Värikoodatut munat

Voi ihme, miten nopeasti päivät juoksevat. Olen viime lauantaista saakka pyöritellyt kuvankäsittelyohjelmassa kuvia kodinhoitohuoneesta, mutta joka päivä olen ehtinyt pysähtyä koneelle vain niin pieneksi ajaksi, ettei kuvista ole vielä postausta syntynyt. Jospa nyt sitten pääsiäisvapailla!

Ajattelin nyt kuitenkin pyöräyttää ulos muutamat munaisat pikakuvat. Vaikka viime vuosina on monet juhlapyhät alisuoritettu, on pääsiäisen munahommiin aina helppo tarttua; pienen hetken askartelusta syntyy mukavaa pikkukivaa sisustukseen.

Tänä vuonna halusin mahdollisimman hillittyjä ja eleettömiä munasia. Meille on jäänyt raksalta maaleja monia purkkeja, joten tuntui luonnolliselta maalata munat kodin väripaletilla; valkoisella, mustalla ja kahdella erisävyisellä harmaalla. Pohjana näissä on askarteluun tarkoitettu styrox-muna.

Munat asettelin betonitarjottimen päälle, mutta taidan vielä viikonlopun aikana kokeilla, miltä ne näyttäisivät mustavalkoisessa marokkolaiskulhossa...

 Mukavaa pääsiäisviikonloppua!

Jännän äärellä

Moi! Fiuf, nyt taidan viimein selvitä postauksen äärelle. Viime viikko kun oli aika jännittävä. Edellisviikolla soitteli Savon Sanomien toimittaja, että passaisikos tehdä meikäläisestä juttua lehteen Blawhi Graphicsia käsitellen. Kuulostin puhelimessa varmasti todella huvittavalta, sillä totta puhuen, iski arka paniikki ja epäröin suostumisen kanssa. Kädet tärisivät puhelun jälkeen vielä parin tunnin päästäkin, mutta empimisen jälkeen rohkeus kuitenkin voitti. Sitä jotenkin kelasi taas vaistomaisesti kaikki uhkaskenaariot läpi, mutta läheisten järkeistämänä yritin sisuuntua ja suhtautua juttuun ylpeydellä - onhan Blawhista tullut itselle tosi rakas ja tärkeä juttu.

Toimittaja ja kuvaaja vierailivat meillä tiistaina ja sen jälkeen viikko kului sunnuntaita odotellen, jolloin jutun oli tarkoitus olla lehdessä. Sunnuntaiaamuna hipsin sitten postilaatikolle lähes jännityksestä pökertyneenä. Nappasin lehden heittolaatikosta esille, kopistelin pinnasta lumet, vilkaisin yleisilmettä ja taitoin läpyskän kauhistuneena takinkainaloon. Apua, meidät oli laitettu Armaksen kanssa etusivulle! Siinä olikin sitten itsensä kasaamista selata lehti läpi ja lukea sisäsivuilta oma juttu ajatuksella. Teksti oli kyllä omasta mielestäni tosi hyvä, kaikki oli kerrottu rennosti ja mukavasti. Sille en kuitenkaan mahda mitään, että oman kuvan näkeminen isommassa levityksessä heikottaa. Ehkä se on ihan normaalia kuitenkin. :')

Nyt kun juttu on jo eilisen uutisia, niin pystyy jo huohahtamaan ja tallettamaan lehden muistojen arkistoon. Blogiin en tohdi juttua kuvata näkyville, sillä se on netissä luettavissa vain Savon Sanomien tilaajille. Instassa kuitenkin vilautin etusivua ja aukeamaa, sieltä voi käydä kurkkimassa enemmän jos juttu kiinnostaa. Tämän postauksen kuvituksena on otoksia Blawhi Graphicsin Insta-feedilta. 

Viikon sisään on tullut ajateltua Blawhia syystä enemmän kuin tavallisesti ja mietteiden summana täytyy vain todeta, että voi, miten onnellinen siitä olenkaan. Kun ei ole mikään pakko tehdä, niin silloin homma tuntuu vieläkin kivemmalta: se tulee kiinnostuksesta ja intohimosta. Jos printtihommat eivät olisi yritysmuotoista, tekisin niitä kuitenkin. Se kertoo jo paljon omasta innostuksesta. Kutkuttavaa on itsellenikin se, että tulevaisuudesta ei ole tietoa: kun ei ole asettanut Blawhi Graphicsille minkäänlaisia tavoitteita tai strategioita, ei tiedä missä ollaan vaikkapa vuoden päästä vai ollaanko missään. Sitä menee eteenpäin vain päivä kerrallaan, fiilispohjalta. Niin iso, lataava voimatekijä tämä on kuitenkin elämän kuluttavien elementtien vastapainona, että ainakaan tällä hetkellä olisi vaikea nähdä arkea ilman Blawhia.

Näillä sanoilla, mukavaa uutta viikkoa!

K E I T T I Ö

Heipsan! Olen odotellut tarkempien keittiökuvien postaamisen kanssa, siltä meiltä puuttui viime viikonloppuun saakka liesituulettimen suojaputki. Sunnuntaina saimme sen paikoilleen, joten nyt keittiökokonaisuus alkaa olla kunnossa eikä mikään yksityiskohta muistuta enää ulkonäöllisesti raksasta. Tästä intoutuneena kuvailin eilen huonetta vähän joka kulmasta. Kirkas auringonvalo on ihanaa, mutta aiheuttaa kuvaamiselle tuttuja haasteita: aurinkoläntit palavat kuvissa puhki ja huijaavat muut pinnat näyttämään todellisuutta tummemmilta. En kuitenkaan anna tämän nyt häiritä, sillä c'moon, nyt nautitaan kun kerrankin saadaan aurinkotulvaa harmaan pilvimötön sijaan.

Keittiö ei tullut suoraan talopaketin peruskaavalla, vaan sitä on palasteltu omien suunnitelmien ja hankintojen mukaan. Kalusteista minulla oli pintojen ja mittojen osalta äärimmäisen tarkka visio ja saimme pähkäillä suunnittelupöydällä niiden kanssa tovin jos toisenkin. Valkoiset, vetouralliset kaapistot ovat Domukselta ja niihin olemme olleet todella tyytyväisiä. Kiersin aikoinani useammassa firmassa kartoittamassa kalustevaihtoehtoja, mutta lopulta ympyrä sulkeutui Domukseen, jonka tuotteet kuuluivat alunperinkin toimitukseen. Ainoastaan työtasot tilasimme erillishankintana Omega-keittiöiltä, sillä heiltä löytyi juuri tällainen vaalea ja puhdas puunsävy, jollaisesta olin haaveillut. Saarekkeen taso oli kuljetusvaiheessa saanut ikävän sivumällin, mutta reklamaation jälkeen saimme onneksi ehjän yksilön tilalle.

Hana ja allas ovat Ikeasta. Vaikka valkoinen väri on keittiöön arka valinta, en päässyt yli mielikuvasta, miten kauniilta kokonaisuus näyttäisi harmaata betoniseinää vasten. Onneksi en jänistänyt, sillä tykkään näkymästä todella paljon! Meillä on mökissä sama allassetti mustana ja siellä oli hyvä testata käyttökokemuksia taloa varten. Tähän päivään mennessä ei ole löytynyt valittamista, joten Ikean setti oli lopulta ilmiselvä valinta. Instassa ehdinkin jo ihmettelemään, miten nämä Ikean hanat eivät ole saavuttaneet suurempaa blogisuosiota, sillä omasta mielestä nämä ovat tosi kauniita! Käyttöidea hanassa poikkeaa perinteisestä ja sen opetteluun meni mökissä pikkuinen tovi. Voin kuvitella, että päästään neuvomaan vierailijoita hanan käytössä kerran jos toisenkin. :)

Kodinkoneista talopaketin mukana tuli ainoastaan Gramin integroitu astianpesukone. Muut hankimme itse: surullisenkuuluisan jääkaapipakastimen (jonka tarina on vielä vaiheessa) Samsungilta ja muut laitteet Boschilta.

Tuo liesituulettimen putki ansaitsee muutaman sanasen. Lieskarin mukanahan tuli perusputki, mutta se oli paikalleen liian lyhyt. Koska keittiössä on vinosti kohoava sisäkatto, vaaditaan korkeutta tuossa uunin kohdalla jo reippaasti. Oli tilattava siis erillisosana pidempi putki, joka mittailtiin ja rälläköitiin oikean malliseksi. Peruspaketin mukana tullut pikkuputki oli valkoinen, mutta lisätoimituksia sai ainoastaan rosterisena. Eihän tuohon rosteriversio sopinut, joten piti pohtia ideoita putken valkaisuun. Ensiksi meinasimme maalauttaa sen valkoiseksi, mutta sitten keksin tähän hätään nopeamman ja edullisemman vaihtoehdon: päällystin pellin valkoisella, mattapintaisella D-C-Fixillä. Olisitteko kuvista arvanneet? Tuskin, sillä livenäkään muovitusta ei erota, ellei mene tarkastelemaan putkea ihan lähietäisyydeltä. :)

Keittiönpöytänä meillä palvelee sama kokonaisuus lamppua ja tuoleja myöten kuin Iisalmen kodissakin. Siellä tuumiskelin välillä noita pöydän ristikkojalkoja kriittisesti, mutta tänne ne tuntuvat istuvan kuin nenä päähän! Pöydällä olevan kukkakimpun kokosin Plantagenista löytyneistä eukalyptuksista ja leinikeistä.

Keittiön välitilamateriaaliksi en halunnut minkäänlaista laattaa, vaan haaveilin jo kauan etukäteen tekeväni tilaan betoniseinät. Vastaavia seiniä olen tehnyt Iisalmen kotiin, vanhempieni luokse ja mökille. Tiesin, että tästä tulee mieluinen, niinkuin tulikin. Tarkemmat teko-ohjeet betoniseinän tekemiseen löytyvät täältä. Aikaisemmista ohjeista poiketen maalasin pinnan kosteutta ja pyyhkimistä sietävällä remppamaalilla.

Vielä pitäisi keksiä sopivat baarijakkarat tuohon saarekkeen luokse. Valkoiset ja mahdollisimman tukevat istua. Vaihtoehtoja en ole selvitelly toistaiseksi ollenkaan, sillä asialla ei ole kiire. Piensisustusta olen pikkuhiljaa siirtänyt tänne mökin parvivarastosta, mutta tällä hetkellä jokainen pikkutavara on jatkanut matkaansa kaappiin. Jostain syystä nyt tuntuu parhaimmalta pitää kaikki tasot ja pinnat mahdollisimman tyhjinä, niille ei kaipaa mitään ylimääräistä.

Tällainen keittiö meillä. Uunissa on tullut paistettua ruokien lisäksi jo suklaakakkua ja seuraavaksi voisi testata, miltä herkkuvohvelit täällä maistuvat!

Aurinkoa viikkoon! 

K O T I

Reippaat pari viikkoa siihen meni, mutta nyt voi sanoa, että talo tuntuu viimein kodilta. ♥

Edellisessä postauksessa kertomani ääniongelmat eivät ole pyyhkiytyneet, mutta olen kehitellyt niihin väistökeinoja: Niben käyn kääntämässä sähköasetukselle aina kun mörinä alkaa ärsyttää ja jääkaapista naksautan virtoja pois silloin, kun laite jää meluamaan yksitoikkoisesti. Päivisin on ollut nyt hyvä luukuttaa olympialähetyksiä niin kovalla, että äänet ovat osittain hukkuneet kisatunnelman alle. Iltaisin olen käyttänyt kellokytkintä: jääkaappi on virroitta nukahtamisen hetken ja kytkeytyy päälle sitten, kun uni on jo tullut. Nukkumisen keskeltä se ei ole nyt päässyt herättämään, kun olemme tavoista poiketen pitäneet makkarin ovea öisin kiinni. 

Molempia laitteita on nyt yhden kerran käynyt oma huoltomiehensä katsomassa ja kummallakin on ollut ääniasioihin kommenttina, etteivät oikein tiedä miltä laitteiden pitäisi kuulostaa. Öö, okei. Kummassakaan tapauksessa ei kuitenkaan äänen häirisevyyttä ole kielletty, joten huoltokeskustelut ovat auki ja jatkuvat. Olen saanut kymmenittäin viestejä ihmisiltä, jotka omistavat vastaavia vehkeitä, etteivät heidän laitteensa ääntele samalla tavalla. Tämä tsemppaa luottamaan omaan mielipiteeseen ja jatkamaan asian parissa. Lupaan raportoida lopputuloksesta, kun joskus sellaiseen pääsemme. :')

Vaikka muuten en ole kiirehtinyt hankintojen kanssa, halusin meille nopeasti pari uutta mattoa lattialle. Jo äänimaailmaakin pehmentämään, mutta luomaan kodikkuutta ja lämpöä. Itse kodintuntu on tullut arkisista tekemisistä: pikkupuhteista, ensimmäisestä viikkosiivouksesta, kokkailuista, uuninlämmityksestä, sohvalla loikoilusta, kahvitteluista, telkunkatselusta... Elämisestä. On ollut mukavaa, että kummankin lähipiiri on piipahdellut kylässä ja talossa on ollut eloa.

Armas on selvinnyt lattioiden kanssa paremmin kuin olisin osannut ikinä kuvitella - nyt näyttää siltä, että emme tarvitse lisämattoja erillisiksi kulkureiteiksi. Se jos mikä on aivan mahtava homma.

Edellisessä postauksessa en kertonut muista muuton aikaan sattuneista epäonnisista tapahtumista, jotka varmasti osaltaan vaikuttivat fiilikseen: Kaksi yötä ennen muuttoa minulta napsahti (muuttosiivousrutistuksen vuoksi) kantapää toisesta jalasta niin kipeäksi, etten ole pystynyt liikkumaan normaalisti viimeiseen kahteen viikkoon. 

Vuorokausi muuton jälkeen taas huomasin, että tililtäni oli varastettu yli 400 euroa ulkomaisiin ostoksiin. Raha-asiaa selvitellessä ja tuskaillessa meni koko viikko, mutta loppujen lopuksi pankki päätyi korvaamaan kaikki varastetut rahat. Jotakin kautta korttitietoni olivat päätyneet rikollisille, mutta kukaan ei tiedä että missä ja miten. 

Samana päivänä kun varkaushässäkkä alkoi, pamahti miehen auto rikki. Olimme vähän aikaa yhden auton varassa ja remonttiin upposi lopulta reipas tonni. Kaiken säätämisen ohella ystävänpäiväkin hujahti ohi sen erityisemmin huomioimatta, mutta tuleehan noita päiviä. 

Muuttoviikko ei siis ollut miltään kantilta unelmien täyttymys, mutta onneksi nyt olo ja haasteet tuntuvat tasoittuneen (*varalta koputus puuhun*). Jos epäonniset sattumat ovat yrittäneet latistaa mieltä, niin luonto on tsempannut senkin edestä. Viime viikot ovat olleet todella kauniita ja niihin on mahtunut lukuisia aurinkoisia päiviä. Järvimaisema muuttuu auringonkulun mukaan tunti tunnilta ja sitä voisi tapittaa loputtomasti. Välillä tuntuu, että voiko tämä näkymä olla tottakaan  - niin kauniisti se kajastaa silmään.

Tänään ulkoilutin jalkaa ja Armasta (joka on ollut vanhempieni lenkitysavun varassa viime viikot) ensimmäistä kertaa levon jälkeen. Kävimme taapertamassa toista tuntia järvellä ja sitä tosiaankin taas paremmin muisti, miksi näille huudeille alunperin halusi.

Perinteinen muuttoflegma täällä toki on iskenyt, ja sellaista osasinkin odottaa. Vaiheissa olevia asioita on paljon, mutta koska ne eivät ole elintärkeitä, saavat odottaa. Työhuonetta en ole kehitellyt vielä ollenkaan, musta kaappivanhus makaa siellä parasta aikaa kyljellään. Pitäisi lähteä liikuttelemaan sitä, jotta hahmottaisi paremmin, mikä kalusteen sijoituspaikka voisi olla. Ulkona odottaa pienempi kaappi hiontaa - sen tekeminen ei olisi iso homma, mutta nyt ei huvita. Listalla olisi hankkia vähän jotain vihreää, askaroida liesituulettimen suojaputki, kartoittaa sohvapöytä- ja baarijakkaravalikoimaa, modata olkkarin sohvan jalat mieluisampaan muotoon, tilata vielä pari mattoa, korkata ulkoporeallas, kuljettaa piano jälkikuormassa perille, tehdä saunanlauteet, miettiä piensisustusta ja niin edelleen. Vaan ei nyt. Taidanpa valuttaa seuraavaksi vadin täyteen lämmintä vettä ja ottaa jalkakylvyn. :D

 Ensi kertaan.

P.S. Perhana kun näissä raksa- ja muuttovaiheissa on jäänyt paitsi toisten blogien seuraaminen, myös omien postausten kommenttibokseihin vastailu! Pahoittelut pitkistä vastausviiveistä, kävin äsken uppoutumassa ja vastailemassa kaikkiin tämän vuoden puolella tulleisiin viesteihin. Olette ihania kun kommentoitte! ♥

Meni vähän eri tavalla kuin piti

Terve. Mielikuvat ennen muuttoa olivat tietynlaiset: ensimmäisenä kotiviikonloppuna heräilisimme rauhassa yhteiseen vapaapäivään. Hörppisimme levolliset aamukahvit, tekisimme aamupalaa ja viimeinkin vain olisimme ja nauttisimme. Ottaisin muutamia blogikuvia ja tekisin kivan postauksen uudesta kodista.

Joo. Eipä mennyt kuten piti.

Todellisuudessa minä olen valvonut ja itkeä tihrustanut silmät päästäni koko viikon - olemme siis asustelleet talossa nyt maanantaista lähtien. Tänä aamuna on kaikkea muuta kuin levollinen ja latautunut olo; käytännössä valvoin viime yönä täällä taas aamuyöhön saakka. Pikkutunnit kulminoituivat siihen, että tyhjensin uuden jääkaappimme ja raijasin yöpimeässä sisällön saunamökin jääkaappiin.

Meillä on täällä ääniongelmia.

Instan puolella olen näistä jo säännöllisesti kertonutkin. Meillä on tällä hetkellä talossa kaksi mörisevää äänilähdettä: Niben poistoilmalämpöpumppu ja Samsungin side by side -jääkaappipakastin. Molemmat mörisevät sietämättömän kovasti ja sellaisella matalalla taajuudella, joka menee luihin ja ytimiin. Aivan kuin täällä olisi vuorotellen traktori ja pienlentokone käynnissä. Äänet kuuluvat läpi talon ja ainoastaan telkkuhuone on sellainen paikka, missä niistä pääsee lähestulkoon eroon sulkemalla molemmat pariovet.

Minulla itselläni on erittäin tarkka kuulo ja nämä molemmat äänilähteet aiheuttavat minulle järkyttäviä fyysisiä reaktioita, pulssi on koko ajan koholla, ahdistaa ja itkettää. Välillä olo menee pakokauhumaisen paniikin puolelle eikä puhettakaan, että pystyisin nauttimaan täällä olostani saati sisustelemaan ja laittelemaan kotia mukavalla mielellä.

Nibeä kävi asentaja katsomassa eilen. Tarkasteli laitteesta kaiken mahdollisen ja lopulta päätyi säätämään hertsejä niin, etteivät ne nousisi yli sadan. Kertoi, että juurikin tässä F750-mallissa on ollut ääniongelmia muillakin, kyse ei siis ole pelkästään meikäläisen herkkyydestä. Ääni johtuu laitteen kompurasta, mutta sen tarkemmin en päässyt perille asiasta. Joillakin tuo hertsien säätäminen on kuuleman mukaan auttanut.

Eipä auttanut meillä. 

Sen jälkeen kun olin viime yönä tyhjentänyt ja sammuttanut jääkaapin, nousi tuo Niben ääni aivokuoreen. Istuin olohuoneen sohvalla ja kulutin yötä tuskaillen, että tätäkö tämä nyt on. Tällainen uusi, loppuelämän koti sitten saatiin. Vaikka kuinka yritettiin laitehankinnoissakin ennakoida näitä ääniasioita, niin näköjään mitä kovemmin yritti, sitä rankemmin epäonnistui. Olo on todella lannistunut ja apea. Surullinen.

Nibe meille tuli Dekon kautta, Samsung oli oma hankinta. Mies on ollut Samsungin tukeen yhteydessä, mutta sieltä on reagoitu käsittämättömän huonosti. Ainut info mitä meille on tällä hetkellä tullut, on ollut toteamus siitä, että mikäli tänne ajatetaan Nurmeksesta huoltomies joka toteaa ettei laitteessa ole mitään vikaa, niin joudutaan maksamaan tuo käynti itse. Sellaista asiakaspalvelua. Samsungissakin äänen aiheuttaa laitteen kompura.

Paitsi että oma olo on koko ajan kamala, pahentaa sitä tällainen asiaan tarttumattomuus ja hoitumisen hitaus. Sitä kaipaisi, että joku sanoisi: "Hei, tällaiset äänet eivät todellakaan ole normaaleja - huoli pois - me hoidamme asian kuntoon." 

Tähän ikään saakka en ole koskaan reagoinut tällä tavalla mihinkään taloteknisiin asioihin, sillä koskaan missään aikaisemmassa asuinpaikassa ei vastaavia ääniä ole ollut. Mökissäkin pystyy suit sait nukkumaan Ikean jääkaapin kanssa samassa pikkuisessa tuvassa ja karvalakkimallisen huippuimurin kanssa - sitä odottaakin, että isommalla rahalla tehdyssä talossa ei tällaisiin ongelmiin törmäisi.

Mitäs nyt?

Nii'in, en tiedä. Molemmat asiat ovat nyt totaalisen auki ja en voi kuin toivoa, että ne kummatkin hoituisivat kuntoon. Valitettavasti en jaksa enää uskoa sellaiseen onneen. Tässä hetkessä hätävararatkaisuna on säilyttää jääkaappitavaroita mökissä ja hakea niitä aina sieltä ruokapöytään. Ehkä pitää alkaa kyselemään tutuilta, olisiko kellään ylimääräisenä pientä jääkaappia, jonka voisi laittaa nyt vaikka vaatehuoneeseen. Niben pumpun saa kytkettyä pois päältä ja vaihdettua lämmityksen suoralle sähkölle. Silloin kompura ei pyöri ja täällä on hiljaista, mutta se on kallis ratkaisu - pumppu hankittiin nimenomaan siksi, jotta isoa taloa voisi lämmittää energiatehokkaasti. Vaan eipä taida auttaa tässä hetkessä muu - kunhan olen tästä postauksesta painanut "Julkaise" -nappia, menen etsimään teknisestä tilasta tuon sähköasetuksen.

Ääniongelmia on hyvin hankala selittää kirjallisesti. Nykyaikana kaikki pyytävät aina kuvaamaan sitten kännykällä videota, mutta ei sekään pysty välittämään sitä ääntä ja tunnetta, mikä täällä todellisuudessa vallitsee. Ollaan kuitenkin yritetty kuvailla demonstraatioita ja ajattelin liittää ne tähänkin postaukseen. Ääninäytteet ovat linkkeinä ja niitä klikkaamalla avautuu kännykällä kuvattu videopätkä.

Eli, ennen hertsisäätöä Nibe kuulosti tältä:

https://drive.google.com/open?id=1hiZSgIx9FMRa9e-ucHsWws45WxXNFK2d

https://drive.google.com/file/d/1mvzoIsatwz4_Fky4AVXvtVJ9Ix3WEX-a/view

Hertsisäädöt veivät kovimman äänikärjen, mutta viime yönä tämä ääni sai minut raivon partaalle:

https://drive.google.com/open?id=1qOd4Tc7U9Oli6x6TTQtxVVo0D_VWd1zz

Itselle olisi OK, jos tuo Nibe huutaisi noin kuin viimeisimmässä videossa mutta ääni ei kuuluisi teknisen tilan ulkopuolelle. Nyt se kuuluu. En tiedä onko vika laitteessa vai tilan äänieristyksessä. Mutta kuvitelkaapa itse, jaksaisitteko kuunnella tuollaista yhtäjaksoista mörinää omassa kodissanne?

Sellaiselle ihmiselle, joka kuuntelee kotonaan paljon radiota tai katsoo televisiota, ei tällainen ääniärsyke ole varmaankaan kovin merkittävä. Mutta minäpä en kotona ollessani pidä mitään sellaisia toosia päällä, jotka omalla äänellään tällaisen teknisen murinan peittäisivät. Nautin siitä, että saan hipsutella hiljaisuudessa. Tai, tässä tapauksessa pitäisi varmaan sanoa, että nauttisin.

Samsungille ei olla mitään mahdettu, tässä pari ääninäytettä siitä: 

https://drive.google.com/file/d/1gz2DALgchwBEDokVWG8_vkHXE93dli0C/view

https://drive.google.com/file/d/1MQcLXe_swLypvB5j1EmKeD0aIvNlUDVf/view

Kuunnelkaapa nuo videot ja kertokaa mielipiteenne. Kestäisittekö itse näitä ääniä? Minä olen ihan totaalisen puhki.

Sellaisia terveisiä. Onnea uuteen kotiin meille.

EDIT: Päivitin äänitilannetta 31.1.2023 ilmestyneessä postauksessa. Pääset lukemaan sen TÄSTÄ.

Vielä vähän...

Moikka! Ajattelinpas tulla postailemaan vielä pikkuisen ennen h-hetkeä. Meillä on talo lähestulkoon muuttovalmis; Dekon luovutustarkastus pidettiin viime viikolla ja kunnan käyttöönottotarkastus tämän viikon tiistaina. Muuttolupa jo saatiin, mutta ihan vielä ei olla päästy asettumaan taloksi. 

Viikonloppuna ja alkuviikosta siivosin paikkoja kuin raivopäinen apina, mutta sitten oli pakko ottaa muutama lepopäivä. Rakennuspölyjen siivoaminen on tosi raskasta hommaa, johon uppoaa moninkertaisesti aikaa normaalisiivoukseen verrattuna. Jokaisen pinnan saa hinkata voimalla - katot, seinät, lattiat ja kaapistot, puhumattakaan ikkunoiden näpläämisestä. 

Minulla on kipeytynyt joka ikinen paikka mitä kuvitella saattaa. Alusvaatteet hankasivat lapaluut vereslihalle, selkä on jumissa, sormet turvoksissa ja rakkuloilla, hauikset kipunoivat, reisiä pakottaa, jalkapöydät ja kantapohjat ovat hellinä ja pahimpana kipupisteiksi ovat nyt yltyneet lonkat. Minulla on ollut jatkuvia lonkkakipuja viime marraskuusta saakka ja tällä hetkellä en pysty löytämään sellaista asentoa missä niihin ei koskisi. Ei auta burana-annokset, ainoastaan lepo. Tämän pohjalta oli toissapäivänä pakko todeta miehelle, että nyt hidastetaan. Ihan tyhmää tuutata itsensä taas tappiin, kun ei ole mikään pakko. Loppu-urakka pitää ottaa nyt leppoisana hommana, jota on mukava tehdä.

Paljoahan tässä ei ole enää jäljellä, jotta päästään asettumaan. Olen saanut siivottua jo melkein kaikki tilat, ainoastaan meidän makkari, kodinhoitohuone ja pesutilat odottavat vielä käsittelyä. Kaikki isommat tavarat olemme jo muuttaneet sisälle, tosin paljoahan niitä ei ollutkaan. Uutena hankittuna meillä on nyt kaksi kulmasohvaa ja niiden lisäksi muualla säilytyksessä oli vain kaksi kaappia, yksi lipasto, kuntoilulaite ja ruokapöytä. Muut isommat tavarat ovat vielä ympättynä yhteen makkariin, mutta sohvat kannoimme ja suorilla paikoilleen.

Syy siihen, miksi talon yksi pääty on vielä käsittelemättä, löytyy näistä viimeisistä kuvista. Meidän makkarimme on ollut puutavaran säilytys- ja sahauspaikkana, sillä olemme askarrelleet vielä saunan seinäpanelointia valmiimmaksi. Vähän siellä on vielä paneeleita iskemättä seinään, mutta tänä viikonloppuna aion kantaa loput paneelit saunan lattialle säilytykseen ja siirtää sahauspisteen jatkossa ulos. Tarkoituksena on saada siivottua nyt loputkin neliöt asumiskuntoon, tehdään saunaa loppuun sitten kun siihen löytyy kevään mittaan sopivia aikarakosia.

Nuo yhdessä kuvassa näkyvät jätesäkit roudasin kodinhoitohuoneesta äsken jo pihalle, sillä meille tulee kohta kalusteasentaja viimeistelemään viimeisiä kalustetirauksia. Piti tehdä tilaa, jotta tasoihin mahtuu vetämään silikoneja. Itse asiassa, taitaisipa jo olla aika kipaista odottelemaan talolle valmiiksi.

Kivaa viikonloppua!

Ulkovalot

Tattadaa, meillä on talolla sähköt! Sähkömiehet kävivät asennuskeikalla viime viikolla ja onpahan taas ollut mukava päästä yksi raksaetappi eteenpäin. Rullasin sisältä heti työmaavalot ja jatkoroikat sivuun, sillä niitä ei enää tarvita.

Talon ulkovalot meille tulivat astronomisella kellokytkimellä, eli ne syttyvät ja sammuvat automaattisesti itsekseen. Valotehoa niistä lähtee hyvin - viikonloppuna oli todella paljon mukavampi olla ulkona, kun ei tarvinnut lumikolaa nähdäkseen käyttää otsalamppua.

Koska ulkovalot ovat sähkön suhteen yksi näkyvin ja itselle mieluisin edistysaskel, ajattelin tehdä niistä tämän oman postauksensa. Samalla tulee näytettyä, miltä talon ja mökin talviset julkisivut näyttävät. Käytännössä kömmin toissailtana ympäri meidän tonttia kamera kaulassa, rannasta aloittaen ja siitä etupihan kautta takapihalle kiertäen. Kuvia katsellessa näkee konkreettisesti miten nopeasti hämärä laskeutuu: kierrokseeni kului aikaa noin 40 minuuttia ja sinä aikana ensimmäisten kuvien vaaleus ehtii vaihtua sinisten vaiheiden kautta viimeisten otosten tummiin sävyihin. Vaan lähtekääpä nyt kierrokselle mukaan; tältä meillä näyttää järven suunnasta katsottuna:

Talon ikkunoiden ja ovien sijoittelu on hyvin epäsymmetrinen, joten ilmiselviä ulkovalaisinpaikkoja ei heti ollut. Teinkin niin, että piirsin sähkösuunnitteluvaiheessa kuvankäsittelyohjelmalla julkisivukuvaan valokeiloja, joita sitten siirtelin, lisäilin ja poistelin tietokoneen näytöllä. Tällä tavalla oli hyvä vertailla, miltä mikin vaihtoehto näyttäisi. Lopullisen valaisinsijoittelun hyväksytin sitten miehellä ja piirrätin kuviin. 

Lopputulokseen olen lähes sataprosenttisesti tyytyväinen - ainoastaan yhden lampun sijoittelussa oli käytännön johdotuksissa tapahtunut pieni heitto, joka alkoi vaivaamaan vasta näin jälkivaiheessa. Makustelen kuitenkin tuota asiaa vielä hetken ja korjataan se sitten, mikäli seikka vaivaa myöhemminkin - käytännössä yhden lampun pitäisi olla kymmenisen senttiä sivumpana, jotta etuoven luona säilyisi symmetria. (Tähän laittaisin nyt sen  mietiskelevän emojin, jos blogitekstissä voisi sellaista käyttää.)

Ulkovalojen hankinta ja asennus oli meidän oma hommamme, jonka hoidimme "oman" sähkömiehemme kanssa.

Tässä vaiheessa kuvien ottamista mökistä alkoi kuulua ulvontaa. :D Armas koki epäoikeudenmukaisuutta joutuessaan seuraamaan minun hankimöyrintääni mökin ikkunoiden takaa - siltikin, vaikka oli ollut jo aiemmin ulkona reippaat pari tuntia ja pyytänyt päästä itse sisälle kylmien kinttujensa lämmittelyyn. Möyrintää se minun menoni todellakin oli, sillä välillä lunta oli reiteen saakka ja järkevämpää oli kontata eteenpäin. No, päästin pikkuisen mukaani ulos ja lähdimme kiertämään taloa yhdessä.

Meidän pihassamme on kiertoliittymä, eli talon eteen pääsee ajamaan kahdesta eri suunnasta. Pakitella ei tarvitse, vaan pihasta pääsee ajamaan suoraan läpi. Ensimmäinen liittymä tulee talon eteen kaartaen ja toinen sitten suoralla pistolla joskus tulevaisuudessa rakennettavan autokatoksen eteen. Ylä- ja alapuolen kuvista voi nähdä, millainen näkymä kaarroksen kohdalta avautuu etupihalle. 

Talonumeron paikka tulee olemaan edestä katsoen vasemmalla, eli tuossa tyhjällä seinänpätkällä kodinhoitohuoneen oven vieressä. Ensivaiheissa laitetaan näkyville vain joku perusnumero - lopullinen numerototeutus on jo ideoinnissa mutta ei ehdi paikalleen vielä käyttöönottotarkastukseen.

Näissä viimeisissä kuvissa iltahämy tummeni jo syvänsiniseksi. Upotin kenkäni niin monesti hankeen, että lopulta ryömiskelin viimeiset kuvauspätkät pelkissä villasukissa. 

Tykkään edelleen tuosta takapihan suojaisesta terassinurkkauksesta todella paljon. Ulkoporeallas odottaa vielä käyttöönottoa - Dekon sähköasentajat olivat ihanasti värkkäilleet siihen kaikki johdotukset valmiiksi, meidän tarvitsee enää tökätä pistoke seinään. Vettähän meille ei vielä tule, sillä LVI-asentajat ovat tulossa hommiin vasta tällä viikolla. En tosin tiedä tohtiiko allasta vielä sittenkään laittaa tositoimiin, ollaan nimittäin miehen kanssa vähän eri linjoilla asiasta. Minä haluaisin heti räpiköimään, mutta mies skippaisi käyttöönoton lämpöisemmille keleille. Katsotaan siis vielä mihin aikatauluun altaan kanssa päädytään.

Huomasitteko, mitä sanaa käytin hetki sitten? Kyllä, käyttöönottotarkastus! Se on ihan pian - parhaillaan sumplitaan, mikä sopiva aika saataisiin sopimaan meidän, työpäällikön ja valvojan kesken Dekotalon luovutustarkastusta varten. Sen jälkeen kunnan rakennusvalvonta suorittaa käyttöönottotarkastuksen eli kansankielisemmin muuttotarkastuksen. Vähänkö jännää, kohta meillä ei enää raksaa ole!

Mukavaa pakkasviikkoa!