Iloa, kiitollisuutta ja mustavalkoisia pakettikortteja

Enpä olisi koskaan osannut kuvitellakaan, miten hurjan paljon saan teiltä apua lattiaongelmaamme. KIITOS! ♥ Alunperin ajattelin vain kartoitella valikoimat ja mahdollisuudet itse läpi, esitellä blogissa sitten vasta lopullisen päätöksen. Mutta onneksi tuli tenkkapoo, johon älysin pyytää ideoita, sillä vinkkejä tuli paljon ja niistä oli ennen kaikkea suuri hyöty! 

Sunnuntai-iltana aloittelin tutkimaan antamianne vinkkejä ja ensimmäiseksi tartuin punahallakko-blogin A:n jättämään ideaan puulattivaihtoehdosta. Kerroinhan meidän jo hylänneen kaikki puulaudat niiden kustannusten ja monimutkaisten asennustapojen vuoksi. A kuitenkin vinkkasi vaihtoehdosta, joka ei tarvitsisi erikoisia alusrakenteita ja joka sopisi yhteen lattialämmityksenkin kanssa. Kyseessä on Parlan 3X-mäntylattia, jota googlettelin jännittynein sormin... Ja voi vitsi, rakastuin! Melkeinpä voisin jo uumoilla, että tätä otetaan. Olin niin hötäkässä ajatuksesta, että voisimme sittenkin saada puuta lattiaan, että yöunet jäivät sunnuntain ja maanantain välillä aika lyhyiksi. Vielä aamuyölläkin minä vain valvoin onnellisena ja kuvittelin mielessäni uusia, ihania lattioita. :')

Kaikenlaiset vinyylivaihtoehdot olin alunperin sulkenut mielestäni automaattisesti pois, mutta monen koirallisen ja koirattoman lukijan vinkistä vinyylilankkuihin kannattaakin ehdottomasti paneutua. Sen aion tehdä seuraavaksi, vaikka ihastus tuohon Parlan tuotteeseen iski kovasti. En halua meidän joutua jossittelemaan jälkeenpäin, joten tarkoitus on kartoittaa vielä nuo vinyylitkin kunnolla, tiedä vaikka niistä nappaa joku vieläkin kovemmin. Mutta vielä kerran, iso kiitos kommenteista! Olen ollut täällä aivan häkeltynyt siitä, miten suuri apu niistä oli lähes jo umpikujalta tuntuvalta tilanteeseen. ♥

Toinen iloa ja kiitollisuutta tuottava asia hoitui eilen, kun teimme miehen ja pikkuveljeni kanssa pitkän illan raksalla. Mittasimme saunamökin lopullisen sijainnin ja hieroimme finkut (Finnfoam-eristeet) paikoilleen. Sokkeli valetaan niiden päälle ilmeisesti maanantaina. Yhteensä urakkaan meni seitsemän tuntia, jonka teimme normaalien työpäiviemme jälkeen; rutosti mittaamista, linjalankojen vetoa, alustan tasaamista, läkähtymiseen asti lapioimista ja finkkujen millintarkkaa asettelua laserin ja vatupassin avustuksella. Ilta oli pitkällä, kun saimme peitellä pohjan pressuilla, kerätä kamppeet autoihin ja sammutella työmaavalot - tontilta pääsimme starttaamaan kotiin iltakymmeneltä, huh. Tänä aamuna piti ensimmäiseksi kävellä lääkekaapille, sen verran jomotti lihaksissa.

Seitsemän vuotta nuorempi veljeni valmistuu tänä syksynä rakennusinsinööriksi. Eilen mietin, että missä välissä tuosta pikkuisesta jäppisestä on kasvanut niin iso mies, että osaa neuvoa isosiskoa?! Hyvä vaan että on avuksi, ei me miehen kanssa oltaisi kahdestaan pystytty eilistä uurastamaan ilman broidin työnjohdollista otetta. Mutta iloa ja kiitollisuutta, niitä oli ajatuksissa eilenkin.

Tämän postauksen kuvituksena olen käyttänyt mustavalkoisia pakettikortteja, joita löytyy Blawhi Graphicsin verkkokaupasta. Kortteja on saatavilla niputtain joko yhtä kuosia kerrallaan tai yhdistelmänä.

Lumista keskiviikkoa!

(Hyvä että saatiin eilen hommat tontilla valmiiksi - nyt työmaa lepää siellä nätisti peitettynä eikä lumesta tarvitse huolehtia saati myllätä töitä sen keskellä.)