Olohuoneessa

Hyvää maanantaita! On viimein aika karistella viimeisetkin lomamoodin rippeet ja todeta breikki päättyneeksi - niin blogissa kuin arjessakin. Joululoma meni tosi nopeasti, mutta yritin tankata siitä kaiken mahdollisen energian. Käytännössä vaalin pitkiä herätyskellottomia aamuja, happihyppelyitä koiran kanssa ja päiviä ilman velvoitteita. Viime viikolla tuli harjoiteltua jo pari päivää töitäkin; sujui yllättävän kivuttomasti, vaikka torstaiaamuna ei oma auto käynnistynytkään reippaan kolmenkympin pakkasessa. Suunnitelma beenä piti herättää ja viedä mies töihin ja kurvailla korpitaival hänen autollaan. Perjantaiksi saatiin onneksi jo sitten minun Tiinuni ajokuntoon.

Lomalla sain edettyä sisustuksellisesti yhdessä asiassa: tuossa olohuoneen telkkuseinässä, joka on vaivannut omaa päätä jo toista vuotta. Tarvittiin sangollinen saneerauslaastia, pari litraa maalia ja reissu Ikeaan että ilme muuttui.

Puolisen vuotta sitten tein työhuoneeseen betoniseinän. Sen oli tarkoitus olla harjoituskappale, sillä mielessäni siinsi samanlaisen toteuttaminen olohuoneeseen. Koska työhuoneen versio on miellyttänyt menneet kuukaudet omaa silmää kovasti, reipastuin tekemään samanlaisen viimein olkkariinkin. Instagram-seurailijat tietävätkin, että minulle tyypilliseen tapaan projekti starttasi yötunteina. Tein seinän kahdessa erässä; laastikerroksen ensimmäisenä iltana ja maalipinnan toisena. Vaikka värisävy on täysin sama kuin työhuoneessa, näyttää seinä olohuoneessa vaaleammalta, varmaankin suuremmasta ikkunamäärästä johtuen. Vaaleampi ilme sopii kyllä omaan silmään tosi mieluusti, sillä seinä henkii nyt puhdasta ja kodikkaan viileää tunnelmaa.

Vuodenvaihteen jälkeen piipahdimme Ikeassa ja reissua varten olin kirjoittanut ostoslistaan kaksi valkoista PS-kaappia ja mustan Storsele-tuolin. Kaupassa väittelimme miehen kanssa, sopiiko tuoli autoon. Miehen epäilyistä huolimatta kiikutin sen kassalle. Parkkipaikalla saimme venkslailla hyvän tovin ja välillä olin jo varma, että joudun myöntämään tappioni ja palauttamaan kalusteen takaisin kauppaan. Jollain ilveellä se kuitenkin luiskahti kyytiin, joskin minä matkustin kotimatkan etupenkillä hyvin epäergonomisesti kököttäen.

PS-kaapeista muodostui nyt pidempi taso telkun alle; tilan aikaisempi ongelmahan oli se, että telkkarin alla ollut musta taso oli tehtäväänsä aivan liian pieni. Ennen seinänpätkää piti täyttää useammalla tuolilla, korilla tai lampulla, mikä ei ollut ollenkaan hyvännäköinen ratkaisu suht pitkällä matkalla. Nyt mittasuhteet toimivat paljon paremmin ja värimaailma on tasapainoisempi. Mies taas on innoissaan kaappien tarjoamasta säilytystilasta, kun sai asetella sinne mielensä mukaan kaikki tekniset värkit ja muut TV-tason läheisyyteen kuuluvat tavarat. Entisen pikkutason kohtaloa ehdin jo surra, kunnes keksin sille täydellisen paikan työhuoneesta - se toimii paremmin kuin hyvin suunnittelemieni korttien ja printtien säilyttämisessä.

Storsele oli minulla mielessäni jo ennen joulua, joten ehdin toivomaan sen kanssa yhteensopivia lahjoja: harmaa talja ja marokkolaishenkinen tyynynpäällinen paljastuivat aattona pukin toimittamista paketeista.

Hankin seinää varten jo pari isoa taulukehystä, ja ajatuksena oli suunnitella niihin jotain graafista katseltavaa. Nyt kuitenkin painan jarrua, sillä kokonaisuutena telkunympärys ei nyt välttämättä kaipaakaan mitään lisää. Betoniseinä korostaa kauniisti nousevaa sisäkattoa ja on sisustuselementti jo itsessään. Luulen, että tulevaisuudessa tässä näkymässä muuttuvatkin vain tason vasemmassa laidassa olevat pikkutavarat ja niistä koostuvat asetelmat. Kesällä hankkimani pieni oliivipuu on osoittautunut yllättävän sitkeäksi - samaa ei voi sanoa isommasta kaverista, jonka hankin Tanskasta. Tuon House Doctorin Vitro-maljakon putket ovat muuten juuri oikeankokoisia kynttilöitä varten, joten tänä talvena esine on löytänyt uuden käyttötarkoituksen.

Tämän vuoden bloggamisrytmiä olen miettinyt vähän rennommalla otteella: normitöissä käyvänä, pienyritystä pyörittävänä, pitkää ajomatkaa ajavana ja lähimmäisille aikaa antavana en voi vaatia itseltäni samaa kuin ammatikseen tätä tekeviltä saati kotiäiteinä aikaa viettäviltä kollegoilta. Siispä älkää ihmetelkö, jos joka toinen päivä ei postauksia putkahtele, mieluummin panostan laatuun ja hyvään mieleen kuin määrään. :)

Miten teidän vuosi ja arki on lähtenyt käyntiin?

Hymyjä päivään!