Pikku kuutonen

Juu jep! Talven aikana kävi kuten aiemminkin, tapoin yhden oliivipuun. Mutta kuten eräs tätin pikkumies sanoisi, eepä haettoo! Näitähän saa aina uusia. :')

Vuorossa on siis elämäni kuudennen oliivipuun hoivaaminen. Talvesta selviämistä en viitsi ottaa edes tavoitteeksi, jospa edes syksyyn saakka taaperrettaisiin. Puu lähti vähän vahingossa matkaan Kuopiosta, kun kävin sunnuntaina tekemässä täsmäiskun rautakauppaan. Vessanpönttöä ja nurkkalistoja kassalle kärrätessäni tämä pikkuinen yksilö vilkutteli niin söpösti, että pakkohan se oli mukaan napata. Ikeasta löytyi samoilla vauhdeilla sopiva korikin, joten reissu oli tehokas kaikkinensa.

Kuten arvata saattaa, Iisalmen kodissa ei ole tullut juurikaan sisusteltua. Oliivipuu nököttää nyt kodinhoitohuoneessa, mistä onkin jäänyt kuvaamatta sisustuspäivitys viime kevättalvelta - se on varmaankin tuoreinta mitä meillä on tapahtunut! Maalasin nimittäin hiihtolomalla tuon hanan takana olevan seinän uudestaan ja ripustin siihen käpysen roikkumaan. Tästä päivityksestä olen kyllä tykännyt kovasti ja tiirailen julistetta harva se ilta näissä nurkissa touhutessani.

Muista touhuista sen verran, että koko ajan edetään hyvin raksapainotteisesti. Instasta löytyy ajankohtaisimmat räpsyt työmaalta. Siellä ehdin jo iloita putkimiehen saapumisesta, mutta siihen tuli jälleen kerran mutkia matkaan. Huoh. No, autokatokselle saatiin tänään haettua lupa ja keittiö vaikuttaisi olevan nyt pääpiirteittäin valmis. 

Sen verran on turnausväsymystä ilmassa, ettei ajatus toiminut eilen mökillä touhutessani: Viimeistelin jääkaapin käyttövalmiiksi ja laitoin töpselin seinään. Puukkasin oven kiinni ja ajattelin, että siinäpähän nyt viilenee niin saadaan seuraavalla kerralla eväät kylmään. Siivoilin tupaa aikani ja tsekkasin jääkaapin uudestaan. Mutta hitto, eihän se ollut viilennyt astettakaan! Sammuttelin muut hurisevat laitteet ja jäin kuuntelemaan. Ei, ei toiminut. Pistorasian testaaminen imurilla paljasti karun totuuden: ei tule virtaa. Testasin myös uunin ja lieden, eikä kumpikaan inahtanut. Eipä siinä muu auttanut, kuin pikkuisen kirota, lähettää tuhahdellen viestiä miehelle ja lähteä lätkimään. 

Ehkä jo arvaatte, että perästä tuli pian vastausviesti, joka tyynesti muistutti sähkötaulusta löytyvistä pikasulakkeista, jotka pitää naksauttaa päälle. Tuli hivenen hölmö olo, olisihan tuo pitänyt tajuta. No, onneksi ei toteutunutkaan se skenaario jota jo elättelin: se, että taannoin sähköasennusten jatkuessa pikkutunneille olisivat väsyneet miehet asennelleet johtoja silmät ristissä päin honkia. Anteeksi epäluottamuksesta A ja P, ei tule toistumaan. :')

Kivaa päivää!