Kesäpiha

Viimeistä kesäviikonloppua viedään, joten mikä olisikaan parempi postausaihe, kuin tallettaa kuvia kesäisestä pihasta.

Tänä kesänä olen ajatellut useampaan otteeseen, että onpas meillä kiva piha. Paitsi visuaalisesti, myös käytännöllisesti. Pihalla nimittäin pystyy puuhaamaan lasten kanssa monenlaisia eri asioita ja ulkona on luontevaa viihtyä. Yksi ulkona olemista helpottava ja turvallisuutta lisäävä asia on pari vuotta sitten tehty koira-aitaus, joka kiertää koko takapihan ympäri. Sen ansiosta ei tarvitse pelätä, pääseekö Romeo vipeltämään etupihan puolelle autotielle tai järvenrantaan. Lapsukaiset pysyvät tallessa (kunhan Vanessakin sitten aikanaan alkaa tepsutella), vaikkei silmä koko ajan heitä seuraisikaan.

Tykkään meidän pihamme monitasoisuudesta: on yläpuolen takaterassi, välitason leikkialueet ja nurmikentät sekä alimpana mökkiterassi kiikkuineen sekä tietenkin edellisessä postauksessa enemmän näkynyt rantsu. Kivialueet, istutukset ja polut rytmittävät pihaa kivasti. Etupihan puolihan meillä on käytännössä vain parkkeeraamiselle ja muulle liikenteelle varattu, joten ajanvietto painottuu takapihan puolelle.

Heinäkuun kesäaamuina meillä oli takaterassin sohvaryhmä kovassa käytössä. Menimme sinne yleensä porukalla hengailemaan Vanessan ensimmäisen Piltti-aterian ajaksi ja jäimme sen jälkeen puuhailemaan milloin mitäkin. Tänä kesänä hankittu pergola antoi paahteelta paremmin suojaa kuin samalla paikalla aiemmin rikkoutunut aurinkovarjo, joten rakennelma on lunastanut paikkansa - vaikka vähän rimpula onkin.

Vaikka en ole halunnut perustaa pihalle yhtäkään kukkapenkkiä kitkettäväksi, riittää tässä tällaisenaankin tekemistä. Kitkemisen makuun pääsee nimittäin kivi- ja sepelialueiden kanssa säännöllisesti. Huolimatta siitä, että niissä on jonkinmoista suojaa alla, rikkaruohoja joutuu siistimään kesäkauden aikana useampaan otteeseen. Tänä vuonna kokeilin kaivaa kaikki sokkelinvierustat auki ja poistaa rikkakasvit mahdollisimman hyvin juurineen. Ei-toivotut vihreät vähenivät, mutta eivät kokonaan. 

Ensimmäistä kertaa pihan perustamisen jälkeen kävin myös läpi kaikkien polkujen ja sepelialueiden reunat. Kanttasin niihin puhtaat linjat ja kärräsin kottikärryillä aika monta kiloa ylikasvanutta ruohomattoa pöpelikköön.

Myös mustien katealueiden kohennus koitti tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Uusia katesäkkejä humpsahti mennä niin iso määrä, että en lopulta pysynyt enää laskuissa mukana. Mies haki niitä rautakaupan pihaosastolta kanta-asiakkaan lailla - joka kerta sen jälkeen, kun olin saanut yhden sektorin valmiiksi ja totesin, että säkit loppuvat kesken. Katealueilla tasoittelin ensin haravalla entiset katteet ja sitten lisäsin uutta päälle. Pohjissa oli hieman korjauttavaa, mutta onneksi ei paljoa. Myös näiden alueiden reunat kanttasin taas siistiksi.

Extrakohennusten osalta on pihalla tullut tehtyä myös jokavuotisia perusjuttuja, kuten keväinen terassien valttaus, ruohonajua ja sen jälkeisiä trimmerikierroksia. 

Täytyy sanoa, että kesän ylimääräiset pihahommat olivat kaikkien muiden projektien ohella vähän liikaa vauvakesän ohjelmistoon, mutta minulla oli takalistossa vahva tunne, että nuo puuhat oli saatava nyt tehtyä. Ehkä kiitän itseäni sitten ensi kesänä, kun ei ole kummoisemmin mitään ylimääräistä hoidettavaa, vaan saan keskittyä kesänviettoon hiukan isompien lasten kanssa. (Toinen lukunsa tosin on, tyydynkö pienempiin laitteluihin ja osaanko olla ilman mitään suurempia projekteja.)

Se on jännä, miten livenä ei kasvien tuuhistumista oikein havaitse, mutta kuvista kyllä. Olen edellisen kerran tehnyt blogissa pihakierroksen kesällä -21 otetuilla kuvilla ja tuohon postaukseen palatessa eron kyllä huomaa. Havut ovat moninkertaistuneet, samoin takaterassia reunustavat pikkusyreenit.

Syreenien osalta pitäisikin tehdä jotain leikkausplääniä, sillä näkösuojan vuoksi olen antanut niiden kasvaa ylöspäin ja tyvivesojakin olen jättänyt tarkoituksella napsimatta pois. Entisessä Iisalmen kodissamme istuttelin pihalle samoja pikkupuita ja siellä hoitelin ne yksivartisiksi ja yläpäästään söpön pulleiksi (näkyvät vaikkapa tässä postauksessa) - täällä haluaisin kuitenkin kasvatella puista pensasmaisia. Järven rannalla asuminen on vaikuttanut syreeneihin siten, että ulapalta vihmova tuuli on saanut puut taipumaan poispäin järvestä, kohti itää. Tätä en aio korjailla tukemalla mitenkään, sillä en usko voittavani taistelua tuulenvoimakkuuden kanssa. 

Kesällä emme kastelleet pihaa kovimpien helteidenkään aikana. Vihreät näyttävät onneksi selvinneet kuumuudesta ihan hyvin, ainoastaan nurmi kärtsähti yksittäisistä paikoista kellertäväksi.

Okei, valehtelin. Onhan meillä vähän projektia ensi kesällekin tiedossa! Piha alkaa olla tällaisenaan jo melko valmis, mutta nyt hoksasin, että yksi isompi urakka odottaa vielä tekijäänsä. Nimittäin pollarivalojen asennus aina johtojen kaivamisesta ja pylväiden pystyttämisestä sähköasennuksiin. Talossa ja mökissä meillä on valkoiset Konstsmide 7512 Modena -seinävalaisimet ja pihalle on hankittu jo raksa-aikana samaa sarjaa olevat pylväsvalaisimet mallia 7517. Paketit ovat siis varronneet tositoimiin pääsemistä jo talon valmistumisesta lähtien. :') No, jospa tosiaan tartumme tähän puuhaan vaikka sitten ensi kesänä.

Niin ja hei! Näiden kuvien ottamisen jälkeen lasten leikkialueelle (jonne muuten saimme hiekkalaatikon kaveriksi uudet kiikutkin) valmistui leikkimökki elokuun aikana. Sain sen ulkoa maalattuakin, mutta en taida haluta esitellä sitä vielä blogissa, vaikka Instan stooreissa mökkeröisen rakentamisesta onkin ollut raporttia. Haluan nimittäin vielä viimeistellä mökin ilmeen pienellä terassilla ja kenties muutamalla istutuksella - nekin ovat ensi kesän juttuja, joten palataan leikkimökkiteemaan sitten tarkemmin vuoden päästä.

Se pihajutuista. Lopuksi haluan laittaa muistiin pitkän ja huojentuneen huokauksen. Kuten kerroin edellisessä postauksessa, kävin koko elokuun töissä koululla - ja nyt tuo työhuki on tehty! Niin helpottavaa! Älkää edes kysykö, mikä aivopieru oli mennä kuukaudeksi töihin, sillä en osaa oikein selittää sitä itsekään. Minulla taitaa olla jonkinlainen fiksaatio päästä aloittamaan lukuvuosi ja tehdä syksyyn siirtymisestä sijaiselle helpompi. Ehkä kyse on myös jonkinlaisesta työkartalla pysymisestä, mene ja tiedä. Idioottimainen olo tässä on kuitenkin läikkynyt pitkin elokuuta ja katumus on ollut käsinkosketeltavaa. Mutta I did it.

Nyt minä ja lapset jäämme kotoilemaan lähes vuoden ajaksi, sillä seuraavan kerran minun on tarkoitus mennä opeilemaan vasta vuoden päästä elokuussa. Siispä kotivuosi vol. 2, täältä tullaan! ♥

Leppoisaa kuunvaihdetta sinne ruudun toiselle puolelle!