Tonttihuudit

Rauhallista sunnuntaita! Aamu on startannut täällä koirien herättelemänä; tepsuttelijat eivät anna armoa, vaan mönkivät päällä ja nuuskuttelevat niin kauan, että ihminen älyää herätä. Ja mistään pienistä vuffeistahan ei ole kyse, kun meidän Armas painaa kolmattakymmentä kiloa ja vanhempieni Timi melkein saman verran. Jos olette joskus nähneet YouTube-videoita ihmisväkeä herättelevistä koirista, niin pystytte kuvittelemaan aamunkulun. :D Iisalmessa emme vietä tätäkään viikonloppua, vaan Rautavaaralla eläinvahtina. Kissat ja koirat on nyt ruokittu, leikitetty ja juoksetettu, joten nyt on hyvä hetki istahtaa alas aamukahvien kanssa.

Kuvasin viikko sitten meidän tonttihuudeja - paitsi omia rantamaisemia, myös hieman ympärillä olevaa aluetta. Blogimaailmassa minua kiinnostaisi aina hahmottaa, minkälaisista elinpiireistä bloggaajat kirjoittavat. Harvemmin sitä tiedostaa täysin, onko blogikoti kaupungissa, maalla vai jossain siltä väliltä. Vielä harvemmin sitä, minkälaisia maisemia ympäriltä löytyy. Omalta osaltani halusin kuvata nyt muutamia nostoja tulevista kotimaisemistamme. Ensimmäisena kuvia omasta rannasta.

Meidän tuleva kotimme sijaitsee täällä Rautavaaralla Keyritty-järven rannalla, joka on kunnan suurin järvi. Järvellä on pituutta noin 16 kilometriä ja se on leveimmältä kohdaltaan 2,5 kilometriä leveä. Meidän tonttimme on järven pohjoispäässä, joten näkymä avautuu pitkälle etelän suuntaan. Jos lähdettäisiin melomaan pari kilometriä eteenpäin, päästäisiin kylään siskoni luokse. Siitä vajaa kymmenen kilometriä eteenpäin oltaisiin taas vanhempieni kodin kohdalla. Lienee sanomattakin selvää, että järveen kiteytyy monia muistoja; on luisteltu, hiihdetty, kalasteltu, kelkkailtu, soudettu, uitu, rantsuiltu, eräjormailtu ja kuvailtu näissä järvimaisemissa. Tiedetään, kenen talo on milläkin rannalla, missä kannattaa varoa karikoita ja mistä saaresta löytyvät sileäpintaiset kalliot.

Järven vastarannalla siintää 14 kilometriä pitkä vaaramaisema, jota kutsutaan puhujasta riippuen Kipariksi tai Paljakaksi. Itse puhun aina Kiparista. Sen korkein kohta yltää 274 metriä merenpinnan yläpuolelle ja huipulta voi kiikaroida esimerkiksi Tahkolle.

Tässä alemmassa kuvassa on meidän rantaviivamme etelästä päin kuvattuna. Tuolta kuvan pohjoispäädystä alkaa joki, joka kiertää asuinalueemme taakse. Omaa rantaa meillä on noin 60 metriä.

Meidän rakennuksemme sijoittuvat tontin pohjoislaitaan, joten eteläpääty on vielä täysin koskematta. Ranta on hyvänmuotoinen, mutta melkoista ryteikköä vielä. Siinä on muutama risu siistittäväksi, kunhan joskus pääsemme alueen kimppuun.

Vaikka asuinalueemme tie päättyy umpikujaan, pääsee tontille kylän keskustasta kahta eri reittiä pitkin - joko suoralla pistolla tai pari kilometriä pidemmin rantatien kautta. Rantareitti on omasta mielestäni tosi kaunis ja kuuluu tulevaisuudessa satavarmasti lenkkeilyohjelmaan. Järvi näkyy tai vähintäänkin pilkottaa tielle koko matkalta. Naapurissamme on kunnan uimaranta ja venevalkama - täällä sitä on kuulkaas hengailtu kesänä jos toisenakin. Ennen rannalla oli hurjan iso ja monimuotoinen laituri hyppytorneineen. Pari vuotta sitten nuo kuitenkin kuntonsa vuoksi purettiin ja tilalle asennettiin entiseen verrattuna tuollainen töpö laituri. :')

Asuinalueemme kiertävä joki jatkuu rantareitin rinnalla, joten se vaatii ylityksen tultiinpa meille sitten suoralla pistolla tai rantaa kierrellen. Pohjoisen kautta matka on lyhyempi ja lävistää kauniin perinnemaiseman. Joen ylittävä silta on kuitenkin vanha ja huonokuntoinen, joten isoilla autoilla ei tätä ylitetä. Ennen silta oli kaareva ja valkoinen, mutta kuten alemmasta kuvasta näkyy, aika on tehnyt tehtävänsä.

Eteläpäädyn silta-asiat meinasivat kesällä vielä jännittää. Siellä oleva isompi silta oli menossa remonttiin, mutta tuon ajankohta oli vielä auki. Nyt asiat ovat kuitenkin lutviutuneet ja siltatyömaa on hyvässä vauhdissa. Korjattavan sillan viereen on asennettu varasilta, joka kestää hyvin raksaliikenteen. Alemmassa kuvassa varasilta on oikealla ja korjattava vasemmalla. Vielä viikko sitten sillat olivat näin vierekkäin, mutta kuluneen viikon aikana tuo korjattava silta ehdittiin purkaa jo kokonaan pois. Uusi tulee tilalle syksyn aikana.

Kun muuten katsotte tarkkaan tuonne sillan toisella puolelle, näette tien haarautuvan. Vasemman kautta päästäisiin siskoni luoksi ja oikealta taas meille. Vähänkö huippua, että tulevaisuudessa ei tarvitse enää ajella tuntia vieraisille, vaan voi piipahtaa iltakahvilla tuosta noin vain!

Lopuksi sitten ihan niitä rehellisiä raksakuulumisia. Viikossa ehtii tapahtua muutoksia, sillä nämä alimmat otokset eivät enää ihan täsmälleen kuvaa nykytilannetta. Mutta siis, tontilla ollaan nyt siinä vaiheessa, että putket on pääosin vedetty - enää puuttuu talolta ja mökiltä pumppaamolle laskeva viemäri. Sähköt on myös upotettu: ne jouduttiin kaivamaan osittain eri reittiä pitkin ja samalla avattiin pohja toiselle pihatien liittymälle. Näihin kuviin poiketen kaivannot on jo hiekotettu, putket eristetty ja uomat puoliksi jo peitetty. Alkuviikosta operoidaan viimeisten putkitusten ja eristysten kanssa, mutta sitten saadaan lappoa loputkin kaivannot kiinni.

Ensi viikolla tontille tilataan sähkökeskus ja aloitetaan mökin pohjahommia. Pintamaan kuorimista, putkien tuomista oikeaan kohtaan sokkelin alle ja sorapatjan tekemistä. Niistä on lähitulevaisuus tehty.

Ja jotta ei menisi pelkiksi maatöiksi, niin onhan tässä saanut viime päivinä istua tietokoneella silmät sikkurassa erilaisten kuvien ja asiakirjojen kanssa. Tällä viikolla valmistuivat mökin oikovedokset, joita viilailin eilen vielä kolme tuntia. Budjettia on myös pitänyt räknäillä ajatuksen kanssa. Ensi viikolla piirretään talon kuvia, joten rakennuslupa alkaa häilyä jo nurkan takana.

Semmoista. Sisustelemaan en nyt ole ehtinyt ja blogin painopiste jatkuneekin lähitulevaisuudessa varsin raksamaisesti. Tätä en kuitenkaan osaa pahoitella, sillä kuviot ovat itselle tärkeitä, suuria ja merkityksellisiä. Niistä haluaa tälläkin kertaa jättää blogiin päiväkirjamaisen jäljen. :)

Haleja!