Takapihan kuorikateprojekti

Kun maa suli huhtikuussa, ryntäsin heti pihalle koiran kanssa. Kuten joka kevät, tartuin lapioon ja aloin kaivelemaan maata. Keväisin on paras aika kaikille mahdollisille kaivuhommille, sillä silloin märkä maa antaa mukavasti periksi eikä tiellä ole vielä sitkeää kasvustoa. Tämän projektin aloitin oikeastaan jo viime kesänä, mutta silloin motivaatio loppui kesken. Nyt päätin saada ajoissa valmista, ettei homma venyisi ikuisuustaistoksi. Eli, tavoitteena oli saada reunustettua piha kolmelta eri laidalta puolen metrin levyisellä kuorikateuomalla. Ennen katteen annostelua piti uoman raja kaivaa suoraksi ja asetella muovia ja suodatinkangasta läpikasvujen ehkäisemiseksi. Pituutta käsitellyllä alueella on vajaat 100 metriä, joten ihan pikkuprojektiksi tätä ei ole voinut mollata.

Homma valmistui nyt alkuviikosta, ja voi vitsit, kyllä kannatti! Pihan rajat ovat nyt paljon selkeämmät ja siistimmät. Vieläkin enemmän olen iloinen ruohonajun helpottumisesta: nyt saa huristella suoraan katelinjaa pitkin, eikä tarvitse kierrellä yhtäkään norjanangervopehkoa, jotka tuolla katteen seassa puolentoista metrin välein kasvavat. Ajansäästö on kullakin nurmikonleikkuukerralla varmasti noin parikymmentä minuuttia, jee.

Armashan tuosta kateuoman päältä pomppii päivittäin ja katteet saavat näyttävästi kyytiä. Rakojen korjailu on kuitenkin huomattavasti pienempi paha, kuin tuskastuttaa itsensä ruohonleikkuussa. Tuosta katteen takapuolelta alkaa peltoalue, jossa heinät saavat rönsyillä haluamallaan tavalla. Pajukkoakin pellolla jo kasvaa, mutta se pysynee kurissa jokavuotisella lyhentämisellä, toivottavasti.

Mainitsemani norjanangervopuskat eivät vielä kuvissa juurikaan erotu, sillä ne ovat vielä melko lehdettömiä rimppakinttuja. Aurinkoisimmalla paikalla olevat yksilöt ovat kuitenkin jo alkaneet kasvattaa vihreää ympärilleen ja muutamat kukatkin niistä jo bongasin. Norjanangervoja minulla on kasvamassa pihan kolmella laidalla yhteensä noin 50 kappaletta. Niillä taitaa startata kolmas vuosi meidän pihallamme ja tuona aikana kasvit ovat kaksinkertaistuneet kooltaan. Kunhan ne saavat kasvaa rauhassa, pitäisi niistä muodostua ihan näyttävä piha-aidanne, joka kukkii keväisin valkoisin rykelmin. Harmi, että kasvit tarvitsevat aikansa - minusta on tylsää odotella monia vuosia niiden tuuhistumista.

Vuosi sitten sain kaivaa jänösten tappamat omenapuut pois takapihalta. Viime kesänä hankin tilalle viisi riippahernepuuta, jotka näyttävät selvinneen talvesta koskemattomina. Jes, tämä lajike siis kestää meikäläisen live or die -kasvipolitiikan; jos vihreät eivät pärjää suojaamatta, eivät kuulu meidän pihalle silloin ollenkaan.

Pohjoispäädyn istutuslaatikoista kurkistelee myös jo lämpimän kauden ensimmäinen kukkameri: aikoinaan äidin kukkapenkistä varastetut siniset helmililjat. Voisipas kuopaista viikonlopuksi noista muutaman nyytin sisällekin!

Miltäs teidän pihalla näyttää talven jälkeen? Ja mitä on hommalistalla? Kuten kuvista näkyy, meillä alkaa olla ruoho leikkauskunnossa, joten viikonloppuna saattaa kone päristä. Etupihalle pitäisi hankkia vähän uutta pihasepeliä ja rajailla sillä autoilualuetta siistimmäksi, piharinteen istutuspenkit tarvitsisivat siistimistä, blogissa toistaiseksi esittelemätön vesiallas peitekiviä, pergola paikkamaalausta ja terassit valttausta. Onhan tuota to do -listaa jo riittävästi, mutta jospa hommia saisi selätettyä ajoissa että ehtisi kesällä pelkkiin lötköilyhommiinkin! Tässä yhteydessä ei toinna ajatella talon sisäpuolen hommia; ikkunanpesua, kevätsiivousta, työhuoneen raivausta...

Minulla alkaakin viikonloppu jo tänään, sillä huomenna meillä ei ole koulua ollenkaan - ollaan tehty extraa siinä määrin, että saatiin ylimääräinen vapaa. Joten, mukavaa ja aurinkoista viikonloppua! :)