DIY: Betonikynttelikkö

Nyt syksyn tullen te lukijat näytätte blogin tilastojen mukaan etsivän innokkaasti kaikenlaisia DIY-ideoita. Ymmärrän vallan hyvin; nyt on loistava vuodenaika käpertyä kötöstelemään sisätiloihin ja keksiä sinne sopivaa puuhaa. Tekemäni joulukalenterisetin esittelinkin äskettäin, mutta sen lisäksi olen touhuillut taas betonin kanssa - minulla on aina betonisäkki siltä varalta jemmassa, jos tulee kytö isompaan tai pienempään läträysprojektiin. 

Tällä kertaa syntyi melko helppo betonikynttelikkö, jonka taustatarina on vähän kiemurainen. Reilu kuukausi sitten jouduin nimittäin töissä tekemään luokassani suurinventaarion, kun olin viime vuonna laittanut erittäin tärkeitä puheopetusmateriaaleja niin hyvään talteen, etten meinannut päästä niiden jäljille ollenkaan. Ei auttanut muu, kuin tutkia joka ikinen kaappi ja plärätä läpi tolkuton pino mappeja ja kansioita. Neljän koulupäivän opetuksettomat ajat siihen menivät, mutta materiaalit löytyivät - viimeisestä jäljellä olleesta kansiosta! :') 

No, siinä samalla tuli luonnollisesti käytyä läpi muutakin kampetta. Vanhojen askartelutarvikkeiden keskeltä löysin muutaman palasen metallipaperia. Joku oli rullannut yhden niistä myttyrälle, minkä nähtyäni mieleen tulvahtivat kuvat metalliputkista tehdyistä kyntteliköistä... Entäs, jos putkien sijaan ympyräiset voisikin tehdä rullaamalla? Eikun kokeilemaan. Leikkelin pitkulaisen suorakulmion, levitin siihen liimaa ja pyöritin rullalle pienen puupalikan avulla. Toimi. Tiesin, että minulla on kotonakin jossain metallipaperia, vielä pikkuisen paksumpaa ja sellaista, jota kukaan ei ole etukäteen mytistellyt. Piti vain jatkaa kaappien penkomista täälläkin, että pääsin jatkamaan projektin kehittelyä. Materiaalit onneksi löytyivät ja leikkasin neljä kappaletta metallisia suorakulmioita, senttikooltaan noin 5x15. Ne tiukasti rullalle, betonimössö maitopurkista tehtyyn muottiin ja metallirullat mössön keskelle. Sitten vain noin viikon verran kuivattelua ja tadaa, kynttelikkö oli valmis.

Minusta kyntteliköstä tuli tosi ihana. Betoni on materiaalina jo entuudestaan kovin mieleinen ja lämmin kuparisävy sopii siihen hienosti. Vielä valkoiset kynttilät ja tunnelmalliset liekit, voi vitsit kun on hyvä! Ei tarvitse arvailla, mikä toimittaa meillä tänä jouluna adventtikynttelikön virkaa.

Armas on ollut tähän mennessä kovin kiltti kaikkeen tuleen liittyvän kanssa. On kyllä utelias seuraamaan esimerkiksi takansytytystä ja kynttilöiden asettelemista, mutta ei sörki onneksi liian läheltä. Uskoo myös topakan ei:n, jos tarve vaatii. Sen verran olen kuitenkin varovainen, että olohuoneen pöytätasoa alemmaksi en kynttilöitä valvonnankaan alla laittele - tuohon ei kirsu tai häntäkarvatkaan enää yllä viuhua (ja tämänkin sanottuani taidan vielä koputtaa puuta).

Ideanahan betonikynttelikkö on vanha ja esimerkiksi Pinterestistä siitä löytyy vaikka minkälaisia ihania variaatioita. Oma henkilökohtainen oivallukseni oli vain tajuta se, että eihän tällaiseen oikeasti mitään putkenpätkiä tarvita. Ja periaatteessa ei tarvitsisi minkäänlaisia pätkiä, voisihan kynttelikön valaa niinkin, että kynttilöille olisi vain kuopat.  Kuopallisia, yhden kynttilän betonijalkoja olen kuitenkin joskus vuosia sitten jo tehnyt ja nyt olikin mukava hoksata, miten voi juksata tässä kynttilänsijojen putkimaisuudessa.

Kuulasta lauantaita!

(Pitää vissiin tänään tai viimeistään huomenna suunnittelemaan talvirenkaiden vaihtoa - ensilumi lähestyy!)

Valmiit piirustukset / talo & saunamökki

Kaikki rakentaneet tietävät sen: sen tunteen, kun tietokoneen kannen saa laskea kiinni ja todeta, että valmista on. Piirustukset nimittäin. Meidän pohja- ja julkisivupiirustuksemme valmistuivat muutama viikko sitten ja ajattelin esitellä ne nyt teille. 

Vaikka viralliset versiot ovat käsissämme nyt, piirsin talon pohjan ruutupaperille tällaisenaan jo viime talvena. Pohjana on käytetty Dekotalon Deko 160 -mallia, johon rakastuin jo useampi vuosi sitten. Tuolloin ei ollut tämän seuraavan talon sijainnista tietoakaan, mutta ajatukset karkailivat haaveilemaan mielikuvitusprojektista tämän tästä. Sen olimme kuitenkin päättäneet, että talo tulisi rakentumaan sitten joskus järven rannalle, kuten nyt onkin. Tuolta pohjalta oli helppo kuvitella, miten huoneiden haluaisi sijoittuvan suhteessa vesinäkymään. L-mallinen Deko 160 tuntui vastaavan haaveisiin lähes täydellisesti eikä tuo mielipide muuttunut, vaikka kahlasin miehen kanssa läpi kunnon tukun muita talotoimittajia malleineen. Tätä pohjaa on siis pyöritelty mielessä jo kauan. Vuosien aikana olemme olleet yhteyksissä Dekotalon  työpäällikön kanssa ja kerta kerralta haavekuvia summailleet puheet konkretisoituivat lopulliseksi valinnaksi. 

Vaikka olimme avoimella mielellä muidenkin talotoimittajien suhteen, olen todella tyytyväinen, että meille rakentuu lopulta Dekotalo. Ai miksikö? Meillä on yhdessä takana jo yksi onnistunut projekti, minkä myötä olo on luottavainen ja rauhallinen. Nyt tiedämme jo edellisen perusteella muun muassa sen, millaisin askelmerkein projekti etenee, millaiset toimintatavat talotoimittajalla on, miten yllättäviin tilanteisiin (joita tulee raksoilla satavarmasti) reagoidaan, millaista työnjälkeä saamme odottaa ja kuka vastaa mistäkin. Ollaan jo tuttuja.

Mutta. Jotta alustus ei veny pidemmäksi, eiköhän siirrytä itse asiaan (jota sitäkin riittää). Talon pohja tulee olemaan siis L-mallinen. Aivan ei tuolla alkuperäisellä pohjalla mennä, vaan olemme venkslanneet huonejärjestystä meidän tarpeidemme mukaan. Heti alkuun venytimme molempia ällän sakaroita metrin verran pidemmälle. Tuolla muutoksella saimme toiseen päätyyn suuremman saunan ja päämakuuhuoneen sekä WC:n sopimaan kylpyhuoneen perälle. Toisen päädyn venytys taas mahdollisti sen, että kaikki pienemmät makuuhuoneet ovat kooltaan vähintään 12 neliötä ja uunin takana olevan seinänpätkän pystyi siirtämään samaan linjaan keittiön ikkunaseinän kanssa.

Sisääntulon siirsimme alkuperäisestä mallista poiketen aivan eri seinustalle. Halusimme, että etuovi on pihatien puolella ja että jo sisään astuessa katse saa linjan järvelle. Minulle oli myös tärkeää, että saisimme muljautettua WC:n etäämmälle olohuoneesta, aivan tuohon eteisen kupeeseen. Eteisaulaan halusimme reilusti tilaa ja näillä näkymin tuohon teknisen tilan ovea vastapäätä on asettumassa valkoinen pianoni. Kaikille pikkuhuoneille on jo käyttötarkoitus mietittynä: heti etuoven vieressä oleva huone on vierashuone, viistolla seinällä varustettu huone on työhuone (minne pitäisi vissiin mahduttaa crosstrainerkin) ja olohuoneen vieressä, pariovien takana, tulee olemaan TV-huone. Joten jep, meillä tulee toteutumaan jokaisen sisustajan unelma: ei telkkua olkkarissa! Tosin, minua tuo telkku ei ole olkkarissa aiemminkaan haitannut, joten sinällään seikka on vain mukava bonus. Mutta voitte vain kuvitella sitä intohimoa, millä mies on jo kartoittanut TV-huoneen äänentoisto- ja videotykkivaihtoehtoja.

Eräs tosi tärkeä seikka oli saada kodinhoitohuoneen ja meidän makkarimme väliin läpikuljettava vaatehuone. Käytännöllisistä ratkaisuista se taisi olla jopa tärkein. Tiedän jo nyt, miten suuri onni tämä ratkaisu tulee olemaan. Vaatehuoneeseen liittyy myös yksi seikka, mistä tykkään pohjassa tosi paljon - ympärikiertomahdollisuudet. Siis että huoneesta toiseen kulkemalla voi kävellä ympyrän. Vaatehuoneen kautta voi tehdä yhden ympyrän ja uunia kiertämällä toisen. Muistan joskus lukeneeni jostain artikkelin, jossa käsiteltiin kodin pohjakuvaa suhteessa mielentilaan. Siinä kerrottiin, että joillakin ihmisillä on taipumus parempaan mielenrauhaan, jos kodissa voi kävellä ympyrän. Minä taidan kuulua tuohon kastiin.

Kiintokalusteiden suhteen pohjakuva antaa vain suuntaa. Kunhan ollaan siinä vaiheessa, että kaappeja ja tasoja aletaan oikeasti miettiä, niin voi olla, että niihin tulee jos minkälaista ideaa. Haaveena olisi kuitenkin muodostaa vaatehuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen niin tehokkaat säilytysratkaisut, ettei pikkuhuoneissa tarvittaisi kiintokalusteita ollenkaan. Vaan katsotaan sitten, kuinka käy.

Talon julkisivussa näyttävin elementti on tuo murrettu harjakatto. Sitä mukaillen halusimme etuterassin katon jatkuvan avoinaisena ylös asti, ilman pientä päätykolmiota. Kodinhoitohuoneen ulko-oven vieressä on näissä kuvissa tyhjää seinätilaa, siihen on tarkoituksena rakennella sitten joskus omina töinä eräs rimoitusprojekti. Ylärivin oikeanpuoleinen julkisivu saa aikanaan viereensä autokatoksen. Katoksen ja talon väliin jää neljän metrin kuja - ulko-ovelta on siis lyhyt matka autosuojaan, mikä on ollut projektia suunnitellessamme yksi merkittävistä haaveista. Lämmitettyä autotallia meille ei tule, sillä aiemmista tallikokemuksista viisastuneena sinne ei kuitenkaan tulisi autoa ajettua. Autokatoksen päätyyn, saman katon alle, rakennetaan sitten myös vajaan kymmenen neliön varasto. 

Alarivin vasemmanpuoleinen julkisivu on se, joka on järvensuuntainen. Myös tuo oikeanpuolimmainen antaa järvelle, sillä pitkulainen vesialue näkyy sekä lännen että etelän suunnassa. Etenkin olohuoneessa ja keittiössä riittää järvenpuoleisia ikkunoita - kuumimman iltapäiväpaahteen aikana pitänee laskea välillä sälekaihtimia alas, jottei ihan saunassa olla. Meidän makuuhuoneeseemme halusin isot ikkunat huoneen nurkkaan; noin kulmaratkaisuna katse ohjautuu järvelle eri tavalla kuin vaikkapa olohuoneessa. Tärkeää oli myös jättää riittävästi seinätilaa sängynkääntelylle ja TV-tasolle: haluan, että pohja antaa mahdollisuuden kääntää sänkyä useammalle eri seinälle.

Takapihan sisäkulmaukseen rakentuu iso terassi, tuosta ylemmästä pohjakuvasta pystyy hahmottamaan sen parhaiten. Tässä yksi syy, miksi talomalli on niin kovin mieleinen - L-muodon ansiosta meille jää järven puolelle oma sisäpiha, minne ei kenenkään katse yllä. Miehellä on jo terassille selkeitä suunnitelmia, mutta niistä myöhemmin. Luulen, että jossain vaiheessa rakennamme kulkureitin kodinhoitohuoneen ovelta takaterassille, mutta tuo ei yllä vielä pitkään aikaan prioriteettilistan yläpäähän. Ajan kanssa sitten. Ja ajan kanssa muutenkin koko talo, sehän vielä keikkuu suunnitteluasteella siihen asti, että saamme Iisalmen kodin myytyä.

Tämän syksyn projekti löytyy näistä alemmista kuvista. Saunamökki, joka rakentuu vajaan 15 metrin päähän rannasta. Mökin muoto mukailee talon toista päätysakaraa ja sen isot ikkunat ja ulko-ovi ovat yhteneväiset talon kanssa. Tässäkin halusimme jättää terassin korkeaksi tilaksi, joka on auki kattoon saakka. Mökki on pohjaltaan hyvin simppeli: siihen sisältyy tupa, pesutilat, sauna ja parvi. Tarpeen mukaan voimme asustella mökissä talon valmistumista odotellessa, joten se tulee sisältämään peruselämiseen tarvittavat ominaisuudet, kuten riittävän keittiövarustuksen. Koko alalle levittäytyvä parvi on korkeimmalta kohdaltaan 160 cm korkea ja tulee antamaan ensivaiheessa joustoa tavaroiden säilyttämiseen, myöhemmin myös ajanviettoon.

Saunamökki ei oikeasti kuulu Dekotalon mallistoon, mutta saimme neuvoteltua sen osaksi taloprojektiamme. Valmista pohjaa tälle ei siis ollut, vaan mökki on piirretty meidän toiveidemme mukaan. Timpuriporukka tekee mökin valmiiksi levypintoihin saakka, mistä jatkamme sitten itse eteenpäin. Myös sähkö- ja LVI-työt ovat meidän vastuullamme.

Sekä mökin että talon pääväritys tulee olemaan valkoinen, yksityiskohdat tummanharmaita. Ulkovuoraus tulee pohjamaalattuna. Talon kerrosala on 176 neliötä ja mökin 30, yhteensä siis hilkusti päälle 200 neliötä. Huoneistoalan yhteismäärä tulee olemaan 181 neliötä, mikä on juuri sopiva: näillä ratkaisulla talo ja mökki taipuvat tulevaisuudessa monenlaisiin elämäntilanteisiin, mikä on tosi tärkeä seikka kun rakennetaan loppuelämän kotia.

Tämän pidemmäksi ei postausta kannata kasvattaa. Huomaan kirjoittaneeni paljon, mutta silti tuntuu, etten ole ehtinyt edes aloittaa. :') No, ei kai näin isoja asioita voikaan tiivistää yhteen postaukseen. Nyt kuitenkin saitte jo käsitystä siitä, minkälaisen projektin ympärillä työskentelemme. Niin talo kuin mökki rakentuvat täysin omien tarpeidemme pohjalta. Noita tarpeita ja neliösenttejä on siis mietitty ajatuksen kanssa jo pitkään ja ratkaisuihin vaikuttavat osittain myös sellaiset seikat, joita jaetaan vain lähimmille ystäville kahvikupin äärellä - lähtökohta täällä blogissa onkin valintojemme esittelyssä, ei niiden perustelemisessa.

Kaksi edellistä päivää ovat menneet nyt mökin sähkösuunnitelmaa tehdessä. Meillä on aivan loistava sähkömies, joka suunnittelee innolla apunamme. Eniten pohdintaa on ollut saunan ja etuterassin valaistuksessa - saunaan haluaisimme jotain extrakivaa ja etuterassi pitäisi saada valaistua siten, että korkean alueen valaistus olisi tasapainossa. Katsotaan, mihin päädytään. Mökin pohjatyöt alkavat olla jo hyvällä mallilla: enää pari pikkujuttua, ja sitten ollaankin jo valmiita sokkelinvaluun.

Vaan nyt länttään tietsikan sammuksiin ja lähden Armaksen kanssa reippailemaan. Mukavaa syyspäivää juuri sinulle, ja kiitos, jos jaksoit lukea postauksen loppuun saakka. :')

DIY JOULUKALENTERISETTI

Hei ihanat! ♥ Postasin edellisen kerran kaksi viikkoa sitten, enkä yksinkertaisesti ole ehtinyt bloggauspuuhiin tässä välissä. Olemme tehneet miehen kanssa hommia aamusta iltaan (ensin päivätyöt, sitten raksaa, printtejä ja muita työhommia) jo ties kuinka monta viikkoa putkeen - en edes muista, milloin viimeksi olisimme kunnolla levänneet. 

Edellisessä postauksessani väitin, että olisimme tuolloin viettäneet ohjelmatonta viikkistä... No, suljettuani tietokoneen kannen postauksen jälkeen, pomppasimmekin Rautavaaralle autohuoltoon ja muihin töihin ja palasimme kotiin vasta iltamyöhäisellä. Seuraava päivä meni raksan asiakirjojen ja printtipakkausten merkeissä. Joten puppua puhuin, ei ollutkaan ohjelmatonta kuin hetken. :') Viikko sitten taas teimme Tampereelle myyjäisreissun; ja jos muistatte, näitä myyjäisreissuja on esivalmisteluineen ollut parin viikon sykleissä aiemmin jo Kuopioon ja Jyväskylään. Joten kyllä, uupumusta ja tuskastumista on minuuttiaikataulun kanssa nyt ollut. 

Mutta. Yksikään puserrettu tunti ei ole ollut turha, vaan joka ikinen on tehnyt tämänhetkistä unelmaamme valmiimmaksi. Rautavaaran raksaa. Printtimyynti tuo helpotusta projektibudjettiin, mikä on tällä hetkellä suurin motivaattorini tehdä mustavalkoisia työtunteja normaalien päivätöiden jatkoksi. Raksaan suoraan liittyviä hommia en edes yritä koota tähän postaukseen - sen kuitenkin kerron, että niiden ansiosta maa- ja pohjatyöt ovat edenneet tontilla hienosti ja mikä tärkeintä, rakennuslupahakemuksellemme näytettiin perjantaina vihreää valoa! Vielä pitää odotella kahden viikon julkipanoaika, jonka jälkeen voi aloittaa mökin sokkelinvalun. Jeij.

Vaan sitten varsinaiseen postausaiheeseen! Joulukalenterisettiin. Minun oli tarkoitus jutustella tästä aiheesta vähän myöhemmin, mutta kun rupesin katsomaan tämän viikon luetuimpia postauksia, siellä keikkuivatkin jo edellisvuosien kalenteri-ideat! Joten saamanne pitää, onhan joulukuun alkuun enää puolitoista kuukautta. ♥

Olen jo useampana vuotena tehnyt miehelle oman joulukalenterin, jossa ideana on ollut kerätä pikkupusseihin pieniä suklaayllätyksiä ja sulkea pussinsuut pyöreillä numerosineteillä. Vähän olen varioinut tuota ideaa ja pussien esillepanoa, mutta pussit ja numeroympyrät ovat tulleet jäädäkseen - minusta ne ovat tosi mukavia väkertää, täyttää ja laittaa esille. Jo viime vuonna mietin, olisinko tuotteistanut DIY-kalenteria muidenkin iloksi. Tuolloin se jäi vielä ajatukseksi, mutta tänä vuonna olen ehtinyt toteutusasteelle. Olen koonnut mustaan pakettiin kaksi liuskaa tarrapaperille tulostettuja, leikattavia numeroympyröitä, 24 kappaletta ruskeita paperipusseja sekä tarkemmat teko-ohjeet. Resurssit eivät antaneet periksi tehdä tilausta painotalosta, vaan numerotulosteet ovat kopiokonelaatua. Siitä syystä en kuitenkaan malta pantata näitä, eiköhän setistä ole halukkaille iloa tällaisenakin. :)

Tämän vuoden omaa esillepanoa olen miettinyt jonkin verran ja luulen, että tällä kertaa pussit eivät nousekaan seinälle, vaan kokoan ne pieneen laatikkoon, purkkiin tai koriin tutkailtavaksi. Kuvaamista varten asettelin pussukat pari vuotta sitten Granitista hankkimaani metalliastiaan ja voi olla, että tämä on jopa niiden lopullinen sijoituspaikka. Metallin harmaa sävy, ruskeat pussit ja mustat numeroympyrät näyttävät yhdessä selkeiltä ja rauhallisilta.

Ideoiden viriämiseksi kiinnitin ja kuvasin pussit myös vasten meidän mustaa sängynpäätyseinäämme. Jos pusseihin ei ujuta mitään mahdottoman raskasta, ne pysyvät seinässä kiinni kaksipuoleisella teipillä. Koska en ole vielä ajatellutkaan tämänvuotisten pussien sisältöä, en kuvia varten täyttänyt ja sulkenut pusseja vielä oikeasti. Tarrapinnat jäivät toistaiseksi irrottamatta ja käytin numeroiden kiinnittämiseen sinitarraa.

Muunlaisista kiinnitystavoista tulee ensimmäiseksi mieleeni poikittain ripustettu ohut naru, johon pussit voisi kiinnittää pyykkipojilla. Tai sitten sellainen riippuva pussikasa, jossa jokaiseen on kiinnitetty oma narunsa mutta narujen yläpäät on sidottu samaan aloituspisteeseen. Tuleeko teille mieleen muita esillepanoideoita?

Oman joulukalenterisettisi voit tilata täältä. Mahdottomasti näitä ei ole valmiina, mutta kootaan sitten uusia paketteja, jos entiset hujahtavat askarreltaviksi. Yhden setin hinta on 10 €.

Joko te olette tuumailleet tämän vuoden joulukalentereita? Kauppoihin on alkanut ilmestyä jo suklaisia versioita, minä meinaan hankkia itselleni yhden sellaisen - kuten kerroin, tämä DIY-versio jää miehen avattavaksi. *<|:)

Rentoa sunnuntaita!

Lokakuun ensimmäinen

Voi vitsit, miten nopeasti aika vilistää. On jo lokakuu! Kynttiläkausi on hiipinyt meillekin ja valehtelisin, jos väittäisin että jouluiset ajatukset eivät olisi jo läikkyneet mielessä. Ovat ne, ja Michael Bublén joulubiisit soineet myös. 

Meillä on nyt pitkästä aikaa ohjelmaton viikonloppu, mitä olen ehtinyt jo kaivata. Ihminen tarvitsee päiviä, jolloin ei tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan ja miettiä, minne on pakko lähteä tai mitä on tehtävä. Etenkin silloin, kun tietää että hetken päästä pitää taas juosta.

Tämän viikon yksi kohokohta oli spontaanit illallistreffit ystävän kanssa. Miten sitä saakaan voimaa ja vaihtelua siitä, että voi hetken aikaa höpötellä ajatuksiaan ulos ja kuulla, mitä toiselle kuuluu. Lokakuun tietoiseksi tavoitteeksi taidankin ottaa sen, että kaiken työ-, raksa- ja printtitohinan keskellä ehtisin pysähtymään muunlaisten asioiden äärelle, edes hetkeksi. Ja niin, tapahtuuhan meillä perhekuvioissa tässä kuussa hyvin jännittäviä muutoksia, jotka varmasti varastavat aikaa ja ajatusta! Pikkusiskollani on nimittäin laskettu aika aivan pian, joten puolitoistavuotias tätitettäväni ja me kaikki muut saamme lähitulevaisuudessa ihmeteltäväksi kokonaan uuden perheenjäsenen. Huisia! ♥

Onnellista viikonloppua!

Tonttihuudit

Rauhallista sunnuntaita! Aamu on startannut täällä koirien herättelemänä; tepsuttelijat eivät anna armoa, vaan mönkivät päällä ja nuuskuttelevat niin kauan, että ihminen älyää herätä. Ja mistään pienistä vuffeistahan ei ole kyse, kun meidän Armas painaa kolmattakymmentä kiloa ja vanhempieni Timi melkein saman verran. Jos olette joskus nähneet YouTube-videoita ihmisväkeä herättelevistä koirista, niin pystytte kuvittelemaan aamunkulun. :D Iisalmessa emme vietä tätäkään viikonloppua, vaan Rautavaaralla eläinvahtina. Kissat ja koirat on nyt ruokittu, leikitetty ja juoksetettu, joten nyt on hyvä hetki istahtaa alas aamukahvien kanssa.

Kuvasin viikko sitten meidän tonttihuudeja - paitsi omia rantamaisemia, myös hieman ympärillä olevaa aluetta. Blogimaailmassa minua kiinnostaisi aina hahmottaa, minkälaisista elinpiireistä bloggaajat kirjoittavat. Harvemmin sitä tiedostaa täysin, onko blogikoti kaupungissa, maalla vai jossain siltä väliltä. Vielä harvemmin sitä, minkälaisia maisemia ympäriltä löytyy. Omalta osaltani halusin kuvata nyt muutamia nostoja tulevista kotimaisemistamme. Ensimmäisena kuvia omasta rannasta.

Meidän tuleva kotimme sijaitsee täällä Rautavaaralla Keyritty-järven rannalla, joka on kunnan suurin järvi. Järvellä on pituutta noin 16 kilometriä ja se on leveimmältä kohdaltaan 2,5 kilometriä leveä. Meidän tonttimme on järven pohjoispäässä, joten näkymä avautuu pitkälle etelän suuntaan. Jos lähdettäisiin melomaan pari kilometriä eteenpäin, päästäisiin kylään siskoni luokse. Siitä vajaa kymmenen kilometriä eteenpäin oltaisiin taas vanhempieni kodin kohdalla. Lienee sanomattakin selvää, että järveen kiteytyy monia muistoja; on luisteltu, hiihdetty, kalasteltu, kelkkailtu, soudettu, uitu, rantsuiltu, eräjormailtu ja kuvailtu näissä järvimaisemissa. Tiedetään, kenen talo on milläkin rannalla, missä kannattaa varoa karikoita ja mistä saaresta löytyvät sileäpintaiset kalliot.

Järven vastarannalla siintää 14 kilometriä pitkä vaaramaisema, jota kutsutaan puhujasta riippuen Kipariksi tai Paljakaksi. Itse puhun aina Kiparista. Sen korkein kohta yltää 274 metriä merenpinnan yläpuolelle ja huipulta voi kiikaroida esimerkiksi Tahkolle.

Tässä alemmassa kuvassa on meidän rantaviivamme etelästä päin kuvattuna. Tuolta kuvan pohjoispäädystä alkaa joki, joka kiertää asuinalueemme taakse. Omaa rantaa meillä on noin 60 metriä.

Meidän rakennuksemme sijoittuvat tontin pohjoislaitaan, joten eteläpääty on vielä täysin koskematta. Ranta on hyvänmuotoinen, mutta melkoista ryteikköä vielä. Siinä on muutama risu siistittäväksi, kunhan joskus pääsemme alueen kimppuun.

Vaikka asuinalueemme tie päättyy umpikujaan, pääsee tontille kylän keskustasta kahta eri reittiä pitkin - joko suoralla pistolla tai pari kilometriä pidemmin rantatien kautta. Rantareitti on omasta mielestäni tosi kaunis ja kuuluu tulevaisuudessa satavarmasti lenkkeilyohjelmaan. Järvi näkyy tai vähintäänkin pilkottaa tielle koko matkalta. Naapurissamme on kunnan uimaranta ja venevalkama - täällä sitä on kuulkaas hengailtu kesänä jos toisenakin. Ennen rannalla oli hurjan iso ja monimuotoinen laituri hyppytorneineen. Pari vuotta sitten nuo kuitenkin kuntonsa vuoksi purettiin ja tilalle asennettiin entiseen verrattuna tuollainen töpö laituri. :')

Asuinalueemme kiertävä joki jatkuu rantareitin rinnalla, joten se vaatii ylityksen tultiinpa meille sitten suoralla pistolla tai rantaa kierrellen. Pohjoisen kautta matka on lyhyempi ja lävistää kauniin perinnemaiseman. Joen ylittävä silta on kuitenkin vanha ja huonokuntoinen, joten isoilla autoilla ei tätä ylitetä. Ennen silta oli kaareva ja valkoinen, mutta kuten alemmasta kuvasta näkyy, aika on tehnyt tehtävänsä.

Eteläpäädyn silta-asiat meinasivat kesällä vielä jännittää. Siellä oleva isompi silta oli menossa remonttiin, mutta tuon ajankohta oli vielä auki. Nyt asiat ovat kuitenkin lutviutuneet ja siltatyömaa on hyvässä vauhdissa. Korjattavan sillan viereen on asennettu varasilta, joka kestää hyvin raksaliikenteen. Alemmassa kuvassa varasilta on oikealla ja korjattava vasemmalla. Vielä viikko sitten sillat olivat näin vierekkäin, mutta kuluneen viikon aikana tuo korjattava silta ehdittiin purkaa jo kokonaan pois. Uusi tulee tilalle syksyn aikana.

Kun muuten katsotte tarkkaan tuonne sillan toisella puolelle, näette tien haarautuvan. Vasemman kautta päästäisiin siskoni luoksi ja oikealta taas meille. Vähänkö huippua, että tulevaisuudessa ei tarvitse enää ajella tuntia vieraisille, vaan voi piipahtaa iltakahvilla tuosta noin vain!

Lopuksi sitten ihan niitä rehellisiä raksakuulumisia. Viikossa ehtii tapahtua muutoksia, sillä nämä alimmat otokset eivät enää ihan täsmälleen kuvaa nykytilannetta. Mutta siis, tontilla ollaan nyt siinä vaiheessa, että putket on pääosin vedetty - enää puuttuu talolta ja mökiltä pumppaamolle laskeva viemäri. Sähköt on myös upotettu: ne jouduttiin kaivamaan osittain eri reittiä pitkin ja samalla avattiin pohja toiselle pihatien liittymälle. Näihin kuviin poiketen kaivannot on jo hiekotettu, putket eristetty ja uomat puoliksi jo peitetty. Alkuviikosta operoidaan viimeisten putkitusten ja eristysten kanssa, mutta sitten saadaan lappoa loputkin kaivannot kiinni.

Ensi viikolla tontille tilataan sähkökeskus ja aloitetaan mökin pohjahommia. Pintamaan kuorimista, putkien tuomista oikeaan kohtaan sokkelin alle ja sorapatjan tekemistä. Niistä on lähitulevaisuus tehty.

Ja jotta ei menisi pelkiksi maatöiksi, niin onhan tässä saanut viime päivinä istua tietokoneella silmät sikkurassa erilaisten kuvien ja asiakirjojen kanssa. Tällä viikolla valmistuivat mökin oikovedokset, joita viilailin eilen vielä kolme tuntia. Budjettia on myös pitänyt räknäillä ajatuksen kanssa. Ensi viikolla piirretään talon kuvia, joten rakennuslupa alkaa häilyä jo nurkan takana.

Semmoista. Sisustelemaan en nyt ole ehtinyt ja blogin painopiste jatkuneekin lähitulevaisuudessa varsin raksamaisesti. Tätä en kuitenkaan osaa pahoitella, sillä kuviot ovat itselle tärkeitä, suuria ja merkityksellisiä. Niistä haluaa tälläkin kertaa jättää blogiin päiväkirjamaisen jäljen. :)

Haleja!

Syyspetauksen viimeistely by Tarja Ritari Design

Keskiviikkoiset syysmoikat! Viime ajat on taas vilistetty pitkin maita ja mantuja, lähinnä tonttiasioiden tiimoilta - niistä kuitenkin taas kuulumisia hieman tuonnempana. Nyt haluan postata teille sunnuntain tunnelmia, kun sain hetkisen omaa aikaa ja päätin hyödyntää sen makuuhuoneen sisustamiseen. 

Tiedättehän, että tykkään käyttää petauksessa jättityynyjä ja niiden edessä meidän normaaleja unityynyjä. Isot tyynyt löytävät paikoilleen aika hyvin miehen kontolla olevassa arkipetauksessakin ja iltaisin käytämme niitä selkätukena lähes poikkeuksetta. Olen ollut petaustapaan melkein tyytyväinen - välillä on kuitenkin tuntunut, että jotain viimeistelevää otetta se kaipaisi. Onneksi en ole lähtenyt hötkyilemään tuon tunteen kanssa, sillä petauksen kruunu löytyi Tarja Ritari Designin FACTORY-tuoteperheestä, omasta lempparisarjastani.

Tarja lähetti minulle vähän aikaa sitten hypisteltäväksi 70 cm leveän sisustustyynyn, jonka painokuviona on kupariputkesta tehdyn hyllyn kuva. Aivan ihana! ♥ Kuvio on muotoilija Ella Makkosen suunnittelema ja se täydentää FACTORY-mallistoa todella kauniisti. Tyynyn korkeus on 35 cm, mikä on petaukseen juuri sopiva: takaa jää näkymään unityynyjä luontevassa suhteessa, saman verran kuin jättityynyjä niiden takana. 

Teollisuustyylisen sarjan tuotteet on valmistettu rouheasta, paksusta pellavasta. Parempaa materiaalia en ole missään muussa tekstiiliperheessä tavannut; tukeva pellava tekee tuotteista laadukkaita ja säilyttää sisätyynyn muodon vankemmin kuin muut ainekset. Meiltä löytyy ennestään jo useampia FACTORY-sarjan tyynynpäällisiä ja keittiöpyyhkeitä sekä jouluisia PORO-tuotteita. Luulen, ettette juuri ihmettele, miksi Tarja Ritari Designin tekstiilit ovat lemppareitani: uniikit painoideat, niiden selkeys, puhtaat värivaihtoehdot ja valioluokan suomalainen toteutus osuvat omaan sisustusmakuuni tanakasti.

Aiemmin TRD-tuotteita on voinut hankkia joko Tarjan työhuoneelta Naantalista tai eri puolilta Suomea löytyviltä jälleenmyyjiltä - minunkin ihastukseni alkoi aikoinaan Vaasassa saakka, kun hankin Sisustus Säteestä ensimmäisen osani FACTORY-mallistoa. Ihan lähimailta ei siis välttämättä ole näitä designtekstiileitä löytynyt, mutta arvatkaas mitä... Nyt löytyy! Tarja Ritari Designin verkkokauppa on auennut hiljattain, joten nyt jokaisella on mahdollisuus tutkiskella koko valikoimaa kotoa käsin.

Verkkokauppa löytyy osoitteesta shop.tarjaritaridesign.fi - käykääpä kurkkaamassa. Nettipuodista pystyy kätevästi selaamaan läpi eri mallistot, joista varmasti löytyy teidänkin lemppareita. ♥ Lokakuun puoliväliin mennessä tehtyihin tilauksiin on luvassa jännittävä ylläri, sillä Tarja sujauttaa jokaiseen toimitukseen mukaan pienen lahjan.

Hymyjä päivään! :)

Syysvaloja

Syksyssä on monia hyviä asioita. Yksi niistä on se, että voi pitää talon ulkovaloja päällä; meillä on Konstsmide Modenan seinävaloja kolmessa ilmansuunnassa. Tykkään valojen keilamaisesta säteestä, joka kohoaa ylös- ja alaspäin. Luulenpa, että samantyylinen valaistus on luvassa seuraavaankin taloon. Lamput ovat alunperin halogeeneja, mutta niiden simahtaessa olemme vaihdelleet tilalle ledejä.

Monet muutkin syysjutut ovat olleet jo ajankohtaisia: pidin tänään töissä lukuvuoden ensimmäisen villasukkapäivän, eilisiltana mötkötin viltin alla iltakahveja hörppien ja joulujutut ovat jo vilahdelleet mielessä. 

Pidimme koko viikonlopun tukikohtaa vanhempieni kotona - isäntäväki on Lapissa reissussa ja meidän oli kätevä järjestää sieltä käsin koiranhoito, kun oma aika meni Kuopiossa Pop Up Designmarketissa. Tänä aamuna olikin hauskaa herätä miehen kanssa yhtä aikaa, kun minulla oli työpaikka lähellä ja normaalista poiketen mies ajeli pidemmän matkan omiin töihinsä. Normaalisti minä herään arkena tuntia tai kahta aiemmin, jotta ehdin laittautua, hoitaa koiran ja ajella töihin. Kunhan se uusi koti joskus valmistuu Rautavaaralle, tasaantuvat arkiset heräämisajat meillä merkittävästi. Iltapäivisin pitää tosin odotella miestä puolisen tuntia pidempään kotiin, mutta se on pienempi paha se.

Viikonloppu meni todella intensiivisesti Kuopion Matkuksessa. Mukavaa oli, ja moni blogin lukijakin piipahti moikkaamassa! On niin hauskaa aina seurata, kuinka eri puolilla Suomea menevät erilaiset tuotteet kaupaksi. Kuopiossa meni paljon nyt esimerkiksi konesettejä, mikä kertoo paljon täkäläisistä lapsista - Jyväskylässä pari viikkoa aiemmin olivat inkkarit puolestaan suositumpia. Näistä seteistä päättyikin eilen arvonta, jonka suoritimme yhdessä eilen illalla. Mies toimi onnettarena ja Armas hoiti virallisen valvoja pestiä. Ilmaiset setit lähtivät Maarialle ja Lauralle, onnea molemmille! :)

Nimet papereissa ja tapahtumia tontilla

Virallista on! Neuvottelut Dekotalon kanssa on saatu nyt pidettyä ja sopimuspaperit allekirjoitettua. Olen puhunut teille aiemmin vain uudesta talosta, mutta teimme sopparin myös hieman muusta. Muistatte ehkä, kun kesän kynnyksellä mainitsin raksaan liittyvästä kuningasideasta. Tuo tarkoitti pihapiiriin rakentuvaa saunamökkiä, jonka ajankohtaa rupesimme punnitsemaan etupainotteisesti. Aiemmin oli tarkoituksena rakentaa saunamökki sitten joskus, mutta tarkemmin pohdittuamme tulimme siihen tulokseen, että on järkevintä tehdä se ensin. Toimii sitten tukikohtana ja tarvittaessa välimajoituspaikkana ennen varsinaisen talon valmistumista.

Joten, meillä on nyt valmiina suuntaviivat talosta ja mökistä. Talon pohja perustuu Dekotalon moderniin Deko 160 -malliin (klik), mutta sitä kasvatamme reilulla 16 neliöllä, joten meidän talomme kerrosala tulee olemaan vähän päälle 176 neliötä. Alkuperäisestä pohjasta poiketen myös huonejärjestyksessä ja sisääntulossa tapahtuu muutoksia.

Mökin kerrosala tulee olemaan 30 neliötä, joka käsittää tuvan ja pesutilat. Alakerroksen yläpuolelle tulee parvi. Talo meille rakentuu täysin muuttovalmiina, mutta mökin kohdalla jatkamme hommia itse levypinnoista eteenpäin.

Kävin eilen tontilla ja tarkoituksena oli kuvailla siellä järkkärillä. Kehvelissä kuitenkin piiputti akku, joten nämä ovat kännykkäkuvia. Tälläkin laadulla jo selviää, että pihatien pohja on nyt avattu; ensimmäinen kuva on asuinalueen tieltä järvelle päin ja toinen järveltä tielle. Varsin kivistä on maaperä.

Pihatien lisäksi on kaivinkoneella tutkittu viemärilinjan vetomahdollisuuksia ja näyttäisi siltä, että putket saisi linjattua alkuperäisiä suunnitelmia paremmalle reitille eikä räjäytyshommiin tarvitsisi ryhtyä. Kalliota pitää vähän kierrellä, mutta se ei ole suuri ongelma. Myös viemäripumpaamon upotuskohta on tarkistettu ja siitä noussut maa-aineskasa on tässä alimmassa kuvassa.

Mökin paikka on tuossa kasan vasemmalla puolella. Pikkuisen pitää nostaa aluetta ylöspäin, jotta pumppaamon upottaminen onnistuu ja jotta mökki on turvassa korkeammiltakin tulvilta.

Aikataulu näille raksailuille on seuraava: Tänä syksynä teemme vain tarpeelliset pohjatyöt pihatietä ja mökkiä varten. Mökin osalta sokkelinvalu tapahtuu lokakuussa ja vuoden loppuun mennessä pitäisi Dekotalon osuus olla valmis. Talven pimeinä kuukausina sitten teemme rakennusta valmiimmaksi levypinnoista eteenpäin. Varsinainen talonrakennus starttaa vasta sitten, kun Iisalmen talo on mennyt kaupaksi. Ehkä vuoden päästä, ehkä myöhemmin. Aika näyttää. Pian meillä on kuitenkin jo paikka, missä voi viettää aikaa ja yöpyäkin.

Ei varmaan tarvitse kertoa, että olo on aika onnellinen näistä kuulumisista ja tapahtumista. Tontilla tuntuu, että sydän on jo siellä kotonaan. Viimeisen kuvaparin vasemmanpuoleinen otos tiivistää symboliikan aika ihanasti; sydämen muodostava kivipari oli tuossa asennossa jo kun menin tontille - se ikäänkuin ohjaa suuntaa pihatielle, kohti tulevaa.

Muista kuulumisista sen verran, että kiirustahan täällä on taas ollut. Normitila taitaa olla nykyään! :) Viikonloppuna vietetään Kuopion Matkuksen kauppakeskuksessa syyspäiviä, joiden osana kakkoskerrokseen avautuu Pop Up Designmarket lauantaiksi ja sunnuntaiksi. Mukana on loistava joukko myyjiä tuotteineen ja minäkin vietän siellä mustavalkoisen viikonloppuni. Tulkaahan siis savolaiset ja kauempaakin tulijat moikkaamaan, jos Matkuksessa stoppaatte. Syyspäivien monipuolisen ohjelman voitte käydä kurkistamassa kokonaisuudessaan täältä.

Hauskaa viikkistä!

Inkkari- ja konesetit // ARVONTA

Loppukesästä pyörittelin päässäni ideoita printeistä. Koko ajan kolkutteli ajatus, että haluaisin tehdä jonkinlaisen sarjan. Sellaisen, jossa olisi kolme osaa - osat sopisivat pidettäväksi esillä yhdessä tai yksinään. Jarruksi muodostuivat kuitenkin resurssit. Tilaan printtejä aina isommissa erissä eikä kovin moneen tilauserään ollut nyt mahdollisuutta, jotta jouluksikin pystyisi kehittelemään pientä uutta. Niinpä jalostin ajatusta. Elokuussa tekemäni lukujärjestys- ja viikkosuunnitelmapohjat saivat iloisen vastaanoton, joten aloin miettiä PDF-tiedostojen jakamista laajemminkin. Syntyi kaksi uutta settiä, joiden toimitus tapahtuu puhtaasti sähköisenä, ilman toimituskuluja ja konkreettisia paperituotteita.

Ensimmäiseksi syntyi inkkarisetti. Sen tekemiseen uppouduin intohimolla ja kuvat sujahtivatkin omiksi lemppareiksi. Nämä ylempien kuvien inkkarisettien osat olen tulostanut A3-kokoon. PDF-tiedosto mukautuu omiin tarpeisiin; sivut voi tulostaa normaalissa A4-koossa, sovittaa pienemmiksi postikorttiversioiksi tai suurentaa A3-kokoon, ainoastaan omia tulostusasetuksia muuttamalla.

Toisen setin innoittajana toimi rakas siskonpoikani, joka on jo päälle yksivuotiaanakin konemies joka solullaan. Päristelee, pöristelee, huristelee, putputtaa ja murmattaa mitä erilaisimpia moottorinääniä aina leikkivälineestä riippuen. Isänsä on maansiirtoammattilainen, joten erilaiset koneet ovat tulleet tutuiksi pienestä pitäen. Tällaisille maaseudun pikkujätkille ei moderni sisustusmaailma hirveästi tarjoa vaihtoehtoja. Söpöt ja skandinaaviset perusaiheet eivät kolahda, joten ajattelin auttaa omalta osaltani ronskeja vehkeitä lähemmäksi graafista sisustusta. Kehittyi siis luonnollisten tarpeiden kautta konesetti, jonka osat muodostuvat traktorista, kaivinkoneesta ja kuorma-autosta. Nämä tulostin itselleni A4-koossa ja mallasin ruskeisiin pahvitaustoihin.

Perusidea näissä PDF-seteissä on seuraava: tilaa, tallenna ja tulosta. Kun tilaus on kolahtanut verkkokauppaan, settitiedosto toimitetaan sähköpostitse vuorokauden kuluessa, käytännössä heti kun ehdin koneelle sen kuittaamaan. Toimituskuluja ei tule, eikä postin toimitusaikoja tarvitse odotella. Kätevää, mutta uutta. Jännä nähdä, millaisen vastaanoton PDF-tuotteet saavat. Minulla oli näitä settejä normaalille tulostuspaperille printattuna jo Jyväskylän Designtorilla ja siellä niistä oltiin kovin kiinnostuneita. Ensimmäiset setit ovat siis lähteneet jo maailmalle ja olen saanut lähetellä versioita jo sähköisenäkin.

INKKARISETTI:

KONESETTI:

Settejä voi tilata Blawhi Graphicsin verkkokaupasta, täältä. Ajattelin kuitenkin nyt syysfiiliksellä arpoa setit kahdelle onnekkaalle lukijalle ilmaiseksi. Jätäpäs siis jälki itsestäsi kommenttiboksiin, niin olet mukana arvonnassa. Arvonta päättyy viikon päästä sunnuntaina (11.9.) kello 18.00.

Mukavaa sunnuntaita!

Uutta näkökentässä

Minun näkökykyni on lähipiirin vitsi. Siitä on väännetty huumoria vuosikaudet ja ihan syystä - olen luullut metsäkaurista pupuksi, en näe morjestella tuttuja kauempaa ja jos joku pyytää katsomaan tiettyyn suuntaan, harvoin näen kunnolla, mistä kauempana on kyse. Näkökyky minulla on epätasainen: vasemmalla silmällä näen hyvin lähelle ja oikealla taas kauas. Yhteispeli toimiikin keskittyessäni suht hyvin ja silloin näkölukemien puolesta en periaatteessa tarvitsisi laseja ollenkaan. Mutta. Silmät eivät pelitä yksiin kuten pitäisi, vaan minulla on pienestä pitäen ollut jos minkälaista taittovirhettä ja piilokarsastusta, mikä vie näkökentästä terävyyden. 

Ensimmäiset lasini sain esikoulussa. Ala-asteella pidin kakkuloita aina koulupäivien aikana, mutta kotona lensivät heti pois päästä. Oli mielestäni nössöä pitää laseja ja inhosinkin niitä systemaattisesti. Yläasteella hoksasin, ettei äiti ollut koululla vahtimassa, pidänkö laseja vai en. :') Niinpä aloin käyttää niitä pelkästään tarpeessa, käytännössä silloin kun piti nähdä luokan perältä taululle. Vaikka vielä yläasteella sain uudet lasit, niiden käyttö väheni ja väheni. Aikuisiällä olen käyttänyt (niitä parikymmentä vuotta sitten hankittuja) laseja enää yliopistossa luennoilla sekä pankkitätinä tietokoneella työskennellessä. Yli kuuteen vuoteen en ole rilleihin koskenut. Kunnes tuli tarve.

Menneenä kesänä tajusin, että en oikeasti enää näe yhtä hyvin kuin aiemmin. Lähinnä havaitsin tuon autolla ajaessani sekä miehen jalispelejä seuratessani: huomasin, etten enää erota kentänlaidalta pelaajien kasvoja eikä minulla ratin takana ollut enää varma olo siitä, mitä pidemmän matkan päässä edessä on. Enimmäkseen oman turvallisuuteni, mutta myös mukavuuden vuoksi ei auttanut muu, kuin tilata aika optikolle. Kaukonäön lukemat eivät olleet muuttuneet vuosientakaisista, mutta olettaisin että yhteispelissä on sitten tapahtunut muutoksia; siitä en aiempia tuloksia kuitenkaan muista. Optikko oli sitä mieltä, etten välttämättä tarvitsisi laseja, mutta koska jo testilinsseillä maailma näytti kirkastuvan, päätin hankkia uudet. 

Inhoan lasien sovittelua eikä tehtävä ollut tälläkään kertaa helppo. Menin aika suorilla etsimään miesten valikoimista mahdollisimman mustia ja klassisia vaihtoehtoja. Ei meinannut löytyä sopivia, kunnes myyjäneiti toi näytille muutamat naisten puolelta. Sitten mätsäsi jotenkuten, joten kirjattiin tilaustiedot ylös ja pääsin poistumaan takavasemmalle. Parin viikon odottelun jälkeen sain hakea valmiit lasit käyttöön ja sen jälkeen maailma on näyttänytkin aika erilaiselta. Aivan kuin joku olisi antanut minulle kolmiulotteisen näkökyvyn! Oikeasti, tuntuu että aiemmin olen nähnyt kauemmaksi aika kaksiulotteisesti. Olen käyttänyt laseja nyt aina autolla ajaessani ja onpahan ollut moninkertaisesti mukavampaa huristella. Kannatti siis vääntäytyä optikolle.

Näköterävyyden ja -syvyyden parantumisen lisäksi on laseissa ollut yksi lisäplussa. Ne näyttävät paremmilta kuin alunperin muistelin. Huomasin vasta kotona, että olin valinnut Versacen lasit - heh, se sovitteluhetki oli oikeasti aika ahdistava. Eikö jokaisen sisustusbloggaajan repertuaariin kuulu kotoisat kuvat, joissa rillit on huolettomasti jätetty pöydälle kesken lehdenluvun tai kahvin? Kuului tai ei, meikäläinen pääsee nyt ainakin sellaisia otoksia harjoittelemaan.

Kivaa viikonloppua!