Fiikus

Kasvien kanssa olen huithapeli. Kaiken vihreän suhteen periaatteeni on, että se mikä ei pysy melkeinpä itsestään elossa, ei meille kuulu. Monia kuivahtaneita ruukunsisältöjä olenkin saanut kumota pihan perälle ja samalla viivata kasvilistalta yli liian hankalia hoidettavia. Tähän saakka olen parhaiten pärjännyt pienen oliivipuun ja huonekuusen kanssa, jotka ovat selvinneet epäsäännöllisen kastelukäteni kanssa. Nyt meillä on yksi uusi uskalias, tummanvihreä ja nahkealehtinen kaveri. Fiikus. Kerroinkin edellisessä postauksessa meidän juhlineen äskettäin erästä 70-vuotiasta ystäväämme; tämä fiikus lähti noilta synttärikesteiltä matkaan. Asettelin pikkupuun olohuoneen valkoiselle tasolle, missä se kerää päivittäin monet katseet.

Fiikuksen suojaksi maalasin ja taittelin paperipussin. Pussi tuli meille alunperin koiranruokasäkin postitussuojana, mutta toimii tässä nykyisessä tarkoituksessaan loistavasti. Tällaiset DIY-ratkaisut ovat mielestäni niitä kaikkein parhaimpia: ilmaiseksi ja pienellä vaivalla saa luotua tavaralle täysin uuden ja näyttävänkin käyttötarkoituksen.

Fiikuksen pitäisi kuulua helppohoitoisiin kotikasveihin. Mitä vähemmän sitä kastelee, sitä pienempänä se pysyy. Sopii siis mainiosti meille! Olen ihastunut tähän pikkupuuhun nyt kovasti ja toivon todella, että saisin pidettyä sen ilonamme pitkään. Erityisesti tykkään kasvin suurista lehdistä: ne ovat selkeitä ja vihreän sävy on tyylikkään tumma. Ja hei, voiko loistavampaa muistoa ystävästä olla! Vanhan uskomuksen mukaan kasveista ei saa kiittää. Siksipä en sitä tehnyt tai tee nytkään, mutta terveiset T:lle: olen fiikuksesta ikionnellinen!

Millaisia kotivihreitä teiltä muilta löytyy? Onnistutteko niiden kanssa paremmin kuin minä? :)