Minut pidempään tunteneet tietävät, että kellojen siirto talviaikaan lyö täällä aina hetkeksi jalat alta. Iltapäivien pimeys musertaa ja joudun etsimään uusia asetuksia loppusyksyn päiviin orientoitumiseksi. Viime vuosina olen kuitenkin onnistunut (ainakin omasta mielestäni) löytämään valoa tähänkin vuodenaikaan. Lopulta marraskuukin tuntuu aina luiskahtaneen nopeasti ohi.
Myös sen moni tietää, että marraskuu on minulle ennen kaikkea joulusiivouskuukausi, kun puunaan sekä talon että mökin lattiasta kattoon, kaappien perukoita myöten. Tämä traditio on auttanut minut monena vuonna pimeimmän vaiheen yli, kun siivouksia tehdessä ikkunoiden ulkopuolinen maailma tuntuu unohtuvan.
En kuitenkaan ole koskaan halunnut ajatella, mitä kaikkea marraskuussa pitäisi tehdä ennen joulua, vaan huomata kaiken sen, mitä saa tehdä ennen sitä. Kun sanat vaihtaa, muuttuu koko ajatus: velvollisuuksista tulee mahdollisuuksia - jopa etuoikeuksia. Tältä pohjalta aion tänä vuonna kokeilla koko marraskuuhun - en vain siivousrumbaan - uutta näkökulmaa ja vaihtaa to do -jutut (vaikka niitä rakastankin) saan tehdä -asioiksi.
Sillä jos ainoa ongelmani on iltapäivien pimeys, olen loppujen lopuksi aika onnellinen tyyppi. Saan olla elossa ja elää omannäköistä elämää. Minulla on ihana perhe, suhteellisen toimiva keho ja mahdollisuus tehdä yhtä ja toista. Siinä on jo paljon kiitollisuuden aihetta marraskuunkin keskelle.
Siispä kyhäsin marraskuulle oman saan tehdä -listani. Se muistuttaa siitä, että vaikka ulkona olisi kurjan pimeää ja märkää, on aika paljon kaikkea ihanaa, mitä saa tehdä. Marraskuussa…
- saan herätä jokaiseen päivään lasten herättämänä. Ilman kiirettä ja laittautumishässäkkää töitä varten.
- saan keittää rauhassa maailman parhaimmat aamukahvit ja mussuttaa niiden kanssa ruisleivät juustolla ja kurkulla.
- saan miettiä ja valmistaa Romeolle päivän ruoat.
- saan juottaa Vanessalle maidot ja syöttää soseet.
- saan huolehtia koirista ja kaiken tohinan keskellä myös pysähtyä paijailemaan niitä.
- saan ulkoilla raikkaassa ilmassa lasten sekä koirien kanssa.
- saan nukuttaa lapset päiväunille, nostaa jalat sohvalle ja nauttia hetken hiljaisesta talosta.
- saan kokea lasten ilon ja läheisyyden, osallistua leikkeihin ja riemuita syliin mönkivistä pikkuisista.
- saan ottaa välillä vastaan itkuja ja harmituksia.
- saan tehdä lasten kanssa iltatoimet ja nukuttaa heidät yöunille.
- saan käydä lämpimässä iltasuihkussa tai hypätä porealtaaseen.
- saan syödä iltapalan päivän varsinaisen ruutuhetken äärellä.
- saan olla onnellinen omasta perheestä.
- saan lasten isovanhemmat osaksi viikkojamme.
- saan tehdä tuiki tavallisia kotitöitä.
- saan väsyä tai olla reipas.
- saan hipsutella joka päivä äidin neulomissa villasukissa.
- saan katsella kauniita maisemia oman kodin ikkunoista.
- saan kuunnella kattopeltejä vasten vihmovaa sateenropinaa.
- saan olla stressaamatta punkeista, itikoista ja käärmeistä.
- saan ajatella ja kirjoittaa blogia.
- saan nauttia kotoilusta itselle mieluisassa kodissa.
- saan lenkittää koirat pilkkopimeässä
- saan käyttää toppatakkia ja pipoa.
- saan puunata lattioilta hiekkaa ja märkiä lehtiä.
- saan olla ilman ulkopuolelta tulevaa stressiä.
- saan suunnitella joulua ja tehdä jouluisia juttuja yhdessä lasten kanssa.
- saan ihastella ulos laitettuja jouluvaloja ja laittaa tunnelmallisen arsenaalin myös sisälle.
- saan poltella kynttilöitä ja puhaltaa ne sammuksiin Romeon kanssa.
- saan odottaa pysyvää lumipeitettä ja iloita sitten, kun se tulee.
- saan tehdä joulusiivoukset ja nauttia putipuhtaista nurkista.
- saan ennen kaikkea hengittää ja olla olemassa.
En halua ajatella, että marraskuu on selviämisen kuukausi, vaan elämisen. Vaikka vähän lamaannuttaisikin, mikään ei pysähdy marraskuuksikaan. Oikeastaan marraskuussahan eletään kaikista vahvinta arkea ilman juhlakauden menoja.
Tiesittekö muuten, että marraskuussa aurinko paistaa Suomessa keskimäärin vain 20–30 tuntia koko kuukauden aikana? Vertailun vuoksi: kesäkuussa aurinko paistaa yli 300 tuntia! Ei siis ihme, jos tekee mieli kääriytyä villasukkiin ja nyhjätä viltin alla. Mutta ehkä juuri siksi marraskuu onkin paras kuukausi harjoitella valon löytämistä muualta kuin taivaalta. Saan tehdä -lista on hyvä täsmätapa sytyttää valoja sinne, minne aurinko ei yllä. Ainakin omaan mieleen.
Mukavaa marraskuuta (ilman yhtään ironiaa)!
