Arvatkaapa mitä? Se oli meikäläisen työsyksy siinä! Huomenna ei herätyskello soi, sillä minulla ja Romeolla alkoi yhteinen kotoilu hoitovapaan merkeissä. En voi valehdella, ettenkö olisi asiasta mielissäni (vaikkei pankkitili sitä tule olemaankaan). Pääsemme valmistautumaan jouluun rauhassa ja pitkän kaavan mukaan - can't wait!
Lukuvuoden ensimmäisen neljänneksen aikana tuli tehtyä tiettyjä havaintoja työssäkäymiseen ja taaperoarkeen liittyen. Vaikka työnteko tuo omanlaistaan mukavaa vaihtelua päiviin, ei se kuitenkaan ole sitä, mitä tässä vaiheessa mieluiten tekee. Sydän sanoo tosi vahvasti, että oma paikka on vielä kotona, pienen ihmisen kanssa. Yhteiset valveillaolotunnit työpäivän jälkeen eivät ole riittävästi. Eivät riittävästi lapselle eivätkä jäsennellyn arjen pyörittämiseen. Eivätkä varsinkaan omalle palautumiselle.
Toivotan siis tervetulleeksi hitaat aamut, rauhassa juodut kahvikupit, monipuoliset yhteiset touhut ja tekemiset sekä ajallaan hoituvat kotityöt.
Vielä en ole ehtinyt luonnostelemaan, mitä extrakivaa hoitovapaalla keksisimmekään. Jouluilua tietysti, mutta sen lisäksi olisi mukava löytää lähialueelta jokin perhekerho käytäväksi ja muutama elämyksellinen päiväreissu tehtäväksi. Luulen, että tulemme nappaamaan mummon mukaan, jos bongaamme sopivan käyntikohteen.
Marraskuun ohjelmassa on tietenkin myös perinteisen joulusiivouksen tekeminen katosta lattiaan, joulukuussa sitten tyypillinen piparitaloprojekti ja muut tunnelmoinnit. Olemme tällä viikolla opetelleet sytyttämään takkaa ja katsomaan tulenliekkejä turvallisen välimatkan päästä. Koputan puuta, mutta Romeo näyttäisi ymmärtäneen aika kivasti, ettei kuumaan takkaluukkuun ole koskemista. Itselleni elävä takkatuli on suuri tunnelmatekijä ja on mahtavaa, jos pystymme nauttimaan siitä yhdessä lapsen kanssa.
Jouluilun osalta ovat lähikuukaudet aivan erilainen juttu kuin vuosi sitten. Romeo oivaltaa ja osaa tehdä asioita nyt moninkertaisella ymmärryksellä, joten jouluun liittyvät puuhat saavat kokonaan erilaisen merkityksen. Tänä viikonloppuna olemme esimerkiksi laitelleet kyntteliköitä ja paperitähtiä ikkunoihin; pikkumies on pystynyt olemaan mukana aina patterinasentamisista ripustushommiin. Ja mikä ilo valoista on ollut jo nyt!
Sen verran on itselläni lähitulevaisuudessa spesiaalijuttuja tiedossa, että minulla olisi tarkoitus lähteä käymään joulukuussa Helsingissä. Yksin! Ja kokonaisen viikonlopun verran. Olemme suunnitelleet ystäväni kanssa jouluisen hotelliviikonlopun, joka on vähän kuin pitkän kaavan mukaan järjestetyt pikkujoulut. En kuitenkaan nuolaise ennen kuin tipahtaa, tässä ehtii tauteja tipahdella niskaan vielä ennen h-hetkeä. Mutta toivon kovasti, että reissu järjestyisi. Myös, että miehet pärjäisivät keskenään kotona ja että oma ikäväni pysyisi kohtuullisissa aisoissa (en ole nimittäin koskaan ollut Romeosta yhtäkään yötä erossa). Mutta let’s see, se on sitten.
Hyvää hoitovapaata, mikä täydellinen ajankohta jäädä sellaiselle, kun joulukin lähestyy! Allekirjoitan vahvasti nuo tuntemukset, että ilta kotona työpäivän jälkeen ei riitä, ei paljon mihinkään. Omakin työnteko on tällä hetkellä tarkastelulasin alla, vaikka itselläni on tosin se etu, että osa-aikainen työ on mahdollista. Ihanasti Romeo näkyy kiinnostuneen pianosta. Meillä 2 v 2 kk lauleskelee kovasti itsekseen ja eilen otettiin lastenlaulujamit pianon ääressä. Kiitos blogistasi, luen joka postauksen :)
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista! ♥ Tästäpä tuli itse asiassa nyt mieleen, että miksi en ole itse harkinnut työmäärän vähentämistä - 80 %:n työaika onnistuisi nimittäin opellakin ihan heittämällä! Kunhan joskus taas työarki koittaa, niin otanpa ihan todelliseksi tavoitteeksi tehdä lyhyempää työviikkoa. Ai jestas, tulipas nyt kunnon mind blowing -kokemus tästä. Kiitos! Ja mitä lapsukaisiin tulee, lauleskelevat ja musisoivat taaperot ovat kyllä aivan ylisöpöjä! Voin kuvitella teidän jamittelut. :) Ihanaa on kyllä äitinä se, että lapsi on kiinnostunut musiikista. Meillä jopa siihen pisteeseen asti, että muilla ei meinaa olla pianon ääreen asiaa - pikkumies omii koskettimet kokonaan itselleen. :')
Poista