Meillä oli viikko sitten lauantaina bileet, kun pidimme nimiäiset poitsullemme. Jäbä sai nimekseen Romeo Wilbert. Kerroinkin jo aiemmin, että kahden opettajan pesueessa nimen keksiminen ei ollut mikään läpihuutojuttu, vaan aivonystyrät pääsivät intensiivisiin tositoimiin. Lopputulos kuitenkin miellyttää meitä molempia ja vaikuttaa sopivan pikkumiehelle kuin nenä päähän.
Romeo jalostui eräästä muusta R-kirjaimella alkavasta nimestä, jota pyörittelimme tapetilla ensiksi. Toiseksi nimeksi oli hakusessa hieman pidempi versio, joka sai olla hieman vanhahtavakin. Wilbert löytyi lopulta 1800-luvulla annettujen nimien listalta ja nappasi silmiin heti. Nimikaksikossa on mielestäni nyt sopivasti sointuvuutta, komeutta ja jujua.
Romeon juhlapuku mahtui päälle aivan nippanappa, sillä poitsu pyrähteli kasvaa pukutilauksen ja juhlien välissä niin nopeasti. Onneksi asu kuitenkin sopi ja lapsi viihtyi siinä tyytyväisenä. Kuten muinakin päivinä, myös nimiäisissä Romeo vietti aikaa hyväntuulisena. Itkeskelyistä ei tarvinnut huolehtia, vaan lapsukainen nautiskeli juhlista useammassa sylissä ja otti leikkimatolla sikeät välitirsatkin.
Juhlat järjestimme kotona ja tavoitteena oli järkeillä ne mahdollisimman helpoiksi siten, että meistä kumpikaan ei ollut sidottu keittiöhommiin. Tämä tarkoitti käytännössä noutopöytää, kertakäyttöastioita ja simppeleitä tarjottavia, joista kovin moni sortti ei tarvinnut lämmitystä h-hetkellä. Kahvikin meillä oli keitetty pumppupulloon. Idea helppoudesta toteutui aika hyvin ja juhlissa riitti, kun nimen julkistamisen jälkeen laitoimme (minä, mies ja äitini) noutopöydän vartissa valmiiksi ja kahvittelun edetessä täydentelimme tarjoilulautasia tarpeen mukaan. Juhlaväkeä oli paikalla 20 henkilöä - juuri sopiva määrä bileiden menuun ja talon neliöihin peilaten.
Ohjelmanumeroita ei ollut montaa, vaan heti juhlien alkajaisiksi julkistimme nimen runon muodossa - minun ja miehen historiaan kuuluu erilaisten riimirunojen keksiminen, joten halusimme käyttää nimiäisissäkin samaa ideaa. Nimen paljastuttua hörpimme juhlamaljat ja sen jälkeen olikin tiedossa vapaata seurustelua ja kahvittelua.
Koristeluiden osalta valitsin väriteemaksi vaaleanvioletin ja laventelin. Ne näkyivät mm. tekstijulisteissa, kukissa, juhlapöydän tarjottavissa ja ilmapalloissa (jotka tosin täysiksi puhallettuina taittoivat sävyltään punertavaan). Koko kotia ei ollut tarpeen koristella lattiasta kattoon, vaan olkkari-keittiö-akselille riitti muutama muhkeampi somistus: ilmapalloparvet nimijulisteen takana sekä olohuoneen nurkassa.
Nimijulisteen lisäksi tein muutamia A3-kokoisia postereita: menun sekä täytettävät pohjat nimiarvauksille ja elämänohjeille. Vieraskirja meillä ei kiertänyt, vaan nuo kaksi jälkimmäistä toimivat muistona osallistujista. Mukaansa jokainen porukka sai teematyylillä tehdyn kiitoskortin.
Täytekakun tilasin äidiltäni, joka toteutti kakun kylkeen toiveideni mukaisesti violetin pensselivärjäyksen. Violettia kermavaahtoa laitoin niin ikään R-kirjainkakkuun ja mataliin muffinseihin väkersin pyöreät minikyltit, joissa juhlien väri- ja typografiateema näkyi myös.
Juhlat olivat juuri meidännäköisemme ja päivästä jäi ihana muisto. Kun ainut kauneusvirhe oli liian nopeasti sulatettu juustokakku, pystyy kemuja luonnehtimaan melkoisen täydellisiksi. Mikä parasta, Romeota voi kutsua nyt omalla nimellään ilman kiertoilmaisuja. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti