Joulu on täällä

Joulu on täällä. Koti on siisti joka nurkkaa myöten. Kuusi on laitettu, jääkaappi täytetty ja koristeet aseteltu. Sytytetty kynttilät, alettu rauhoittua. Otin kyllä jo sisältäkin jouluisia kuvia, mutta jotenkin niiden siirtäminen koneelle, käsittely ja blogiin lataaminen rikkoisi nyt jotain tunnelmasta täällä. Mieluummin käytän senkin ajan lahjojen viimeistelyyn ja pikkuperheemme huomiointiin. Siispä kuvituksena alkuillan otoksia ulkoiselta pihalenkiltämme, kun täällä maa alkoi saada valkoista kuorrutusta pintaansa. Nyt tuota ihanaa höttöä on paljon enemmän. ♥

Tämän postauksen myötä toivotan ihanaa, tunnelmallista, suloista, rauhallista ja ennen kaikkea voimauttavaa joulua teille kaikille. Laittakaa tekniset laitteet piiloon ja keskittykää olemaan tässä ja nyt. Niin teen minäkin, minkä myötä blogi jää toviseksi joululomailemaan. Nautitaan! ♥

PORO-lahjasäkki by Tarja Ritari Design + arvonnan voittaja

No nyt se alkoi! Joululoma! ♥ Vihdoin ja viimein oma aika lisääntyy pariksi viikoksi. Tänä aamuna kävin tekemässä vielä lyhyen työpäivän, kun lapsukaiset saivat todistuksensa ja itse kukin toivottelimme hyviä jouluja ristiin rastiin. Mieskin lähti mukaan aamukahvittelemaan opehuoneen sohvalle. Pari tuntia sitten kotiutuessani ei kaikki kuitenkaan mennyt ihan nappiin, kun tarkoituksenani oli sytyttää takkaan tuli tunnelmaksi ja näiden kuvien taustaelementiksi. Matalapaineisen kelin vuoksi luukunraosta tupsahtivat savut, onneksi vain hajuksi.

Tuulettelutuokion jälkeen pääsin kuvailemaan tätä muhkeaa kaunokaista, Tarja Ritari Designin PORO-sarjan lahjasäkkiä. Tämän joulun lahjat ovat jo lähes kokonaan hankittu, mutta yhtäkään en ole ehtinyt vielä paketoimaan: se on sellainen rauhassa tehtävä homma, jonka haluan tehdä olohuoneen pehmeillä matoilla joulumusiikkia kuunnellen ja kynttilöitä poltellen. Siksi siis juksasin teitä hieman ja piilotin lahjasäkkiin sivupenkillä olleita tyynyjä - tajusin samalla kuitenkin, että säkissähän voi todellakin säilöä muutakin kuin lahjoja. Tällaisessa muunlaisessa säilytystarkoituksessa kaunis säkki saakin olla pidempään silmänilona kuin pelkästään aaton h-hetkellä.

PORO-lahjasäkin printtikuvion on suunnitellut muotoilija Ella Makkonen. Sarjaan kuuluu myös tyynynpäällisiä, keittiöpyyhkeitä sekä kuvioton kuusenmatto. Materiaali kaikissa tuotteissa on laadukasta, sataprosenttista pellavaa. Itse olen viime vuodet kroonisesti pohtinut kodin jouluilmettä ja taipunut musta-valko-harmaaseen linjaan. Perinteisistä elementeistä kyllä tykkään, mutta sopivasti pelkistettynä. PORO-sarja vastaa tähän vaatimukseen loistavasti. ♥ Muissa tuotteissa värivaihtoehtoina on valkoisen lisäksi mustaa, harmaata ja pellavaa. Tätä säkkiä on saatavilla valkoisen lisäksi pellavan värisenä - sopii erityisesti sellaiseen sisustusmakuun, joka kallistuu piirun verran perinteisempään.

Tuo meidän koiranpentumme on tarkkaavainen huomaamaan uudet esineet kotona ja tutkii mielellään kaiken erilaiselta tuoksahtavan. Säkkikin on kiinnostanut tänään kovasti; on antanut sen kuitenkin olla rauhassa parin kiellon jälkeen ja tyytynyt vahtimaan uutta tuttavaansa sohvalta käsin. Meidän aikaisemmat koiramme ovat olleet aina tiiviisti joulunvietossa mukana ja oppineet odottamaan omia lahjojaan. Lyön vetoa, että Armaskin on luvan saatuaan innolla pää säkissä ja noukkii sieltä itselleen lahjoja.

Millaisia lahjansäilyttimiä teillä muilla on käytössä? Itse olen aiemmin kasannut lahjapinot valkoisiin pärekoreihin, joita tämä säkki tulee erinomaisesti täydentämään. Paitsi että itse lahjojen ulkonäkö on tärkeää, olen aina halunnut hoitaa niiden kuljetuksenkin kauniisti.

Mutta hei, teitä varmasti kiinnostaa kuulla kuusenmaton voittaja? Viikko sitten starttaamaani arvontaan tuli sylikaupalla ihania kommentteja, kiitos niistä teille! Huomasi selkeästi, että kaipausta tällaisille tyylikkäille - ja ennen kaikkea kotimaisille - tekstiileille on. Kipaiskaapas siis hakemaan omanne lähimmältä jälleenmyyjältä tai suoraan Tarja Ritari Designin työhuoneelta Naantalista, missä joulukauppa on avoinna huomennakin (Inno Yritystalo, Emännänkatu 9).

Kuusenmaton onnekas uusi omistaja osallistui arvontaan nimimerkillä Emmiina. Tuhannesti onnea! ♥ Sähköpostia on lähtenyt jo matkaan, jotta saadaan matto toimitettua täksi jouluksi kuusen alle.

Suloista lauantaita!

Piparkakkutalo ja joulumieli

Tämän vuoden piparkakkutalo poikkeaa aikaisemmista. Olen monta vuotta peräkkäin valmistanut piparikirkon jouluksi, mutta nyt halusin kehittää jotain erilaista. Vaatimattomampaa mutta söpömpää. Sirompaa mutta tunnelmallisempaa. Tiesin oikeastaan heti, että tällaisen haluan tehdä. Mansardikattoisen mökin kuusten suojassa. Talon muodolle on mielessäni tarkka esikuva, sillä se jäljittelee entistä mummolaamme isänäidin suvun puolelta. Mäen päällä nököttävä keltainen talo ei ole enää suvussamme, sillä se jäi toistakymmentä vuotta sitten isän siskolle, joka sittemmin luopui paikasta. Mummolasta on kuitenkin monenlaisia muistoja, parhaimpina lukemattomat kesäviikot, joita kaveriporukalla talon tiluksilla vietimme. Mummolla oli pihalla kasvimaa, josta käytiin syötäväksi porkkanat, herneet ja mansikat. Itse rakastin kehitellä heppaleikkejä autioituneessa navetassa, jossa kuitenkin oli pilttuut ja karsinat vielä tallella. Mummolla oli aina oma paikkansa keittiöjakkaran päällä, mistä hän vahti tekemisiämme. Siksi siis tällainen piparkakkutalo, muistoisa yksilö.

Talon kaavat kehittelin omasta päästä, nämä piirustukset kun eivät mitään rakettitiedettä ole. Osat on liitetty yhteen kuumalla sokerimassalla. Olen tehnyt taloja vuosittain teini-iästä saakka, joten massan metkut jo tietää ennakoida. Vuosien saatossa olen saanut siitä yhden pysyvän paloarven käteeni, mutta vaikka sen syntyminen sattui pirusti, on jälkikäteen ollut hauska muistaa joka kerta arpea katsoessa, että se on syntynyt piparitalon teossa.

Pihakuusetkin tein eri tavalla kuin aiemmin. Nyt kuuset on koottu ylöspäin pienenevistä tähdistä. Meikäläisellä ei ollut tähtimuotteja valmiina, vaan jokainen tähti piti leikata kötöstellen veitsellä. Olipahan pitkäveteinen urakka, mutta kuusista tuli onneksi kovin mieleiset; pinnalle ripoteltu tomusokeri tekee samanlaisen kauniin, kerroksellisen efektin kuin oikea lumi todellisessakin luonnossa.

Vielä pitäisi etsiä varastosta tonttufiguurit piparitontille vipeltämään. Sellaiset puolikkaan peukun kokoiset, jotka ovat itse kukin vähän eri asennoissa. Niin hauskat, että ne on pakko asetella joka vuosi paikoilleen: esimerkiksi savupiippuun, oviaukkoon, tikkaiden alle, kuusten väliin ja katolle.

Rupesin eilen illalla miettimään oman joulumieleni tolaa. Niin moni on tuskaillut, että jouluun valmistautuminen tapahtuu tänä vuonna viiveellä eikä olo ole kovin jouluinen. Vaan eipä täällä! Analysoin omaa fiilistäni, ja totesin, että onhan sitä. Voisi sanoa, että olo on ihan normaalin jouluinen, samanlainen kuin se on yleensä muinakin vuosina tähän aikaan. Minulle joulumieli tulee tekemisestä. Siitä, että saa miettiä, hankkia ja paketoida lahjoja. Siitä, että saa luututa nurkkia. Siitä, että kuuntelee tonttumusiikkia. Siitä, että valmistaa piparitalon ja laittaa kotiin jouluista valoa ja ilmettä. Siitä, että istahtaa kirkonpenkkiin kauneimpiin joululauluihin. Siitä, että koulussa lukukauden päätös huipentuu joulujuhlaan ja todistustenjakoon. Vaikka nämä viimeiset viikot ovat töissä työläimmät, ovat ne ehdottomasti lukuvuoden parasta aikaa, palkinto aherruksesta.

Vaan. Vaikka joulu syntyy tekemällä, on sen kultaisin ydin ajatuksissa. Siinä, että rauhoittuu nauttimaan yksinkertaisistakin vivahteista. Näkee ja kuulee fiiliksentekijät ympärillään ja pysähtyy huomioimaan ne. Sivuuttaa tarvittaessa tympeät äänet ja keskittyy vaalimaan hyvää mieltä omien lähimmäisten kesken. Siinä se tärkein.

Joulumieltä täältä sinne! ♥

Kolmantena adventtina ja vähän sen jälkeen

Kalenterin piti saada liukua viime sunnuntaihin, kolmanteen adventtiin saakka, ennen kuin perinteinen siivouskierrokseni starttasi. Näistä nurkista se lähti; vierashuone oli ensimmäinen huone, jonka pesin toissapäivänä katosta lattiaan, myös komerot ja lipastonlaatikot. Ihan mahtava tunne! Täältä välineet vierailivat myös jo olkkarinkin puolella, missä ehdin pesemään katon ja seinät. Sitä mukaa kun saan huoneita valmiiksi, lisäilen jouluista ilmettä puhtaille pinnoille. Vierashuoneessa ilahduttaa nyt kaksi isohkoa olkipukkia, jotka maalasin pari talvea sitten valkoisiksi. Toisin kuin monella muulla, meikäläisillä ei ole kiirettä saati halua kerätä jouluilmettä pois heti joulun jälkeen: meillä kuusikin yritetään pitää Nuuttiin saakka ja silloinkin jouluilmeen purkaminen aiheuttaa haikeutta. :)

Tähän viikkoon kulminoituu meillä töissä koko lukukausi. On arvioinnit, viimeiset palaverit, joulujuhlat ja muut. Voi olla, että ehdin jatkamaan muiden huoneiden siivousta vasta ensi viikonloppuna, mutta silloin aion tehdä sen antaumuksella. 

Tuota antaumuksellisuutta olen viime viikkoina miettinyt vähän enemmältikin. Että mihin antautua ja mihin ei. Ihan liikaa olen tänä syksynä antanut repiä itseäni joka suuntaan, yrittänyt riittää ja venyä sellaiseen, mihin ei tarvitsisi. Henkisesti, fyysisesti, ajallisesti. Se on näkynyt kroonisena stressinä, joka on äärimmäisen kuluttavaa. Stressin takia on mennyt ohi monta sellaista asiaa, joista normaalitilassa nauttisi ja jotka osaltaan antaisivat voimavaroja. Normaalisti kivat ja mielenkiintoiset asiat ovat vain aiheuttaneet nyt ärtymystä. Ihan typerää. Tietenkään kaikkiin seikkoihin en edelleenkään pysty vaikuttamaan, mutta adventtina päätin, että aion aloittaa nyt loman kynnyksellä minä-projektin. Priorisoida itseni ja lähimmäiseni etusijalle, sanoa enemmän ei ulkomaailmalle ja varjella tehokkaammin omaa vapaa-aikaa. Ansaitusti ja selittelemättä. En aio sanoa tähän julistukseeni, että "Katsotaan, kuinka käy", sillä tämä päätös pitää - ei vain loma-aikana, vaan myös sen jälkeenkin. ♥

Päättäväistä tiistaita!

ARVONTA // Kuusenmatto by Tarja Ritari Design

Joko te olette päättäneet paikan joulukuuselle? Meillä joulukuusi oli viime vuonna takan kupeessa - siinä oli hyvät koordinaatit, mutta sittemmin kotiutunut musta kaappivanhus on varannut nyt tuon sijainnin. Uusi joulupuun paikka on ollut onneksi aika helppo miettiä, sillä se vapautui ison oliivipuun jäljiltä. Puu kun ei oikein tykännyt koleiden ilmojen myötä lähes aina puhaltavasta ilmalämpöpumpusta, vaan siirtyi vierashuoneen oven viereen. Nyt sohvaa vastapäätä, telkun viereen, aukesi vapaa areena tämän vuoden kuusivihreälle.

Kuusen alle on maton miettiminen aina jokavuotinen projekti. Näkisittepä, miten hyvän pinkan olen viime vuosina hankkinut yhtä jos toisenlaista kuusenalusta! Meille sisustajille ei käy mikä tahansa vaihtoehto, vaan kuusenmatonkin on ehdottomasti mätsättävä kokonaisuuteen ja oltava hengeltään tarpeeksi tyylikäs ja laadultaan kiitettävä.

Pian teistä yhden onnekkaan kuusenmattomietinnät on ratkaistu ja laatukriteerit täytetty, kun pääsen blogiyhteistyön merkeissä arpomaan kotimaisen Tarja Ritari Designin PORO-sarjan valkoiselle matolle uuden omistajan. Tämä kuusenmatto on laadukasta pellavaa ja sopii takuuvarmasti moneen sisustusmakuun. ♥

Maton reuna on pehmoisesti hapsutettu. Halkaisijan mitta ympyräisellä on 100 cm, eli se sopii hyvin isommankin kuusen alle ja tilaa riittää mukavasti lahjapinoillekin. Kuusenmattoja on valkoisen lisäksi saatavilla myös pellavan värisenä - vinkkinä siis, jos kyseinen sävy sopii paremmin omaan kotiin. Jälleenmyyjät voi tarkistaa täältä. 

Arvonnan säännöt tulevat tässä:

Jokainen tähän postaukseen kommentoinut saa automaattisesti yhden arvan. Jos kommentoit anonyymisti, muista kuitenkin laittaa sähköpostiosoitteesi mukaan mahdollista yhteydenottoa varten.

Toinen arpa on luvassa, jos käyt tykkäämässä Tarja Ritari Designin FB-sivusta, täällä. Sivua seuraamalla saat ajankohtaisimmat TRD-kuulumiset, tietoa jälleenmyyjistä sekä esimerkiksi vinkkejä lahjaostoksiin.

Muista kertoa, monellako arvalla olet mukana!

Arvonta alkaa NYT ja päättyy viikon päästä lauantaina (19.12.) klo 15.00. Kannattaa kurkata, osuiko voitto kohdalle, sillä nopeasti tavoitettu voittaja ehtii saamaan palkintopaketin postissa ennen joulua, juuri sopivasti kuusen alle. Tuolloin esittelen muuten teille vielä toisen PORO-perheen jouluisen tuotteen, yhden omista lemppareistani.

Tsemppiä kaikille! ♥

Tämän viikon saavutus

Joulutähdet ikkunoissa, etu- ja takapihan puolella yhteensä yhdeksän kappaletta. Siistiksi pyyhkäistyt ikkunanvälykset. Siinä tämän naisen viikkosaavutukset. Ehkä ei enempää tarvitsekaan. Vielä.

Rauhallista viikonloppua!

Toinen adventti

Tänään on tuplasyy kahdelle kynttilälle - juhlia toista adventtia ja Suomen synttäripäivää. Jos milloin, niin erityisesti tänä vuonna on ollut monta syytä olla kiitollinen itsenäisestä kotimaasta.

Vuosi sitten pidimme Linnan juhlien studiota pikkusiskoni kanssa hotellissa Rovaniemellä. Kävimme tuolloin joulufiilistelyreissun pohjoisessa. Lumitilanne taisi olla täällä meidän leveyksillämme samankaltainen kuin nyt, jokseenkin epävarma. Tänä vuonna juhlia seurataan ihan kotisohvalta, takkatulta poltellen ja vilttiin kääriytyen. Kaffetkin voisi keittää. Ehkä voisi samalla tehdä inventaariota eilisen shoppailukierroksen joululahjoista - yhdeksäntuntista rutistusta pystyy varmasti luonnehtimaan jo ihan perusteelliseksi.

Laittaisin kaksi kynttilää niin mielelläni ikkunalaudalle, mutta näissä uudemmissa omakotitaloissa harvemmin ikkunalautoja on. Päivän kuvat on otettu vuorokauden valoisimpaan aikaan, mitä ei kyllä hämärän vivahteesta uskoisi. Nuo valkoiset poronsarvet ovat muuten justiinsa siltä vuodentakaiselta Rovaniemi-reissulta.

 

Rentoa iltaa ja puhtia uuteen viikkoon!

DIY: Sementtilaatta (+jouluhöpinää)

Huhhuijakaa! Niinpä on taas yksi viikko taputeltu työtuntien puolesta. Melkoinen tohinaviikko onkin koululla kyllä taas ollut; minuuttiaikatauluja, juoksemista ja palavereita. Onneksi sentään iltaisin on saanut kotona vaipua paremmin sohvannurkkaan kuin aiemmin. Öisin tosin on oltu unissa työmaalla, mutta se taitaa olla melko tavallista tähän aikaan vuodesta. 

Joulufiilis on tällä viikolla kasvanut, sillä laittelin viime perjantaina luokkaani useammat jouluvalot, tonttuja ja joulukuusen. Viikolla ollaan lasten kanssa kuunneltu netistä Jouluradiota nonstoppina ja aherrettu tunnelmavaloissa. Ollaan myös päivittäin katsottu Tonttu Toljanterin joulukalenterijakso vuodelta 2007 ja jännitetty, miten käy joulumuorin unipöpön ja tuoko tonttu kirjeitä meidän kuusemme alle. Ette arvaakaan, miten ilahduttavaa tällaisesta jouluintoilijasta on päivittäin kuulla, kun pikkuoppilaat kertovat vakavalla naamalla tonttuhavainnoistaan: niitä sitten yhdessä analysoidaan ja muistutetaan toinen toisiamme kilttinä olemisesta. Omalla vastuullani on myös Lucia-esityksen ja pikkujouludiscojen järjestäminen ensi perjantaiksi, joten virtaa tarvitaan edelleen. Ja ai niin, pitikös ne arvioinnitkin tehdä? *<|;)

Kotona pyrkimyksenäni on aloittaa joulusiivoukset tänä viikonloppuna. Varmaan pitää startata ikkunanvälysten siivoamisesta, jotta saan kiinnitettyä joulutähdet paikoilleen. Mutta niistä myöhemmin, nyt muutama sananen itse postausaiheesta. Muistanette ehkä, kun aiemmin syksyllä kerroin viettäneeni DIY-viikonloppua. Silloin lähti yksi jos toinenkin projekti liikkeelle, ja tässä on niistä yhden lopputulos: itse tehty sementtilaatta. Tein laattoja useamman kappaleen, joista osan myin viimelauantaisissa myyjäisissä. Onneksi muutama jäi kotiinkin. Laattoja maalasin käänteisillä väreillä: valkoisia rasteja mustalle pohjalle ja mustia rasteja valkoiselle pohjalle. Näissä kuvissa pollastelee mustapohjaiseksi tehty versio. Laattojen valamista varten tein puisia kehikoita. Niissä tekeleet saivat kulua noin viikon. Ennen maalaamista pinta ja reunukset piti vielä tasoitella ja hioa sileämmäksi - siinä hommassa meinasi kyllä mennä into ja usko, mutta valmista tuli kuitenkin. Maalausaiheen kanssa painiskelin useamman viikon, kun en osannut päättää, millä teemalla lähtisin pintaa tuhertamaan. Olin jo päättänyt kuvioida pintaan hyöhenpinnan jäljitelmää, kunnes kaksi yötä ennen myyjäisiä totesin, että kyllä ne vaan tällaiset suditut rastit on enemmän meikäläistä.

Laatta on pinta-alaltaan 20x20 ja sen paksuus on noin puolitoista senttiä. Itse näen sillä selkeästi kolmen käyttötarkoituksen kärjen: kaunistuksena sisustuksessa, tarjoilualustana ruokapöydän kulhoille ja muille astioille sekä alusena kynttilöille.

Tänä iltana aion tehdä tontunpuuhia lahjalistan merkeissä. Ehkä lasken kahvikupposen tuohon laatalle. Listaan joka vuosi etukäteen paperille ylös, mitä aion itse kullekin hankkia pakettiin. Hommaa helpottaa ihanasti se, että meillä on lähimmäisten kanssa tapana tehdä omat lahjatoivelistat muille vinkiksi. Jokainen saa varmasti juuri niitä lahjoja, joita toivoo ja jotka ovat mieleisiä. Huomenna on varmasti muutama muukin liikenteessä, mutta haluaisin käydä Kuopiossa tekemässä perusteellisen lahjastartin. Tavallisesti olen aloittanut lahjaostokset jo lokakuun puolella, mutta viime vuosina tuo ajankohta on venynyt ja venynyt. Vaikka todellisuudessa nyt on hyvä aika startille, tunnen olevan jäljessä omasta aikataulustani... No, jospa huomisiltana tilanne olisi jo toinen ja saisin paketoida lahjapinoa korkeammaksi!

Millä mallilla teidän lahjahankintanne ovat? Liittyykö niihin perinteitä ja toistuvia tapoja?

Kivaa viikonloppua!

DIY: Joulukalenteri

Onkohan minulle muodostumassa uusi perinne, miehelle DIY-kalenterin tekeminen? Ehkä vielä toisena peräkkäisenä vuotena ei voi perinteestä puhua, mutta jospa jo ensi vuonna. Tänä syksynä olen lätrännyt toistuvasti maalien ja sahattujen puupätkien kanssa, joten tätä linjaa oli luonteva jatkaa kalenterissakin.

Työhuoneen koivumetsään nousi musta kuusi, kun ruuvasin pystyrimaan tasaisesti piteneviä lautoja ja maalasin ne liitutaulumaalilla. Jos on tullu pideltyä viime vuosien aikana maalisutia, niin eipä akkuruuvarikaan huonoksi kakkoseksi jää. Luukuiksi askartelin pienet kirjekuoret valkoisesta paperista ja pintaan tulostin tekemäni mustat numeropallerot. Melkein tekisi mieli sanoa, että tuunaukset ja askartelut saavat nyt tältä vuodelta jäädä, mutta silloin valehtelisin itselleni - onhan tässä jouluväkerryksiä vaikka kuinka paljon vielä edessä!

Näissä kuvissa ei luukuissa ole vielä täytettä, sillä eilen kalenteria kuvatessani olivat sisukset vasta matkalla kotiin. Mies toi töistä tultuaan kasan erilaisia suklaita jotka sitten iltahämyssä sujauttelin paikoilleen. Tänään pulleusaste sitten onkin jo ihan toisenlainen. Viime vuonna hankin suklaatkin yllärinä, mutta tällä kertaa kevensin omaa rooliani ja mies sai itse hankkia mieleisensä lajitelman luukuherkkuja. Yllätysmomenttina hänelle tulee se, mitä lajia olen laittanut minkäkin päivän kohdalle.

Ensiksi meinasin ruuvata kuusen ylemmäksi seinään kiinni, mutta se olikin parempi näin lattialla. Pysyy ihan hyvin pystyssä itsekseen. Keittiössä ja olohuoneessakin ehdin kuusta pyöritellä, kunnes oli todettava, että kyllä kalenterin paikka on tuossa työhuoneesta muualla huusholliin näkyvällä seinäpätkällä. Tuossa oli viime vuodenkin versio.

Mitä tulee eiliseen noin muutoin, oli päivä vähän kummallinen; töistä tultuani minulla oli aikaa ottaa päivänokoset! Sitä ihmettä ei olekaan tapahtunut vähään aikaan. Illan sai ihan rauhassa lekotella ja kuunnella ulkona myllertävää tuulta.

Onko teillä muilla aikuisilla joulukalentereita? Millaisia? Itse en osaa kuvitella joulukuuta ilman kalenteria, joulu odotuksineen se on isoillakin ihmisillä! *<|:)

Loistavaa joulukuuta!