Kun laituri aiheuttaa univelkaa

Tiedättekö sen kaverin, joka on aina houkuttelemassa huonoille teille? Se, jonka kanssa tulee valvottua liian myöhään ja joka saa suostuteltua ulos silloinkin, kun pitäisi mennä nukkumaan? Tänä kesänä minä olen ollut ongelmissa tuollaisen kaverin kanssa - mutta en ehkä sillä tavalla kuin ensi alkuun voisi luulla.

Hankimme meille nimittäin laiturin - viimein! Ja sen kanssa olen valvoskellut enemmän kuin pitäisi. Miksikö? Noh, kahdesta syystä. Laiturin saapumisen jälkeen minulla meni useampi ilta rantaa fiksaillessa - enhän voinut antaa heinien rehottaa enää kivien välistä, kun maisemaa halkoo uutukainen hankinta. Niinpä kitkin, asentelin maisemointikankaita, ladoin kiviä, kaivoin maata ja tasasin hiekka-alueita useamman illan ajan. Hommiin pääsin kiinni aina vasta lasten nukahtamisen jälkeen, joten illat venyivät luvattoman myöhälle.

Fiksailujen jälkeen ovat illat pitkittyneet auringonlaskuja katsellessa. Tämä rannalla asuminen kun on sellainen kaksiteräinen miekka: iltojen värisävyjä pääsee katsomaan vaivattomasti, mutta myös silloin, kun pitäisi jo mennä nukkumaan. Ainakaan minä en pysty vastustamaan rannan kutsua, jos sälekaihtimien välistä pilkahtaa kaistale vaaleanpunaista tai oranssia. Ja näin on käynyt nyt useamman kerran, kun olen jo ollut taapertamassa yöpaita päällä makuuhuoneeseen.

Onhan tämä sama houkutus ollut käsillä jo aikaisempinakin kesinä, mutta laiturin myötä tilanne on kärjistynyt. Laituri on nimittäin kuin uusi katsomopaikka, joka antaa entistä kauniimmat näköalat järvelle. Vähän kuin rantaterassi tutuissa maisemissa, mutta kuitenkin uudesta kuvakulmasta. Eihän sellaista voi vastustaa. Älkää siis ihmetelkö, jos näette yöpaitahihhulin Keyrityn rannalla - se olen vain minä.

Niin että. Lähes puolivuotiaan vauvan äitinä voisi kuvitella, että pieni lapsi aiheuttaa univelkaa. Vaan ei, tänä kesänä sellaiseen on johtanut laituri.

Tiedän, että teitä kiinnostaa myös laiturin tarkemmat tiedot, sillä olen saanut vastailla kysymyksiin jo Instan puolella. Tässäpä siis pääkohdat kokonaisuudesta:

Laiturin on valmistanut ProLaiturit. Yritys tekee laitureita vaikka sentilleen mittatilaustyönä. Asiakkaan tarpeiden mukaan tarjolla on erilaisia kiinteitä ja kelluvia laitureita monenlaisilla ponttoniratkaisuilla. Meidän tapauksessamme menikin hetki hahmotellessa, millaisen laiturin loppusiltaan haluamme.

• Meille valikoitui lopulta kestopuusta tehty putkiponttonilaituri, jonka päätyosa on kooltaan 5 m x 3,2 m ja kulkusilta 4 m x 1,2 m. Päätyosaan halusimme reilusti pinta-alaa, jotta se mahdollistaisi erilaisia ajanviettotapoja. Kun kokoa on yli 15 neliötä, laiturilla mahtuu pitämään vaikka piknikkiä tai parkkeeraamaan sen päälle useamman suppilaudan. Toki pienten lasten kanssa on myös hieman turvallisempaa, kun askeleille on enemmän tilaa.

• Ankkurointitapaa rantaan mietimme pitkään ja hartaasti. Ajatuksissa ehti käydä niin betonivalu kuin ruuvipaalutkin, mutta lopulta päädyimme kiinnittämään laiturin ketjuilla kiinni kalliorenkaisiin. Tämä kiinnitystapa syntyi vähän vahingossa: kun siirtelimme rantaan uitettua laituria ja kokeilimme sille eri sijainteja, paras paikka löytyikin kahden ison kiven välistä. Niihin oli luontevaa asentaa kalliorenkaat. Järvenpohjaan on puolestaan upotettu kaksi rengasankkuria, jotka varmistavat, ettei laituri pääse seilaamaan paikaltaan.

• Laiturin etulaitaan on kiinnitetty kuumasinkityt uimaportaat, joissa on kuusi askelmaa. Muina lisävarusteina mietimme penkkejä ja jopa kaiteita, mutta päädyimme passailemaan niiden kanssa. Katsotaan ensin, millaiseksi laiturielämä lasten kanssa kehittyy.

• Loppusyksyllä meille tulee vielä pohdittavaksi, jätämmekö laiturin talveksi järveen tai vedämmekö sen maille. Lähtökohtaisesti se pystyisi olemaan järvessäkin, mutta vähän jo veikkailen, että emme halua riskeerata uutukaista jäiden armoille. Voi siis olla, että syysviimalla pikku Fergumme hinaa laiturin talveksi varvikkoon.

Näin ensimmäisen kesän kokemuksella olemme olleet tyytyväisiä valitsemaamme laiturisettiin ja sen laatuun. Mikäli siellä ruudun takana löytyy laituritarpeita, kannattaa tutkia ProLaiturit-valikoima, klik - linkin takaa löytyy myös tuotesivu selkeällä hinnastolla.

Jo nyt laituri on tehnyt pienestä rannastamme aivan uudenlaisen ajanviettopaikan. Toivon, että tulevina vuosina se kerää ympärilleen maisemien lisäksi myös erilaisia muistoja: onkihetkiä, pulahduksia, suppailua ja veneilyä, laiturijätskejä, varpaiden uittamista, hyväntuulista tsillailua, rimeunkiljahduksia, hyöryäviä kaakao- ja kahvikuppeja, joutsenten ihastelua ja ihan vaikka vain veden liplatuksen kuuntelua. Ja tietenkin lisää liian myöhään valvottuja iltoja.

Täällä vietellään hieman kaihoisasti viimeisiä yhteisiä lomapäiviä, sillä minä menen ensi tiistaina takaisin töihin. Kääk! Nyt tuntuu siltä, että tämä oli idiootein idea ikinä. No, ei auta kuin kärvistellä - onneksi työeloa on edessä vain elokuu, sillä syyskuussa jatkan jälleen vanhempainvapaata kotona. Jospa osaisin nauttia kesästä vielä työpäivien jälkeenkin.

Laiturin suhteen toivon, että minulla olisi jatkossa enemmän tahdonvoimaa vastustaa iltajuoksuja rantaan. Pahimmassa tapauksessa toivun syyskuussa maisemien aiheuttamasta burnoutista. :')

Tsemppiä siis niin minulle kuin kaikille teille muillekin, jotka palailette lähipäivinä arkirytmiin.