Time out

Eipä puuttuisi enää mökiltä kuin viimeiset listat ja LVI-asennukset, niin rakennus olisi asumiskunnossa. (Ja tietty saunan loppuuntekeminen, mutta se oltiin ajateltu jo alunperinkin tehtäväksi myöhemmin.) Tällä viikolla pitikin olla ohjelmassa armotonta listoittamista ja viimeisten putkiasennusten katsomista jotta päästään juhannusviikonlopuksi mökille tsillaamaan. Mutta mutta.

LVI-hommat seisovat kuten sisälle kannettu lämminvesivaraaja keskellä pesuhuonetta. Olisi pitänyt jo arvata alunperinkin, ettei tämäkään mene suunnitelmien mukaan. Ei saada vettä juhannukseksi, luoja taas tietääkään että milloin. 

Viime lauantaina saimme listoitettua tuvan ikkunat, mutta se oli suoraan sanottuna helvetillinen urakka. Hankala homma, kun ikkunat ja paneelit ovat yhdeksän milliä eri tasossa, meillä haparoiva työtaito ja surkeat välineet. Piti kovertaa paneeleita, että saatiin jotenkuten upotettua nurkkalistat karmien kylkeen. Mies kaipaili sähköhöylää, että oltaisiin niistetty vain pelkkiä listoja. Minä väitin satavarmana, ettei ainakaan meidän suvusta sellaista siihen hätään lainaan löydy. Iltamyöhällä menimme sitten hakemaan Armasta hoidosta vanhempieni luota, niin mikäs siellä ensimmäisenä terassilla töröttikään vastassa: sähköhöylä. On tämä ollut viimeisen vuoden ajan yhtä samanlaista pään hakkaamista seinään. Mikään ei onnistu kerralla, vaikka kuinka parhaansa yrittää.

Maanantaina ajelin itsekseni raksalle, kun miehellä on normitöitä vielä ainakin heinäkuun alkuun saakka. Ajattelin, että olisin saanut tehtyä jotain. Kohteeksi otin portaiden yläpäässä olevan tasanteen, josta puuttuu vielä yksi askelma. Myös porrasaukko pitäisi siistiä jollain ilveellä, sillä nyt aukkoa reunustavat vielä rumat välikaton vasapuut ruuveineen ja metallikiinnikkeineen. No, en viitsi edes selostaa puhteen tekemisestä, sillä se ei onnistunut minulta sitten ollenkaan. Homma kulminoi minut siihen pisteeseen, että julistin mökille aikalisän enkä aio nyt juhannusviikolla astua sinne jalallakaan. Tuntuu, että vaikka kuinka ollaan loppusuoralla, niin olen saanut tarpeekseni koko höskästä. Miksei mikään voi onnistua heti ensimmäiseltä yrittämältä?

Oikeasti olisi varmaankin ihme, jos tällaista kulminaatiopistettä ei olisi missään vaiheessa tullut. Kun ajattelee aikaa taaksepäin, tässä on jo yli vuosi tehty asioita aamusta iltaan. Oltu ihan ylibuukattuja ja koitettu vain sinnitellä vaiheesta toiseen. Opetella uutta, yrittää ymmärtää erilaisia työvaiheita, tehdä asioita eteenpäin ja joskus onnistuakin. Jouduttu unohtamaan levontarve, normielämän mukavat menot ja sosiaaliset suhteet. Minä ainakin myönnän, että olen hirmuisen väsynyt. Niin väsynyt, etten tällä hetkellä osaa iloita tähänastisista saavutuksista. Ahdistaa vain ajatella koko mökkiä ja sitä, mikä kaikki on mennyt pieleen ja miten loputon lista on vielä tekemisiä jäljellä. Usko omaan onnistumiseen on tällä hetkellä aika minimaalinen. 

Siksi lieneekin ihan tervettä julistaa nyt aikalisä. Ei se mökki sieltä minnekään karkaa. Kotonakin riittää tekemistä, sillä talon uudet omistajat ovat tulossa tällä viikolla katselemaan talotekniikkaa ja muita huomioitavia asioita. Haluan tietysti, että piha näyttää heidän käydessään nätiltä ja sisäneliöt siisteiltä, joten mylläämistä on sekä sisällä että ulkona. Näitä hommia onneksi osaa tehdä ja näkyvä tulos palkitsee oikeasti. Armaskin saa tepsutella pihahommissa mukana eikä minun tarvitse nyt hetkeen kantaa huonoa omatuntoa sen hoitoon raijaamisesta. Tämä raksatauko tulee nyt oikeasti tarpeeseen. 

Mukavia kesäpäiviä!

P.S. Kuvituksena kesäkuisia Instragram-kuviani. Keittiöstä, ulkovaloista ja pesuhuoneesta haaveilen vielä joku päivä postaavani syvällisemminkin. Sitten joskus.