuus. Syksyllä aurinko alkaa painua mailleen meidän vesinäkymämme kohdalla. Kaikki täällä asumamme syksyt ovat tarjoilleet huikeita auringonlaskuja. Sellaisia, joissa punertavat sävyt ovat niin vahvoja, että välillä täytyy nipistää itseään uskoakseen näkemänsä. Auringonlaskut ovat minulle erityisen voimauttavia. Niiden jälkeen pääsee ihastelemaan tähtitaivasta, joka lumoaa joka kerta katseen osuessa ylös.  Myös voimakas ruska on vaikuttava, vaikka en väreinä oranssin ja keltaisen sävyistä pidäkään. Tänä vuonna ruska helähti kirkkaaksi ja sellainen ruska on kauneinta katseltavaa. Joinakin vuosina värit jäävät haljuiksi, sellaisiksi likaisensävyisiksi, minkä mielellään skippaisi verkkokalvoiltaan.

• Viihdetarjonta. Syksyn tullen telkkuohjelmat monipuolistuvat, katsottavaksi tulee uusia elokuvia ja kaupunginteattereihin ilmestyy uutta ohjelmistoa. Pari viime vuotta ovat menneet meillä niukalla kulttuuriannostelulla, mutta nyt olemme päättäneet, että tekisimme jälleen teatterireissun jonnekin. Tänä vuonna en aio kiertää Blawhin tuotteiden kanssa joulumyyjäisissä, mikä tuntuu etukäteen jo oudolta. Kun aika ei mene myyjäistelyihin, ehdin pitkästä aikaa joulukauden tapahtumiin ihan vain turistina.

• Lupa luovuttaa ulkohommien kanssa. Kesäkaudella on aina arpominen, tehdäkö kotihommia sisällä vai ulkona. Tänä vuonna nousi loppukesän myötä kolkuttelemaan huono omatunto, kun en omasta mielestäni tehnyt tarpeeksi ulkohommia. Tai tein kyllä, mutta en saanut käyttämissäni päivissä tarpeeksi aikaiseksi. Viimeistään lumikerroksen tultua on pakko nöyrtyä ja hyväksyä, että tämän verran tuli nyt urakoitua, olivatpa kuvitelmat etukäteen mitä hyvänsä. Lumipeite myös vapauttaa: kun olosuhteet eivät enää mahdollista ulkohommia, niistä ei enää pode huonoa omaatuntoa.

• Poreilu. Vaikka käytämme ulkoporeallasta koko vuodenkierron ajan, tuntuu lämmin kylpyvesi hiukkasen nautinnollisemmalta, kun ympäröivä ilma on viileää.

• Monipuolisempi pukeutuminen. Omasta vaatekaapistani löytyy enemmän vaihtoehtoja viileämmän vuodenajan pukeutumiseen kuin kesäkeleille. Työaamuihin valmistautuminen on siis helpompaa, kun valinnanvaraa on enemmän. Syysvaatetuksessa tykkään myös siitä, että voi alkaa käyttää saappaita. Harmikseni en ole nyt löytänyt uusia rikkinäisten tilalle. Mikä siinä onkin, että aina kun etsii jotain tiettyä puettavaa, sitä ei varmasti löydä? Elättelen vielä toiveita, että kivat, matalat saappaat eksyisivät jalkaani ja saisin jäljitettyä päälleni jonkinlaisen mukavan, pitkän villapaidan. Mission impossible, I guess.

• Kurakelit väistyvät kohta. Arvaatte ehkä, minkälainen homma on ulkoilla pitkäkarvaisen koiran kanssa. Pesemistä riittää! Juuri eilen havahduin ajattelemaan, että kohta tämä taas loppuu. Lumentulon myötä ei tarvitse olla hinkkaamassa hiekkaisia karvoja joka kerta sisälle tullessa; lumiset tassut on paljon nopeampi kuivata. Lumipaakkuja kyllä saa olla sulattelemassa, mutta ne lähtevät suihkussa helpommin kuin mutakerros.

• Talvirenkaat. Tämä on hupimielellä ajateltu näkökulma, mutta meikäläisen auton tarvirenkaiden vanteet ovat coolimmat kuin kesärenkaiden pyörylät. Tiinu muuttuu siis taas nössöstä päheäksi. :D

Olikohan siinä kaikki? Syksyn hyvien puolien listaamisen koen tärkeäksi paitsi mielialan, myös elämään tarttumisen vuoksi. Olisi kurjaa heittää syksyt hukkaan siksi, ettei niistä nauti. Tunnustan, että tällaisia fiiliksiä on joskus ollut. Päälle kolmekymppisenä on syntynyt kaipuu tiristää elämisen tunne ja merkityksellisyys irti kaikista päivistä. Pysähtyä joka päivä vähintäänkin yhden kivan asian äärelle, vaikka välillä olisikin kökköjä fiiliksiä.

Hymyjä! :)