Kävin kesälomalla Kajaanissa ja joka kerta siellä vieraillessani mietin, olisiko elämä kovin erilaista, jos olisinkin aikoinaan päättänyt lähteä opiskelemaan Kajaaniin enkä Jyväskylään.
Tällaisia elämän suurempia risteyskohtia on toki muitakin. Entä jos olisin opiskellut erityispedagogiikan sijaan jotain ihan muuta, vaikkapa puheterapiaa tai jotakin kaupallista alaa? Entä jos olisinkin ottanut Kiuruvedeltä erityisluokanopettajan viran vastaan? Entä jos en olisi laittanut hynttyitä yhteen mieheni kanssa? Entä jos emme olisi koskaan hankkineet koiraa? Entä jos olisimme rakentaneet elämämme jonnekin muualle kuin Rautavaaralle? Entä jos olisin päättänyt olla haluamatta omaa lasta?
Isompien linjavalintojen lisäksi voisi pohtia tuhansia - ellei miljoonia - pienempiä päätöksiä. Entä jos olisin valinnut jossain yksittäisessä hetkessä toisin? Reagoinut toisin? Mennyt sinne enkä tänne? Lähtenyt enkä jäänyt? Jos olisinkin sanonut jotain lisää tai jättänyt jonkin asian sanomatta? Ottanut yhteyttä ihmisiin enemmän tai vähemmän? Ollut itse toisenlainen ja tehnyt erilaisia valintoja? Pitänyt yllä jotakin minkä jätinkin taakseni? Tai jättänyt taakseni jotain mitä pidinkin yllä?
Ajatusleikit ovat välillä kivoja, mutta rehellisyyden nimissä en osaa surra tai katua yhtäkään tehtyä päätöstä, sillä niistä jokainen on tehty senhetkisten resurssien, tietämyksen ja muiden vallitsevien seikkojen johdosta. Jos olisin toiminut toisin, en olisi ollut minä.
Olen aina luottanut intuitiooni jopa naurettavan vahvasti ja ehkäpä se on yksi merkittävä syy, miksi omien päätösten takana on helppo seistä. Siltikin, vaikka nykyhetkessä saattaisin valita eri tavalla kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten.
Ainoan poikkeuksen kohdallani tekevät tilanteet, joissa en ole osannut puolustaa itseäni tai omia arvojani. Tällaiset hetket ovat joskus kovertaneet sielua todella syvältä, mutta olen ottanut niistä opikseni. Vuosiin en ole enää jäänyt poljettavaksi, enkä varmasti anna niin tapahtua tulevaisuudessakaan.
Fakta on, että jossittelusta huolimatta emme koskaan saa tietää, miten jokin valinta olisi meihin todellisuudessa vaikuttanut. Tiedämme vain kulkemamme polun maisemat, vaikka voimmekin kyllä arvailla, millaista jossain muualla olisi ollut.
Tärkeintä ei olekaan menneiden valintojen spekulointi, vaan se, mitä teemme juuri nyt ja tästä eteenpäin. Meillä on koko ajan mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaista tulevaisuutta rakennamme. Kuten sanonta kuuluu, det som har varit, har farit – se, mikä on ollut, on mennyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti