5.7.2022

Ja niin minusta tuli asuntosijoittaja

Blogia pidempään lukeneet ehkä muistavat, että olen haaveillut asuntosijoittamisesta jo ikuisuuden. Jos tarkkoja ollaan, niin vuodesta 2017 saakka. Unelmien määritteleminen tavoitteiksi kannattaa, sillä tässä sitä viimein ollaan, kaksinkertaisena asuntosijoittajana!

Tein pari vuotta sitten road mapin, johon kirjasin ylös useamman kuvitteellisen asunnon budjetit sekä säästö- ja maksusuunnitelmat. Sen mukaan arvelin, että pystyisin tekemään ensimmäisen konkreettisen peliliikkeeni kesällä 2024. Mutta kappas vain! Ajan edetessä sijoitustrategiani on viilautunut ja olen selkiyttänyt itselleni, minkä tyyppisistä kohteista olen kiinnostunut. Viime kevättalvella tajusin, että pystyisin jo hankkimaan asunnon haluamaltani alueelta.

Olin seurannut tiettyä seutua jo pidempään, joten tiesin, miten usein ja millaisia kohteita sieltä pompsahtaa myyntiin. Helmikuussa kiinnostuin yksiöstä, jonka lopulta sitten hankinkin. Vaikka asunnon kylppäri ja keittiö olivat mintissä, pinnat tarvitsivat hieman freesausta. Ensialkuun koittikin pieni raksapuristus: seinien maalausta, lattiaan vinyylilankun asentamista ja listojen vaihtamista. Ihan yksin en uurastanut, vaan sain urakka-avuksi vuorotellen äitini ja mieheni. Valmistuttuaan yksiö napsahti nopeasti vuokralle.



Asuntoinnostus roihahti yksiön valmistumisen jälkeen uudestaan, sillä sen hankintaprosessin aikana sain ehdotuksen ostaa naapuriasuntonkin samaan syssyyn. Ihan heti en idealle lämmennyt, sillä ajattelin, ettei tuplaostos olisi minulle taloudellisesti mahdollinen. Mitä enemmän kuitenkin pyörittelin numeroita, sitä realistisemmaksi ajatus muuttui. Alkoi tuntua suorastaan haaskaukselta olla hyödyntämättä pankin ja taloyhtiön kanssa tehtyä pohjatyötä, joten lopulta tein reteänä tyttönä tarjouksen naapurikaksiosta. Summa oli merkittävästi pienempi kuin myyjä toivoi, mutta suurin mihin itse pystyin. Ja hupsis - se meni läpi ja toukokuussa huomasin olevani toisenkin asunnon omistaja. Kaksion kaikki pinnat oli rempattu muutama vuosi sitten, joten vuokrailmoituksen pystyi tekemään suoraan. Sekin hurahti vuokralle viikossa.


Keväällä en pystynyt hiiskumaan asuntokuvioista kenellekään, sillä taikauskoisena en halunnut manata prosesseja epäonnistumaan. Nyt vaiheita muistelee kuitenkin jo mielellään ääneen. 

Olen linjannut asuntosijoittamista varten tietyt periaatteet esimerkiksi huoneiston kunnon ja vastikemenojen osalta. Haluan hankkia ainoastaan sellaisia asuntoja, joissa pystyisin itsekin asumaan. Tämä kriteeri täyttyi nyt kumpaisenkin asunnon kohdalla: olen onnessani, että pinnat ja kylppärit vastaavat määrittelemääni tasoa.


Riskinpoikanen on siinä, että molemmat asunnot ovat samasta taloyhtiöstä. Jos ja kun yhtiössä ilmenee suurempia menoja, ne kohdistuvat molempiin asuntoihin. Kolmen vuoden päästä talossa onkin tulossa kattoremontti, joten nyt hyvältä näyttävä kassavirta tulee jonkin verran pienenemään.

Kevään asuntoprojekti oli jännittävä, innostusta herättävä ja pelottavakin. Kaikista haastavinta oli hoitaa virallisia asioita puhelimitse - minun oli tehtävä itselleni selväksi, että puhelinkammo on ylitettävä, jotta asiat edistyvät. En tiedä helpottiko kammo yhtään, mutta pystyinpähän toimimaan siitä huolimatta. Pieni raksapyrähdys oli puolestaan sitten ihana. Oli mukavaa päästä tekemään jotain itse ja nähdä oman työn vaikutus yksiön ilmeeseen. Huomasin osaavani ja rakastavani etenkin listoittamista: oli superkoukuttavaa onnistua jiirien tekemisessä!





Vuokrailmoituskuvia varten stailasin molemmat asunnot samoilla tavaroilla: isolla villamatolla, Eamesin RAR-keinutuolilla, jalkalampulla, tyynykorilla ja muutamalla pikkuesineellä. Niitä käytin, jotta mittasuhteiden hahmottaminen olisi kuvien avulla helpompaa. Yllättäen kaikista palkitsevin hetki olikin molempien asuntojen kanssa se, kun pystyin vuokrasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen keräämään stailauskamppeet kasaan ja kiikuttamaan ne autoon. Paluumatkalle pakatut tavarat havainnollistivat konkreettisesti, että prosessi oli valmis.

Vaikka kaikki sujui lopulta hyvin, ei tulevaisuudesta voi olla varma. Asuntosijoittaminen on laji, jossa riskejä löytyy vaikka muille jakaa. Tällä hetkellä haluan kuitenkin nauttia onnistumisen tunteesta ja maksella lainataakkaa pienemmäksi tyytyväisenä. Katsotaan taas jokusen vuoden päästä, olisiko sitten taas aika uusille hankinnoille.

Kippis unelmille, tuleville ja toteutuneille!

P.S. Muistattekos vielä asunnon, jonka hankimme kesällä 2019? Se on meillä vielä arkikäytössä kaupunkiasuntona, mutta ehkäpä viiden (tai kymmenen) vuoden aika-akselilla tämäkin siirtyy sijoituskäyttöön. Tästä postauksesta pääset kertaamaan, millaisesta kohteesta oli kyse.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...