Heippa! Blogin päivittämisessä on ollut pari kuukautta taukoa, vaikka tänne on kyllä ajatus luiskahdellut. Aluksi en oikein saanut kiinni, mistä päivitysjumi oikein johtuu, mutta sitten pääsin jäljille: huomasin, että koen stressiä postausten julkaisemisesta Facen puolelle. Siellä linkit näyttävät yhä enemmän leviävän paikallisten asukkaiden silmille (myös sellaisten, jotka eivät ehkä spontaanisti tänne löytäisi) - se ei tunnu mieluisalta, sillä olen pitänyt blogiani aina pakopaikkana Rautavaaran ympyröistä. Silloin kun pystyn ajattelemaan, että blogin lukijat ovat pääsääntöisesti muualta Suomesta, pystyn olemaan paremmin oma itseni ja kirjoittamaan ilman sensuuria. Ajattelin ratkaista asian siten, etten enää julkaise jokaista postausta erikseen Facebookissa, korkeintaan aina koontivinkin useammasta postauksesta. Aktiiviset lukijat kyllä osaavat käydä täällä kurkkimassa ilman naamakirjaakin. :) Korkalainen-blogi löytyy myös Blogit.fi-sivustolta, joten halutessaan postaukset pystyy laittamaan seurantaan sitä kautta.
Kesä meillä sujui varsin leppoisasti. Kuten uumoilin etukäteen, pidempää roadtripiä emme tehneet minnekään. Kirjasin puhelimen muistioon ylös kesäpäiväkirjaa ja sen mukaan onnistuimme kehittelemään jokaiselle päivälle pientä extrakivaa, kuten pieniä puuhasteluita, sosiaalisia näkemisiä ja lähireissuja. Meillä oli useampana päivänä neljän koiran lauma täällä temmeltämässä, sillä hoidimme vanhempieni collieita heidän urakoidessaan pikkuveljeni raksalla.
Elokuun puolivälissä alkoi työarki ja siitä lähtien Uljas ja Jalo ovat viettäneet arkipäivät keskenään kotona. Kesäloman alkuun saakkahan pojat olivat hoidossa mummolassa. Pitäisi varmaankin koputtaa puuta, mutta yhtä silputtua kirjekuorta suurempaa tuhoa ei ole poikien jäljiltä löytynyt. Jotta karvaturrit eivät jäisi kotiin liian aktiivisina, olen ottanut uudeksi arkirutiiniksi käydä heidän kanssaan parin kilometrin aamulenkillä. Yllättävää, mutta ennen aamuseiskaa tehdyt reippailut ovat olleet itsellekin mieluinen juttu! Työpäivän jälkeen käymme tekemässä sitten aina normipitkän lenkin.
Kesän vaihtuminen syksyksi ei ole kirpaissut, päinvastoin. Olen ollut onnessani, kun enää ei tarvitse kärsiä kuumista helteistä. Syysbluesia en usko tulevan; viikonloppuna tuli täyteen vuosi Armaksen kuolemasta ja olen varma, että tämä syksy ei voi olla yhtä hirveä kuin vuodentakainen.
Nämä alkusyksyn viikot ovat vielä siitä mukavia, että tähän vuodenaikaan järjestetään vielä useampia ulkoilmatapahtumia. Venetsialaiset, jalismatsit ja vaikkapa lähiruukilla pidetty valoshow ovat värittäneet viikonloppuja mieluisasti. Kesällä emme käyneet leffassa, joten sen aioin siirtää meille syksyn ohjelmistoon. Kuopion kaupunginteatterinkin tarjonta kiinnostelisi. Kulttuuria huomaan kaipaavani! No okei, eräjormailuakin: meidän piti lähteä tänään Tiilikan kansallispuistoon reippailemaan, mutta koska keli oli pilvisen ruma, jätettiin suunnitelma vielä tuleville viikoille. Odotan myös sitä, että järven toiselle puolelle Kiparinmäelle rakentuu uusi näköalatorni. Sinne pitää sitten kiivetä katselemaan ruskamaisemia.
Blawhin kanssa minulla on ollut ärsyttävää vastoinkäymistä. Sain valmiiksi uuden julisteen, mutta sen painaminen ei meinaa onnistua sitten millään! Tavallisesti käyttämäni painotalo on sössinyt painoyritykset kolme kertaa, joten nyt odottelen neljättä painosta eri firmasta. Pelkään rehellisyyden nimissä, että en saa vieläkään priimaa. No, lupaan esitellä julisteen täällä heti, kun pystyn.
Työarki on koululla lähtenyt rullaamaan periaatteessa entiseen malliin, mutta siinä on ollut tänä vuonna yksi lisäjuonne, josta en pidä. Meillä ovat nimittäin ykkösluokkalaiset poikkeuksellisesti eri rakennuksessa kuin muut oppilaat. He eivät ole samassa pihapiirissä, vaan seitsemän minuutin kävelymatkan päässä. Minun lukujärjestyksessäni on tunteja ykkösille päivittäin, eli joudun ramppaamaan oman luokkani ja pikkuoppilaiden välillä nonstoppina. Se syö järjettömästi työaikaa! Tavallisesti olen hyvin tehokas välituntien käyttäjä: valmistelen, suunnittelen ja työstän tunteja välituntisin niin paljon kuin mahdollista. Niihin kuuluu myös tietokonehommia. Nyt, kun tuo tehoaika oppituntien välillä meneekin rakennusten väliä tallustellessa, olen ollut hermo pinkeällä. Ketuttaa tällainen ajantuhlaus. Puhumattakaan siitä, että toisessa rakennuksessa olevassa työskentelytilassa en pysty toteuttamaan kuin murto-osan niistä työskentelytavoista, joita normaalissa luokassani toteuttaisin. Argh. Mutta se siitä savujen päästelystä.
Sähköasioita on tullut mietiskeltyä paljon. Meillä vanhenee sähkösoppari marraskuun lopussa, mutta saimme onneksi uusittua sen nykytilanteeseen verrattuna melko hyvään hintaan (13,75 kWh). Luku on kuitenkin lähes kolme ja puoli kertaa entistä suurempi, joten pakkaskuukausien sähkölaskut jännittävät. Pudotamme talveksi talon lämpöjä hieman alemmaksi ja koitamme kompata sitä takan lämmittämisellä. Suihkuaikojen lyhentäminen olisi yksi tehokas keino sähkölaskun pienentämiseksi, mutta en ole varma, kuinka valmis olen siihen. En ole mikään läträäjä muutenkaan ja lämmin suihku on itselleni yksi tärkeistä stressinpoistajista. Saunomista siirrämme enemmälti mökille, siellä puusauna ei kilowatteja pyöräyttele.
Tässäpä olennaisimpia kuulumisia. Tavallista ja tasaista, sopivaa siis. Toivottavasti siellä ruudun puolellakin syksy on startannut vähintäänkin neutraaleissa tunnelmissa!
Kirjoittelemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti