Uljas is in da house

Nyt sitä on. Nimittäin sitä töppöjalkojen vipellystä, jota toivoin pari postausta taaksepäin. Meillä on eletty lähes kuukausi vauva-arkea uuden perheenjäsenemme kanssa. Saanko siis esitellä: tässä on Uljas. ♥

Uljas muutti meille Kokemäeltä ja sen jälkeen ei tässä talossa ole ollut tekemisestä puutetta. Päivärutiineihin ovat tulleet tiheät ulkoiluvälit, uusien taitojen harjoittelut, elämän ilmiöiden ihmettelyt ja pennulle luontaisesta näykkimisestä poisopettelut. Uljas on rohkea ja omapäinen pentu; otti talonkin heti arastelematta haltuun. Ruokahalu tällä pikkujätkällä on valtava ja juoksunopeus ällistyttävä. Intensiivisten touhuhetkien jälkeen uni kuitenkin maittaa herkästi ja erilaiset nurkat ovat mitä parhaimpia nokostelupaikkoja.

Uljas käy arkipäivisin mummolassa päivähoidossa. Siellä seuraa on riittänyt vanhempieni Timi-colliesta. Alkuun jännitti, miten pojilla lähtee tutustuminen liikenteeseen, mutta hyvinhän se on sujunut. Timi malttaa seurata pentua rauhallisesti ja Uljas puolestaan ei ole erityisen ätäkkä riekkumaan isomman koiran kimpussa. Yhteiset juoksuleikit ovat jo löytyneet ja keppitaistelut taitavat olla parasta bestiä.

Koiranpentujen kasvuvauhti on huimaa ja meillekin on käynyt niin, että vauvasta on jo kehittynyt taapero. Seuraavat kuvat on otettu eilen ja ainakin oma silmäni huomaa eron postauksen ensimmäisiin kuviin verrattuna. Aurinkoa täällä ei ole näkynyt moneen viikkoon, joten näissä jälkimmäisissä kuvissa Uljaksen turkki näyttää keinovalon vuoksi oranssisemmalta kuin mitä se oikeasti on.

Pentujen hammaskaiherrusta on huvittavaa seurata: omien lelujen sijaan mikä tahansa muu järsittävä on mieluisampaa. Tällä hetkellä Uljaksen lemppareita ovat iskän kumisaappaat, äiskän matot ja karvataljat, lenkkareiden pohjalliset sekä sukat. Vielä pikkuinen ei ole älynnyt huonekalujen järsimismahdollisuutta, ja toivon kovasti, ettei niin välttämättä tapahtuisikaan.

Kasvamisen myötä Uljaksen korvat ovat alkaneet nousta colliemaisempaan asentoon, kroppa on lähtenyt jytäköitymään ja raajat venymään. Tämän ansiosta pentu on oppinut pungertamaan jo itse sohvalle ja yritys sänkyynkin on kova. :') Oma tahto tulee esille kimakkana haukuntana ja vakuuttavana murinana. Luonteesta on tullut selväksi, ettei Uljas ole herkkä luovuttamaan, vaan sinnikkyyttä löytyy.

Vaikka välillä joudumme taistelemaan siitä, ettei ihmisten käsiä ja naamoja näykitä, on Uljaksella ilmiselvä läheisyydenkaipuu. Pikkuiselle on jo kehittynyt tapa kiivetä syliin ja usein lepopaikka löytyy mahdollisimman läheltä ihmistä. Korvien silittäminen on mannaa, samoin kuin päänsivuun pusujen saaminen.

Sellainen Uljas meillä. Saas nähdä, millaisia hetkiä ja inside-juttuja tämän veitikan kanssa vielä kehittyykään. Se on varmaa, ettei tästä talosta nyt hetkeen tekemistä puutu!