Viime elokuun lopussa kiertelin Armaksen kanssa pihalla kameran kanssa. Halusin tallettaa muistiin tilanteen, johon pihan ilme jäi kesän 2021 jälkeen. Tarkoitus oli julkaista nämä kuvat alkusyksystä, mutta Armaksen kuolema pyyhkäisi aikomukset pois asialistalta. Talvella tämän postauksen tekeminen ei ollut oikein relevanttia, joten odottelin suosiolla tähän keväthetkeen.
Tälle mallille saimme tehtyä pihan viime kesän loppuun mennessä. Näyttää aika valmiilta, eikös! Viime vuoden suurin rutistus oli tehdä valmiiksi katealueet havuistutuksineen, maalata autokatos ja valtata terassit harmaaksi.
Päälinjat ovat nyt valmiit eikä tulevalle kasvukaudelle ole enää suurempia rutistuksia tiedossa. Tuntuu mahtavalta, että viimeinkin pääsemme nauttimaan kesästä ilman pakottavan suurta to do -listaa! Tämä ihmeellinen hetki taidettiin kokea edellisen kerran kesällä 2016, Iisalmessa. :')
Pienempiä värkkäilyjä toki on tiedossa, kuten grillipaikan sommittelua, jätevesipumppaamon ympärysten sipistelyä, mökin sähkökeskuksen maisemointia sekä autokatoksen varaston hyllyjärjestelmien kehittelemistä. Kevyttä terassivalttaustakin vielä harkitsen. Nämä hommat eivät kuitenkaan vaikuta enää pihan yleisilmeeseen eivätkä ole työmäärältään massiivisia - päinvastoin, niistä saanemme sopivan pientä kesäpuhdetta.
Pihassa olen erityisen iloinen siitä, että onnistuimme kasvattamaan nurmen näin vehreäksi. Koko nurmipohja kun on ajettu järvenpohjasta ruopatusta maa-aineksesta. Ilmainen budjettiratkaisu, joka toimi kuin toimikin.
Lumien sulettua olen hykerrellyt myös mökin terassista. Se on routivalla maalla ja olen korjaillut terassia useampana keväänä parempaan uskoon. Viime vuonna purin siitä toisen puolikkaan kokonaan irti ja rakensin osion uudestaan matalampana versiona. Samalla tungin alustan täyteen routaeristeitä (vaikka niitä oli kyllä melkoinen kasa siellä ennestäänkin). Nyt näyttää siltä, että rakenneratkaisut ovat viimeinkin kohdillaan, sillä routa ei ole enää nostanut terassia senttiäkään ilmaan. Hyvä minä! Terassin madallus antoi myös luontevan sijoittelupaikan kiikulle, jonka saimme miehen sukutilalta. Kunnostimme valkoisen maisemakiikun uuteen uskoon ja nyt se toivottavasti saa pitkän elonkaaren Keyritty-järven rannalla.
Tämän enempää en taida pihasta verbaalisesti raportoida, kuvat puhukoon puolestaan. Tervetuloa pihakierrokselle!
Sydän läikähtää noiden kuvien kohdalla, joissa Armas on mukana poseeraamassa. Voi pikkuista. ♥
Nyt sormet syyhyävät haravan varteen. Takapihalla on vielä paikoitellen lunta, mutta puolet alueesta on jo kuivunut. Keväässä on parasta bestiä päästä haravoimaan nurmialueet siistiksi ja nyt näyttää siltä, että tällä viikolla pääsen vihdoin kyseisen homman pariin.
Palataan taas!
P.S. Jos sinua kiinnostaa kurkata pihan aikaisempiin vaiheisiin, pääset muutamaan vanhempaan postaukseen näistä linkeistä:
Aikaansaamisen iloa (2019)
Operaatio nurmikko lähti taas lapasesta (5/2020)
Tilannekatsaus pihalle (8/2020)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti