Keskikesä

Päivät hujeltavat nyt tosi nopeasti. Ajatella, että juhannus on nyt ja pian alkaa heinäkuu. On keskikesä. Tänään on jo pilvisempi päivä, mutta eilen oli todella upea juhannusaattokeli. En muista, milloin viimeksi olisi ollut yhtä kaunis kokkoilta. Eilisen suunnitelmat menivät plörinäksi positiivisella tavalla: pihapuuhastelujen jälkeen oli tarkoitus olla kotona sen kummemmin hötkyilemättä, mutta alkuillan kahvitteluvieraat houkuttelivatkin mukaansa kokkotulille ja lopulta isoja kokkoja tuli nähtyä kaksin kappalein. Juhannusyöksi meille majoittui myös yllärivieras, mikä oli tosi mukavaa. Armas oli mukana kokkoreissulla ja pärjäsi ihmisvilinässä yllättävän hienosti. Jännitysmomentteja oli kuitenkin ilmassa erästä puusiltaa ylittäessä sekä haitarin pärähtäessä soimaan; reppana pelkäsi haitaria niin paljon, että meinasi pakittaa auton alle. Oli ihan milleistä kiinni, ettemme viettäneet loppuyötä eläinlääkäripäivystyksessä, huh.

Juhannuskimppuna oli tänä vuonna pionisatsi, jonka tuoksua en meinannut kestää. Meikäläisen nenä on vähän turhan tarkka kaikenlaisten voimakkaiden hajujen kanssa ja näiden auettua piti maljakkoa siirtää välillä kulkualueita kauemmaksi. Harmi, supernättejähän pionit olisivat silmänilona.

Jos taivas ei tänään ryöpsäyttele vettä tai nostata ukkosta, pihalla olisi tarkoitus jatkaa pikkupuuhailuja. Näyttää uhkaavasti siltä, että pihasipistelyt alkavat viimein valmistua ja tässä pääsee ihan oikeasti vain nauttimaan lötköilystä!

Suloista juhannusta! ♥

Ovi auki työhuoneeseen

Fiuf, työhuone alkaa viimein näyttää muultakin kuin varastolta. Kevään myyjäistapahtumat täyttivät tilan laatikoista ja kapsäkeistä, mutta olen viimein saanut raivattua tavaroita omille paikoilleen. Vastapäisellä seinällä on työpöydällä vielä kuitteja järjesteltävänä, mutta tämä pianonseutu on jo mukavaa katseltavaa. Kehtaa pitää oveakin auki. 

Tämä piano saapui meille viime kesänä. Oikeasti se oli puunvärinen, mutta maalasin komistuksen valkoiseksi seinämaalilla. Maalipinta on pysynyt oikein hyvänä, ainoastaan liikkuva kosketinkansi on nirhannut valkoista muutamista kohdin mukaansa. Kirpparilta löytämäni pianotuoli olisi taas hieman fiksauksen tarpeessa, sillä ruuviosan päässä oleva istuintaso on muuttunut melko kiikkeräksi. Pitäisi kehitellä sille pientä tuentaa, niin uskaltaisi keinua pimputtelujen tahtiin tuolia varomatta.

Säätiedotuksen mukaan viikonlopun saa viettää tiiviisti sisäpuuhissa. Ei haittaa ollenkaan, kyllä täällä tekemistä riittää! Otin äitiltä lainaan höyrypesurin - sillä olisi tarkoitus testailla ainakin pesuhuoneen puhdistamista. Ja jos intoa riittää, voisi työhuoneen raivauksen viimeistellä ja siirtyä käymään läpi vaatekaappeja. Muutamat hyvät kahvitkin olisi tarkoitus keitellä, kun tuo samassa talossa asuva pojankönsikäs täyttää tänään vuosia. ;)

Kivaa viikonloppua!

Talon keskiakseli

Istuskelin viikonloppuna olohuoneen nojatuolissa ja katselin telkkarin sijaan olohuonetta ja keittiötä. Siinä kököttäessäni tajusin, että en ole tainnut koskaan kuvata tai postailla talon keskiakselia täällä blogissa. Syykin on hyvin selkeä: tämä ekan kuvan kuvakulma on perhanan hankala. Olohuoneen puoli on paljon valoisampi keittiöön verrattuna, joten huoneita kuvatessa tarvitaan ihan erilaisia kamera-asetuksia. Yhdessä kuvattuna käy joko niin, että olohuoneen puoli ylivalottuu tai keittiö näyttää hurjan pimeältä. Nyt kuitenkin sain eilisen poutaisessa iltavalossa näkymää jotenkuten haltuun, joten tältä siis näyttää rottinkituolissa istuskellessa. Pohjahan meillä on talossa varsin avoin ja sisäkatto korotettu, joten hapenpuutetta ei helpolla pääse syntymään.

Ruokapöydän seutua en myöskään ole pitkään aikaan hurjan mielelläni kuvaillut, sillä pellavaiset tuolinpäällyset ovat ihan finaalissa. Ne löpöttävät miten sattuvat ja vaihtaisinkin ne (tai jopa tuolit kokonaan) heti, jos muita säästökohteita ei nyt olisi. Itse pöydän kanssa minulla on varmaankin jokin murroskausi menossa, kun en oikein osaa päättää, tykkäänkö siitä vai en. Pöytäkokonaisuus kun on jäänteitä romanttisesta sisustuskaudesta, joka ei enää uppoa. Pöydän lankkupinta on kyllä ihana ja mieleinen, mutta ristikkäiset jalat yhdistettynä huputettuihin tuoleihin on varmaankin se asia, mikä tökkii. Pöytäsarjaan olisi saatavilla pitkät pirtinpenkit - olenkin miettinyt, että niiden avulla ilme voisi päivittyä skandinaavisemmaksi.

Pulloon kävin noukkimassa kolme hentoa kukkasta omalta etupihalta. Nämä ovat perennapenkkiin istuttamiani monivuotisia yksilöitä, mutta en harmikseni muista, mikä kuikeloiden nimi mahtoi olla. :') Saa kertoa kommenttiboksissa, jos joku tunnistaa.

Tuolle olohuoneen kuninkaalle, mustalle kaappivanhukselle, olen mitannut ja varannut paikan jo uuteen taloon. Haaveeni on, että se saisi täysipäiväisen tehtävän astiakaappina keittiön puolella. Nyt säilytän kaapissa sisustusesineiden lisäksi mustavalkoista Taika-kahvittelusarjaa - miten upealta näyttäisikään, jos joka hyllylle voisi asetella kauniisti erilaisia astioita... Pitäisi tosin varmaan jo alkaa keräilemään, meikäläisen kippovarasto kun on nykyisellään melko laihanlainen. Mutta hei, aina voi unelmoida!

Minulla on tänään hauska päivä tiedossa, kun tapaamme Jyväskylässä entisten opiskelukavereiden kanssa. Valmistuttuamme olemme nähneet joka kesä heti lomien alettua. Mikä mukavinta, porukkamme on edelleen melko suuri, vaikka voisikin kuvitella vuosien karsineen väkeä. Mutta no way, nämä tytöt pitävät yhtä! Juttuaiheista ei koskaan tule puutetta, päinvastoin. Usein jää pikemminkin sellainen olo, ettei kaikkia asialistalla olleita kuulumisia ehtinyt turisemaan. Matkaan lähden miehen silmäterällä, tutummin Taavetilla, sillä oma Tiinuni ei ole edelleenkään pitkän matkan ajokunnossa. Jyväskylä, täältä tullaan!

Aurinkoista päivää!

Tupasvillat

Blogeissa postaillaan nyt ahkerasti kuvia luonnonkukista, erityisesti hentoisista koiranputkista ja värikkäistä lupiineista. Meilläkin kiemurtelee yksi violetti lupiini keittiönpöydällä korkeassa maljakossa, mutta ajattelin kuvailla hieman toisenlaisia kukkasia nyt. 

Suomaastojen varsilla liikkuvat ovat varmasti tänä vuonna huomanneet, että tupasvilla kukkii nyt erityisen runsaana. Tuntuu, ettei valkoisia mättäitä ole koskaan ollut näin paljoa! Kaunis kukinta on kestänyt pitkään, sillä meillä oli työpaikan sohvapöydällä kimppu näitä jo kuukausi sitten. Tällä viikolla en voinut itse huristella enää tupsukaisten ohi, vaan oli ajettava auto tiensivuun ja kömmittävä upottavalle suopientareelle kimpunkeruuseen. Onneksi oli raksakumpparit autossa mukana, sillä jalat upposivat mättäisiin sääriä myöten.

Kotona leikkasin kimpun lyhyemmäksi ja asettelin sen ruskeaan apteekkarinpulloon. Tupasvillat eivät tarvitse vettä, vaan ovat kuivanakin tällaisia kuohkeita tupsuja. Ja mikä hyvä, kimppu on hajuton.

Hymyjä sunnuntaihin!

Nikkaroitiin näkösuoja

Kuten olen jo kertonutkin aiemmissa postauksissa, yritämme parhaillaan taltuttaa pihaa ja saada siellä päätökseen kaikki mahdolliset kohteet, jotka ovat olleet fiksauslistalla. Yksi niistä on tässä. Rimoitettu näkösuoja pihavaraston taakse.

Tuossa varaston takana on ollut "pääsäilömispaikka" kaikenlaisille puutarhavehkeille, ruohonleikkurille, lumikolalle, kottikärryille ja näkymättömiin haluttavalle pihasälälle. Varaston takana on vain pusikkoa ja metsää, joten omalla kulkuväylällä nuo tavarat eivät ole koskaan olleet saati vaivanneet silmää. Olen kuitenkin koko ajan tiedostanut, että hieman alempana kulkevaa Ouluntietä pitkin porhaltavat autokuskit kyllä näkevät tuon selustan. Seikka on vaivannut minun mieltäni niin paljon, että masinoin miehen viimein rakennuspuuhiin. 

Kuten pergolan kanssa, minä annoin ohjeet ja mies vastasi toteutuksesta. Tarkoituksena oli, että minkäänlaista puukalikkaa tai ruuvia ei tarvitsisi ostaa kaupasta. Tuo tavoite täyttyi sentilleen; yhteenkään lisärimaan ei olisi enää omissa pinoissa riittänyt tavaraa. Pientä taipumista oli joissain puuosissa jo havaittavissa, mutta jämätarvikkeista tehdyksi nikkaroinniksi tätä voi pitää varsin pätevänä.

Näkösuojaan jäävän alueen vuorasin ensin muovilla ja sitten tasoittelin päälle kuorikatekerroksen. Tuossa varaston takana on jo vajaat kolme vuotta vanha säilytyslaatikko, jonka nikkaroin itse täällä ensimmäistä kesää asuessamme. Reunarimat ovat ruvenneet siinä jo repsottamaan, mutta muuten laatikko on ollut kätevä; se on täynnä pinoon taiteltuja pressuja, joita raksailessamme tarvitsimme ja tulemme uudellakin työmaalla tarvitsemaan. Laatikon päällä on pari rullaa koiratarhaverkkoa. Viime vuonna meinasimme rakentaa talonpäätyyn koiratarhan, mutta tonttiosto muutti suunnitelmat; säästetään nuo verkot sinne seuraavan talon kupeeseen, jospa Armas pysyisi täällä suht kuuliaisesti omassa pihapiirissä...

Näkösuojaan jäävän alueen koko on noin seitsemän neliötä. Itse asiassa mies sai tehtyä tuosta suuremman, kuin alkujaan suunnittelin. Hyvä juttu vain, sillä nyt piiloon saa kaiken mahdollisen pihatavaran. Tämän nikkarointioperaation yhteydessä siivosin samalla varaston takana rojottaneen puupinon. Vaikka se oli siististi pressun alla, voitte kuvitella miten se vaivasi silti mieltä. (Varsinainen puunsäilytysalue meillä on tontin rajalla, katseilta suojassa kumpareen alla.) Nyt varastonseutu on niin siisti kuin olla ja voi, ja tämän pihakohteen voi nyt jättää mielestään. Jeij!

Seuraava viimeisteltävä ja jossain vaiheessa teillekin esiteltävä kohde on etupihan rinne. Sitä olen pantannut blogissa tiukkaan, viimeisin aluetta sivuava postaus taitaa olla tämä kahden vuoden takaa. :') Ikuisuusprojekti siis, mutta loppusuoralla kuitenkin senkin kanssa ollaan. Rinteen nykytilaa pääsette hieman kurkkimaan tästä viimeisestä kuvasta, rimojen välistä. Ylempänä komeilee pergola, josta jaksan vieläkin olla ylpeä - vielä kun ehtisi sinne nautiskelemaankin!

Joko teillä myrskyää? Täällä on ollut kovia tuulenpuuskia, mutta vettä ei ole juurikaan näkynyt. Nyt rupean keittämään kahvia ja laskemaan roposiani; tänään Tiinuuni oli tarkoitus tehdä nelipyöräsuuntaus, mutta eipä sitä voinutkaan tehdä raidetangonpään väljyyden vuoksi. Eikun osia tilaamaan ja uutta suuntausaikaa odottelemaan. Eihän tuohon olekaan lyhyellä aikaa vaihdetukaan kuin takaiskarit, tukivarret ja jarrusetti... Ei ole halpaa elää symbioosissa auton kanssa ja samalla yrittää säästää raksaa varten. :') Mahdoton yhtälö. No, jospa näiden jälkeen olisi monta autohuoletonta kuukautta edessä (*pakollinen koputus puuhun*).

Mukavaa keskiviikkoiltaa!

Vähän niin kuin loma

Se olisi nyt. Kansankielellä loma, virallisemmin kesäkeskeytys. Meillä opettajillahan ei varsinaisesti lomaa kapulakielessä ole, vaan työ keskeytyy koululaisten lomien vuoksi. Palkkaakaan me emme oikeasti kesäkuukausilta saa senttiäkään: meidän vuosityömme katsotaan tehtävän kymmenen kuukauden aikana, mutta tuolta ajalta saatu palkka jaetaan kahdelletoista kuukaudelle. Toisin sanottuna joka kuukaisi meidän palkastamme nipistetään 20 %, joka sitten vapautetaan maksuun kesällä. Tämä muinainen järjestely on tietääkseni erittäin poikkeuksellinen muihin ammatteihin verrattuna, mutta se on entisinä aikoina keksitty keino turvata opettajien toimeentulo kesän aikana. Harva tätä tietää, ja siksi ketuttaakin aina lukea tai saada kuittailuja opettajien lomista. Samalla tavalla muutkin voisivat nipistää talvikuukausina euroja sukanvarteen ja ottaa sitten kesäksi palkatonta vapaata. Tässä siis vielä viimeinen opetuksellinen tuokio, ennen kuin oikeasti heitän työasiat mielestä. Seuraavaan kahteen kuukauteen en aio olla ope, vaan ihan vain Kristiina. :)

Mennyt vuosi oli aika utopistinen. Kollegojen kanssa totesimme, että vuosi oli yhtä erityisjärjestelyä toisensa perään, ja jokainen joutui venymään odotettua enemmän. Toivon todella, että vastaavanlaista lukuvuotta ei ihan heti tulisi vastaan. Kuten kipunoin syksyllä blogissakin, olin yhdessä vaiheessa erittäin tööt ja normijärjellä olisi pitänyt ottaa jo hetki hengähdystaukoa. En kuitenkaan halunnut kuormittaa työyhteisöä yhtään enempää, joten yritin vain selviytyä. Joululoman jälkeen koitti onneksi käännekohta ja tämä mennyt kevät on ollut henkisesti todella voimauttava. Kiire ja haasteet eivät ole vähentyneet, mutta henkinen hyvinvointi on kiepsahtanut hyvälle tolalle.

Inhottaa, että olen luiskahtanut luettelemaan omia kiireitäni. Tympeitähän ne ovat muiden kuunnella, vaikka omassa päässä ne ääneen sanottuna tai näkyville kirjoitettuna jäsentyvät. Mielenkiintoisempaa olisi vasta perästäpäin kertoa, mitä on tullut tehtyä. :) Pakko niitä on kuitenkin sivuta, selittääkseni vaikkapa sitä, miksi blogi on viime viikkoina joutunut olemaan telakalla. Olen tänään miettinyt lomatekemisiä, ja näyttää lähitulevaisuuden osalta siltä, että kiire säilyy, mutta muuttaa muotoaan. Palkkatöiden sijaan duunilistalle ryöpsähtävät kaikki kotielämän kasautuneet hommat. Aioin kuitenkin saada blogimaailmaakin mahtumaan joukkoon, sillä tämä jos mikä voimauttaa ja nollaa mieltä. Piha-aiheisia kuulumisia olisi etenkin päivitettävänä. 

Mies on töissä vielä jokusen viikon, ennen kuin aloittaa lomailun. Tälle kesälle meillä on haaveissa tehdä muutamia pidempiä kotimaan reissuja sekä kiertää lähialueen kesäteatteriesityksissä. Tämän postauksen kuvitusaihe tulee yhdestä pienestä kesähaaveestani: haluaisin taas uppoutua kirjojen maailmaan. Talvisin en lue ollenkaan kaunokirjallisuutta, mutta yleensä kesällä saatan olla nenä kiinni kirjassa pitkälle aamuyöhön. Viime kesä oli ainut poikkeus, en saanut avattua yhtäkään kantta. Siispä tänä vuonna otettakoon tuo vajaus tuplaten takaisin!

Mitä teille kuuluu? Aloittiko joku muukin nyt lomansa? Mitä kesäsuunnitelmia teillä on?

Puusavottaa

Moikka! Haluaisitteko kurkistaa meidän raksalle? Siellä on nyt parin viikon sisään savotoitu puuhommissa ja hieman alkaa jo tontti selkiintyä ja rakennusten paikat hahmottua. Otetaanpas siis vilkaisu tämänhetkisiin tunnelmiin. Aloitetaan näkymästä, jossa on jo vanha ajoura valmiina ja josta todennäköisesti tuleva pihatiekin tulee kaartamaan:

Eikö vielä kunnolla hahmotu? No, lähemmäksi sitten! :)

Ja vielä...

Jep, talonpaikkaa on nyt raivattu auki ja kaadetut puut on jo pilkottu halkokasoiksi. Rannassa ja talonpaikan vasemmalla puolella riittää vielä hommia, mutta niiden suhteen ei tarvitse hötkyillä. Tähän hetkeen riittää, kun rakennusalue on siistimpi. Kaataa ja pätkii muita sitten myöhemmin, ajan kanssa. Tosin muutamia isoja kuusia on vielä kaatolistalla, sillä niiden juuret eivät näytä olevan maassa erityisen tiukassa - en halua meidän joutuvan siihen tilanteeseen, että liian lähelle jätetty jättiläispuu mätkähtää jossain myräkässä raksan keskelle.

Pötkähtäneistä puista tuli massiivisia risukasoja, mutta ne ovat enää muisto vain. Viime lauantaina tuli kuin tilauksesta sadekeli, joten pakkohan silloin oli useampi risurovio sytytellä. Tontilla on vanhojen harvennusten myötä jo maatumispistettä kolkuttelevia entisiä karahkapinoja, joten niiden selvittelyssä on ollut vähän extrahommaa - tähän saumaan nekin on kuitenkin järkevin siivota ja poltella pois kuin jättää projekti tuonnemmaksi.

Tässä puusavottahommassa talkoilemassa ovat olleet vanhempani, jotka ovat hoitaneet oikeat savottahommat - itsehän sitä ei osaa olla muuta kuin assistentin roolissa. :) Seuraavaksi pitäisi vielä kerätä ympäri tiluksia olevat halkokasat yhteen paikkaan ja pinota ne kuivumaan. Maa on paikoin kiviryteikköä, joten vähän jännittää, miten kuljetusoperaatio sujuu. Omassa päässäni olin aikatauluttanut puusavotan kesäkuulle, joten nyt ollaan periaatteessa kuukausi siitä etuajassa. Hyvä juttu, parempi näin!

Jonkin verran on tullut lyötyä jo nurkkakeppejä maahan ja mittailtua etäisyyksiä. Tontti jakautuu korkeuseroiltaan ylä- ja alapihaan aika hauskasti. Yläpihalle tulee sijoittumaan talo, autokatos ja pieni etupiha. Alapihalle taas keskittynevät varsinaiset ajanviettotoiminnot - korkeuserojen ja valitun talomallin ansiosta hengailusijainti tulee olemaan hyvin suojainen.

Ja mitäs seuraavaksi? En suoraan sanottuna tiedä! Mikään kiire ei ole, joten voi olla, että raksa viettää puupinojen tekemisen jälkeen kesän hiljaiseloa, todennäköisesti tulevan talvenkin. Taloudellisesti ei ole järkevää hötkyillä uudessa projektissa eteenpäin, ennen kuin entinen talo on myyty. Ja myyntiähän me emme ole osanneet vielä oikein mitenkään hahmotella. On niin hankala miettiä sitä oikeaa ajankohtaa myyntiinlaiton ajankohdalle, kun markkinat tuntuvat olevat täällä Iisalmen perillä vielä melko kohmeessa. Pihallakin olisi vielä selkeitä fiksauskohteita (taisin luetella niitä edellisessä postauksessa), ennen kuin suostun ajattelemaankaan myyntikuvien ottamista. Joten nou stress, tuusaillaan rauhassa pikkuväkerryksiä eikä yritetäkään haukata liian suuria paloja kerralla.

Mitä tulee ajankäyttöön, niin vähänkö on ollut taas hujakkaa. Tietokonetta olen aukonut muistaakseni edellisen kerran viime postausta kirjoittaessani, eli viime viikon torstaina. Voitteko kuvitella! Aika on kulunut Rautavaaran tonttimaisemissa ja Iisalmen pihalla, sisällä on ehtinyt vain pyörähtää pakollisimpien asioiden verran. On tämä kyllä ollut vauhdista huolimatta kivaakin - hommat ovat mieleisiä ja keli on suosinut. Ja kyllä, myös sateisena risunpolttolauantaina; en ole koskaan ollut niin läpimärkä, mutta siitäkin huolimatta urakka oli hauska.

Kouluvuosi päättyy ensi viikolla joten tässä on menossa palkkatöissäkin melkoinen loppukiri. Iltapäiväpalavereita ja venyviä päiviä on tiedossa vielä useampia. Tein pari viikkoa sitten itselleni perinteisen kevättöiden listan asioista, jotka minun pitäisi työnkuvassani kunnialla hoitaa ennen todistustenjakoa. Huh, aluksi tuntui, etten millään ehdi hoitaa kaikkea, mutta systemaattisella tekemisellä tuo näyttääkin jo mahdolliselta. Voitte olla varmoja, että ensi viikon lauantaina eräs erityisope huokaisee ja kovaa. Lomassa parhaalta tuntuu tällä hetkellä se, että saan arkipäiviini ruhtinaalliset yhdeksän tuntia vapaata touhuamisaikaa! :)

Mukavaa keskiviikkoiltaa!

P.S. Vähänkö tulee nostalginen olo raksa-aiheesta kirjoitellessa. Aivan kuin palaisi blogin syntysijoille: raksabloginahan tämä vuonna 2012 alkoi. Nyt tosin nokialaisen kapulakännykän kuvat ovat astetta parempia iPhone-otoksia. Järjestelmäkameraa en näiden kuvien vuoksi tontille töytyyttänyt, mutta eiköhän me kännykkälaadullakin pärjätä!

Takapihan kuorikateprojekti

Kun maa suli huhtikuussa, ryntäsin heti pihalle koiran kanssa. Kuten joka kevät, tartuin lapioon ja aloin kaivelemaan maata. Keväisin on paras aika kaikille mahdollisille kaivuhommille, sillä silloin märkä maa antaa mukavasti periksi eikä tiellä ole vielä sitkeää kasvustoa. Tämän projektin aloitin oikeastaan jo viime kesänä, mutta silloin motivaatio loppui kesken. Nyt päätin saada ajoissa valmista, ettei homma venyisi ikuisuustaistoksi. Eli, tavoitteena oli saada reunustettua piha kolmelta eri laidalta puolen metrin levyisellä kuorikateuomalla. Ennen katteen annostelua piti uoman raja kaivaa suoraksi ja asetella muovia ja suodatinkangasta läpikasvujen ehkäisemiseksi. Pituutta käsitellyllä alueella on vajaat 100 metriä, joten ihan pikkuprojektiksi tätä ei ole voinut mollata.

Homma valmistui nyt alkuviikosta, ja voi vitsit, kyllä kannatti! Pihan rajat ovat nyt paljon selkeämmät ja siistimmät. Vieläkin enemmän olen iloinen ruohonajun helpottumisesta: nyt saa huristella suoraan katelinjaa pitkin, eikä tarvitse kierrellä yhtäkään norjanangervopehkoa, jotka tuolla katteen seassa puolentoista metrin välein kasvavat. Ajansäästö on kullakin nurmikonleikkuukerralla varmasti noin parikymmentä minuuttia, jee.

Armashan tuosta kateuoman päältä pomppii päivittäin ja katteet saavat näyttävästi kyytiä. Rakojen korjailu on kuitenkin huomattavasti pienempi paha, kuin tuskastuttaa itsensä ruohonleikkuussa. Tuosta katteen takapuolelta alkaa peltoalue, jossa heinät saavat rönsyillä haluamallaan tavalla. Pajukkoakin pellolla jo kasvaa, mutta se pysynee kurissa jokavuotisella lyhentämisellä, toivottavasti.

Mainitsemani norjanangervopuskat eivät vielä kuvissa juurikaan erotu, sillä ne ovat vielä melko lehdettömiä rimppakinttuja. Aurinkoisimmalla paikalla olevat yksilöt ovat kuitenkin jo alkaneet kasvattaa vihreää ympärilleen ja muutamat kukatkin niistä jo bongasin. Norjanangervoja minulla on kasvamassa pihan kolmella laidalla yhteensä noin 50 kappaletta. Niillä taitaa startata kolmas vuosi meidän pihallamme ja tuona aikana kasvit ovat kaksinkertaistuneet kooltaan. Kunhan ne saavat kasvaa rauhassa, pitäisi niistä muodostua ihan näyttävä piha-aidanne, joka kukkii keväisin valkoisin rykelmin. Harmi, että kasvit tarvitsevat aikansa - minusta on tylsää odotella monia vuosia niiden tuuhistumista.

Vuosi sitten sain kaivaa jänösten tappamat omenapuut pois takapihalta. Viime kesänä hankin tilalle viisi riippahernepuuta, jotka näyttävät selvinneen talvesta koskemattomina. Jes, tämä lajike siis kestää meikäläisen live or die -kasvipolitiikan; jos vihreät eivät pärjää suojaamatta, eivät kuulu meidän pihalle silloin ollenkaan.

Pohjoispäädyn istutuslaatikoista kurkistelee myös jo lämpimän kauden ensimmäinen kukkameri: aikoinaan äidin kukkapenkistä varastetut siniset helmililjat. Voisipas kuopaista viikonlopuksi noista muutaman nyytin sisällekin!

Miltäs teidän pihalla näyttää talven jälkeen? Ja mitä on hommalistalla? Kuten kuvista näkyy, meillä alkaa olla ruoho leikkauskunnossa, joten viikonloppuna saattaa kone päristä. Etupihalle pitäisi hankkia vähän uutta pihasepeliä ja rajailla sillä autoilualuetta siistimmäksi, piharinteen istutuspenkit tarvitsisivat siistimistä, blogissa toistaiseksi esittelemätön vesiallas peitekiviä, pergola paikkamaalausta ja terassit valttausta. Onhan tuota to do -listaa jo riittävästi, mutta jospa hommia saisi selätettyä ajoissa että ehtisi kesällä pelkkiin lötköilyhommiinkin! Tässä yhteydessä ei toinna ajatella talon sisäpuolen hommia; ikkunanpesua, kevätsiivousta, työhuoneen raivausta...

Minulla alkaakin viikonloppu jo tänään, sillä huomenna meillä ei ole koulua ollenkaan - ollaan tehty extraa siinä määrin, että saatiin ylimääräinen vapaa. Joten, mukavaa ja aurinkoista viikonloppua! :)

Olipahan hieno pop up!

Huomenta! Täällä heräillään hymy korvissa, sillä Iisalmen pop up -tapahtuma oli huikea. Keli oli mahtavan aurinkoinen, ihmiset hyväntuulisia ja myyjäkollegat ihan supereita. Viikon aikana putiikkiin popsahti 17 eri myyjää design-, taide- ja käsityötuotteidensa kanssa. Osa oli paikalla koko viikon, osa vaihtoi vuoroa läpsystä. Oma Blawhi Graphics -pisteeni oli myymälässä perjantain ja lauantain ajan. Itsehän tein perjantaina normaalin työpäivän koulussa - siksi ajaksi mies halusi ottaa ylityövapaata omista töistään ja piti putiikkia pystyssä puolestani. Olen kyllä kieltämättä kovin onnellinen, että tuo pojuseni haluaa olla apuna ja kannustaa näissä hommissa ihan kympillä. Jos minä olen imeytynyt hänen jalismaailmaansa, niin sama ilmiö on tainnut tapahtua toisinpäin minun printtimaailmani kanssa. ♥

Mutta siis, viikonloppuna kävijöitä riitti tasaiseen tahtiin - itse yllätyin siitä, miten hyvin porukka löysi paikalle ja miltä myyntisaldo nyt näyttää. Kannatti lähteä. Oman myyntipisteeni kanssa minulle sattui kämmi, kun en ajoissa muistanut nostaa esillä olevia julisteita suoristumaan; ne olivat Kuopion Designmarketin jälkeen epäsäännöllisillä rullilla ja pop upin seinälle nostettuna aaltoilivat sitten hieman kettumaisesti. No, siitäkin huolimatta asiakkaiden palaute oli taas häkellyttävän positiivista ja suloisen kannustavaa. On niin kiitollinen ja hassun nöyrä olo taas. Tässä teillekin kuvia maistiaisiksi:

Jos en olisi itse ollut säästölinjalla, olisin varmasti rohmunnut ostettavaa yhdestä jos toisesta pisteestä. Erityisesti mieleeni olivat Luovan Puun hennot, valkoiset posliinivadit, Pin up Hilman fiftarimekot, VillaMaa Designin tuotteet sekä Korupaja Onnin kuparilevystä sahatut eläinriipukset. Teimme Korupaja Onnin Riikan kanssa onnekseni pientä vaihtokauppaa ja sainkin sitten itselleni suloisen oravariipuksen. Se on mielestäni niin hieno, että pitää vissiin alkaa opettelemaan kaulakorun pitämistä! :)

Nyt takana on reilun kuukauden mittainen myyjäisputki, kun olemme olleet mukana kolmessa eri tapahtumassa. Nyt onkin aika hetki huokaista vastaavien suhteen ja keskittyä kotihommiin ja töissä lukuvuoden lopetteluun. Edessä on kouluvuoden kiireisimmät viikot, joten sutinaa tulee riittämään.

Suomi on säiden suhteen ilmeisesti nyt melko kahtiajakautunut, joten itäsuomalaisille toivottelen aurinkoista sunnuntaina ja länteen hieman kosteampaa versiota!