Toukokuun kuulumisia

Kevät on luiskahtanut ohi hiljaisemmassa bloggaustahdissa. Huomaan, että tieto blogiportaalista lähtemisestä on vaikuttanut oman pääni sisällä, vaikka varsinaisia konkreettisia muutoksia se ei juuri tuottanutkaan. Maaliskuusta lähtien (jolloin tieto portaaliasioista tuli) on mielessä kiertänyt vähän lannistunutkin ajatus siitä, että kuka tänne muka enää löytää perille. Että miksi innostua postauksen tekemisestä, kun vaivannäköön verrattuna se ei enää tavoita samanlaista yleisöä kuin ennen. 

Nyt päätin katkaista tuon mentaalikierteen, sillä olisihan tuo vallan typerää jättää rakas harrastus pelkkien tilastoasioiden vuoksi. Luvassa siis sekalaisia kuulumisia menneeltä kuukaudelta!

Toukokuu on tarjoillut upeita auringonlaskuja. Tämän postauksen kuvat ovat eräältä illalta, kun lehti ei ollut vielä puhjennut koivuihin. Näin voimakkaat sävyt ovat tehneet minusta taas yöpaitahihhulin, joka juoksee iltaisin kameran ja koiran kanssa rantamättäille. Mikä parasta, itikoista ei ole vielä ollut riesaa.

Minulla oli toukokuulle suuria hommasuunnitelmia, mutta niiden toteutus on venynyt ja kariutunut yksi toisensa perään. Tässä vaiheessa piti olla jo terassit valtattuna, ikkunat pestynä ja autokatos maalattuna, mutta kaikki nuo hommat odottavat vielä tekijäänsä. Kylmät kelit ja massiivinen siitepölykausi ovat osaltaan toimineet jarruna, mutta toisaalta olen ollut liian väsynyt tarttumaan mihinkään pitkäkestoista puhtia vaativaan puuhaan.

Päättyvä kouluvuosi on ollut itselleni henkisesti raskas ja on ärsyttänyt huomata, miten paljon se on vaikuttanut omaan olotilaani ja jaksamiseeni. Välillä olen ollut itselleni suunnattoman vihainenkin siitä, etten ole pystynyt rajaamaan ajatuskuormaa pois kotimaailmasta. Stressi on ilmennyt tänä keväänä ihan fyysisinäkin oireina enkä ole kyennyt purkamaan sitä oikein millään tavalla. Viikonloput eivät ole riittäneet työviikosta palautumiseen enää pitkään aikaan.

Se, mihin olen kyennyt, on ollut pihaistutusten ja uusien katealueiden värkkäily. Niitä on voinut tehdä vähitellen pienissä pätkissä. Lisäksi olen vähä vähältä korjaillut mökin terassia uuteen uskoon, joka ei routaeristyksistä huolimatta kestänyt menneen talven pakkasia.

Valoa toukokuuhun ovat antaneet minilomalta tuntunut helatorstai pidennettyine viikonloppuineen sekä muutamat sosiaaliset kohtaamiset ja kahvittelut. Ystävilläni on ollut useampia kivoja kuulumisia kerrottavana ja niistä olen ollut heidän puolestaan vilpittömän iloinen. On mahtavaa päästä seuraamaan sivusta toisten onnistumisia!

Miehen kanssa teimme helatorstaina miniroadtripin Nilsiään ja Tahkolle. Se irroitti mukavasti mieltä ja sovimmekin, että pyrimme heti kesäloman alkaessa kehittelemään jotain tekemistä eri maisemissa. Mies ahkeroi toukokuun alussa opinnäytetyönsä pakettiin ja kulunut kuukausi on ollut sikäli kiva, että hänen ei ole tarvinnut enää uurastaa iltoja tietokoneella. Telkkariosaston kannalta teimme jotain yllättävää ja hurahdimme katsomaan yhdessä BB:tä. 

Olkkarissa meillä on ollut meneillään reaaliaikainen lintulive, kun olemme seuranneet takapihalla olevien linnunpönttöjen tilannetta. Kiinnitimme kuun alussa pihapiiriin kolme uutta pönttöä testataksemme, olisiko niillä mitään vaikutusta itikoiden määrään. Nyt näyttää siltä, että olemme ehkä saaneet yhden kirjosieppopesueen naapuriksemme. Jännittävää!

On sanomattakin selvää, että odotan kesälomaa kuin kuuta nousevaa. Samalla pelottaa, pystynkö irtautumaan koulumaailmasta siten kuin pitäisi. Aamukammassa on päiviä jäljellä vielä kuusi kappaletta ja toivon, että viimeinen viikko auttaisi tavalla tai toisella kesään laskeutumisessa. Ainakin sääennuste lupaa hyvää!