Scandic Parkin lakanoissa

Toivottavasti teillä on ollut mukava päivä ja isät ovat tulleet huomioiduiksi. ♥ Me olemme suhanneet monessa paikassa, onnitelleet, halanneet ja muistaneet lahjoin. Juotujen kahvikuppien määrässä en enää viidennen jälkeen pysynyt perässä. Nyt takaisin kotona, missä huvitimme juuri itseämme sisäpiirihuumorilla. Armas kun myös oli tehnyt iskälle kortin ja käynyt ostamassa kaupasta pikkulahjan, joten juhlimme spesiaalipäivää oman pikkuperheemmekin kesken. Heh, aika kivaa tämä elämä kun välillä muistaa hassutella. :)

Sunnuntai-illan iloksi haluan nyt myös palata viikon takaisiin tunnelmiin, kun saimme herätä Helsingissä Scandic Parkin lakanoista. Mikähän siinä on, että hotellissa nukuttaa aina extrahyvin? Scandic Park on remontoitu äskettäin kauttaaltaan, joten uudenkarhea ilme teki tämänkertaisesta hotelliyöpymisestä vielä asteen verran mukavamman.

Hotellin sisustuksesta on luotu moderneilla kalustevalinnoilla ja maanläheisillä sävyillä selkeän skandinaavinen. Kyllä, uppoaa! Yleisissä tiloissa on panostettu paitsi esteettisyyteen, myös käytännöllisyyteen. Reissaavia majoittujia varten löytyy paljon työskentelytilaa ja isot oleskelualueet kutsuvat mieluummin hengailemaan aulan läheisyydessä sijaitsevassa loungessa kuin nyhjöttämään omassa huoneessa. Tosin, mikäs oli huoneessakaan ollessa, kun miellyttävyyskertoimet yrittivät houkutella jäämään Parkiin toiseksikin yöksi. Harmi, että seuraavana aamuna odotti työpäivä Savossa.

Hotellin palveluita viimeistelee tyylikäs Famu & Bar -ravintola, jonka pohjoismainen eleganssi täydentää tyylipuhtaasti muuta sisustusta. Muita Scandic Parkin palveluita ovat muun muassa kokous- ja juhlatilat, uusilla laitteilla varustettu kuntosali, sauna, uima-allas ja langaton netti. Meidän kannaltamme iso plussa oli hotellin oma parkkihalli, johon auton sai pääkaupungin hintatason huomioiden melko edulliseen vuorokausihintaan parkkiin. Halutessaan vastaanotosta voi lainata polkupyörän tai kävelysauvat kaupunkipyörähdystä varten.

Scandic Park sijaitsee erittäin optimaalisella paikalla Mannerheimintiellä. Se on pikkumatkan päässä aivan keskustan ytimestä, minne pääsee niin kävellen kuin kätevästi hyppäämällä hotellin edestä lähtevään ratikkaan. Raitiovaunuista nyt pieni paljastus: matkustin tällä reissulla ensimmäistä kertaa yksin ratikassa, aina ennen olen pompannut kyytiin ystävän peesissä. Piti siis opetella katsomaan Google Mapsilla ratikkapysäkit ja -reitit, mutta helppoahan tuo olikin.

Jos siellä toisella puolella ruutua on pohdinnassa majoittua Helsingissä, voin lämpimin sydämin suositella Scandic Parkia. Taattua laatua ja tyyliä. Ja hei, voihan tänne piipahtaa yöksi tai syömään lähempääkin - tiedämmehän me, että mikään ei voita hotellin aamupalaa! ♥

Tunnelmallista iltaa!

Tänään

Keli on tänään harmaa ja märkä. Aivan kuin aamu olisi jossain vaiheessa yrittänyt sarastaa, pääsemättä kuitenkaan pilvimassan läpi. Sisällä on niin hämärää, että valoja täytyy pitää koko ajan päällä. Tänään on kuitenkin ihan mukava päivä. Pitkästä, pitkästä aikaa sellainen, että saa jähmettyä mössöttämään eikä tarvitse tehdä mitään eikä mennä minnekään. Tuijottaa halutessaan yhteen pisteeseen ja kuunnella sumusäätä. Koirakin ottaa makoilun kannalta, kun vietti koko eilisen päivän pentukaverin kanssa leikkien. Päässä poukkoilee sekalaisia ajatuksia, joista muutaman puen sanoiksi teillekin.

Huomenna menoa on tiedossa, kun huristellaan kahvittelemaan isää, ukkia ja maisteriksi valmistunutta ystävää. Niin mukavaa, että voi käydä vielä kyläilemässä yli yhdeksänkymppisen ukin luona, jota on siunattu teräskunnolla: ukki ajelee autolla, marjastaa, lenkkeilee ja touhuaa kuin kuka tahansa eläkeläinen. Ukki on äidin puolen suvun kokoava linkki - ukkilaa voisikin vaatimattomasti kutsua koko suvun tukikohdaksi. Vieläkö teillä muilla on ukkeja ja mummoja ilonanne? Me olemme joutuneet hyvästelemään jo toisen ukin ja molemmat mummot, mutta saaneet ukkien kautta kaksi extramummoa elämäämme, jotka vielä porskuttavat tomerasti.

Tällä viikolla olen tehnyt monena päivänä hommia minuuttiaikataululla. Käynyt ensin normitöissä, tullut kotiin, ruokkinut itseni, huomioinut koiran ja levännyt sen jälkeen puolistuntisen. Sitten jatkanut grafiikkapakkaamisilla ja designjoulumyyjäisvalmisteluilla. Mies on keittänyt jossain välissä alkuillan kahvit, jotka ovat katkaisseet aherrusta hetkiseksi. Näihin päälle normaalit kotityöt ja kauppareissut. Laiska töitään luettelee, mutta tunnollinen mieli haluaa saada hommat kunnolla ja ajallaan valmiiksi. Näkyvät työn jäljet eivät kuitenkaan ole koko totuus päivien työmäärästä, siitä olen saanut nyt pienen ahaa-elämyksen.

Viikolla törmäsin artikkeliin metatyöstä, joka oli mielestäni osuva. Luetutin sen myös miehellä, joka kyllä tekee kotitöitä kun ne hänelle osoittaa. Artikkeli auttoi selittämään, että jo se on näkymätöntä kotityötä, että ylipäätään huomaa, mitä pitää tehdä, miettiä milloin sen tekee, kuka sen tekee ja miten sen tekee. Että on ihan luonnollista tuskastua siitä, jos tiskikoneen tyhjentämisesta pitää vinkata toiselle. Miten teillä muilla riittää ajatustyötä? 

Itse tunnistan tuon näkymättömän työn määrän selkeästi. Minulla on koko ajan automaattinen tutka päällä, joka arvioi, mitä milloinkin ja missäkin pitäisi tehdä. Onko kaikki hoidettu, otettu mukaan ja suunniteltu. Ennakoitu, arvioitu, kehitelty ja toteutettu. Mitä pitäisi hankkia, valmistella, huomioida ja huomata... Niin kotona, oikeissa töissä kuin grafiikkahommissakin. Lista muistettavista asioista pyörii päivästä toiseen päässä ja välillä olenkin ihmetellyt, miksi jokin pieni, harmiton juttu tuntuukin olevan itselle liikaa. Että keskustelu vaikkapa vakuutusasioiden päivittämisestä tuntuu ylivoimaiselta. No juuri siksi, että aivokapasiteetti on jo ihan täynnä kaikkea muuta. Tuon artikkelin lukemisen jälkeen olen nyt konkreettisemmin ymmärtänyt, mikä kaikki aivoja kuormittaa. Ajatustyö on oikeaa työtä. Ja jostain geenivirheestä johtuen me naiset teemme sitä järkyttävästi enemmän. :D Mutta se siitä, halusin vain mainita teillekin näistä ajatuksistani.

Sisustusaiheista tuumailua sen verran, että meillä lisääntyi kotikasvillisuus yhdellä huonekuusella vajaa kuukausi sitten. Ihan Ikeasta löysin, ja viime viikonloppuna Granitista osui silmään minipuulle passaava musta paperipussi. Kuusi on saanut olla kunniapaikalla kodin näkyvimmän lipaston päällä. Postauksen kuvat on otettu keittiöstä meidän makuuhuoneeseemme päin ja tuo onkin ollut nykyisin kodin lempinäkymäni. DIY-sängynpäätyyn olen edelleen tosi tyytyväinen ja nuo valkoiseksi maalatut Hektarit ovat olleet loistavat päätyvalaisimet. Viime aikoina olen huolehtinut (huomaatteko, ajatustyötä tässäkin!) kotona kaikkia mahdollisia valaisimia päälle päivittäin. Tunnelma on paljon kotoisampi, kun päällä ei ole pelkkää yhtä yleisvaloa.

Vaan nyt mössöttämään! Tänään lupaan ajatella mahdollisimman vähän!

Syhinässä

Nyt lupaamani piipahdus Syhinään! Olimme siellä mieheni kanssa viikonloppuna yötä ja tässä teillekin muutamia fiilistelyotoksia. Itse olin Syhinä-blogin Syhin vieraana nyt toista kertaa, mies ensimmäistä. Juttu luisti tuttuun tapaan loistavasti, kumpa asuisimmekin lähempänä toisiamme!

Vaikka kielsin etukäteen Syhiä puunaamasta taloa meidän vuoksemme, oli emäntä laittanut kotinsa taas extrasiistiksi ja kodikkaaksi.. Vai isäntäkös se oli imuroinut, miten se Syhi menikään? Saimme pitkän matkan ajettuamme istahtaa valmiiseen ruokapöytään ja voi vitsit, miten hyvää pannaripitsaa mussutimmekaan!

Syhinässä saa aina loistavat unet; niin minä kuin mieskin nukuimme kuin tukit ihanassa vierashuoneessa. Aivan kuin hotellissa olisi ollut.

Lauantaiaamuna aurinko paistoi kauniisti olohuoneen suurista ikkunoista sisään. Miehen kanssa totesimme, että seuraavassa talossa saavat meidänkin ikkunat ulottua lähemmäksi lattiaa.

Iltahämyssä Syhinä oli extratunnelmallinen - teidän pitäisi itse päästä paikalle kokemaan hämyvalojen luoma fiilis. Tiesittehän, että niin Syhi kuin minäkin olemme jouluhöppänöitä? Pitäisi viritellä jo minunkin valoja tuikkimaan, vähän tuntuu että olen niiden suhteen jo myöhässä!

Syhinästä Helsinkiin lähtiessämme sanoin miehelle, että katsopas nyt viimeiset vilkaisut taloon. Mies ihmetteli, että mitkä viimeiset - aikoo tulla tänne toistakin kertaa. Se kertoo aika paljon. :) Kiitos vielä Syhi majapaikasta ja täysihoidosta, olette loistavia! ♥

Juhlista kotiin

Blogitaajuuksilla taas. Tai siis virtuaalisesti, viikonloppuhan oli yhtä liveblogistaniaa. Takana on jälleen Indiedays-viikonloppu päivätapahtumineen ja iltagaaloineen. Viikonloppu nimenomaan, sillä täältä pitkän matkan päästä ei noin vain piipahdeta humputtelemaan; matkaan on lähdettävä aina ajoissa perjantaina ja palattava takaisin kotiin myöhään sunnuntaina. Pitkä ja uuvuttavakin huikonen, mitä hyvä mieli mukana olemisesta kuitenkin tasoittaa.

Tällä kertaa sain myös mieheni mukaan reissuun ja gaalaan aveciksi. Oli kyllä tuplasti mukavampaa reissata kaksin kuin yksin. Perjantaina ajoimme Syhinään ja sieltä lauantaina Helsinkiin. Majapaikkoihimme ja tapahtumiin aion palata vielä tulevissa postauksessa, nyt huomio oikeastaan kotiutumiseen ja näihin iltahämyisiin kuviin.

Reissusta kun on aina mukava palata kotiin. Varsinkin Helsingistä, sillä kontrasti tänne meille on melko suuri. Pääkaupungissa on kiva käydä, mutta itse kaipaan pysyvästi jotain muuta ympärilleni. Hiljaisuutta, luonnollista pimeyttä, metsiä ja asumattomia mantuja, vähemmän ihmisiä ja edullisempaa, helpompaa elämistä. Voi laittaa auton maksutta parkkiin paikassa kuin paikassa, eikä elo muutenkaan ole täällä niin tiivistä ja intensiivistä. Toisaalta kulttuuria ja muita menoja ei ole tarjolla niin antoisasti, mutta toisaalta mahdollisuudet ja vapaudet muihin tekemisiin ovat laajemmat. Joskus olen närkästyttänyt helsinkiläistyneitä ystäviäni sillä, että olen hehkuttanut Helsingistä palattuani kotimiljöön mieluisuutta. Mutta ei voi mitään, meitsi on maalaistollukka isolla ämmällä, kainostelematta ja ylpeänä - eikä yhtään huonompi tai parempi kuin stadilaishipsterikään.

Tämä kuvien Indiedays-plakaati ja ruusukimppu ovat aika suloinen juttu. Ei, reissusta en niitä mukanani tuonut, enhän edes ilmoittanut blogiani mihinkään sarjaan ehdolle. Vaan. Mies kun oli nyt ensimmäistä kertaa seuraamassa kanssani blogigaalan palkintojenjakoa, oli hän saanut idean palkita minut sitten kotipuolessa. Eilen töistä tultaan kutsui sitten juhlallisesti Deko 133 -blogin kirjoittajan olohuoneen karvalankamatolle (Armas istui vieressä yleisönä) ja ojensi palkinnon kotiraadin valitseman parhaimman sisustusblogin tittelistä. Lucky me! ♥

Kalenteri 2016

Halusinpahan tehdä mustavalkoisen sisustuskalenterin vuodelle 2016. Sellaisen, joka voisi olla koko vuoden työhuoneessa tai muualla esillä, sulautuen sisustukseen. Skandinaavisen ja modernin. Sellaisen, joka ei heti näyttäisi kalenterilta vaan ensikatsomalta joltain muulta. Sellaisen, jota ei heti samanlaista vastaan tulisi. Mielestäni onnistuin. Ideanahan tässä on se, että kuukaudet on kuvattu pystyriveittäin. Viikot on jaksotettu seitsemään pallon pompseiksi ja pyhäpäivät on merkattu rasteilla. Merkintöjä tähän ei ole tarkoitus tehdä, vaan kalenteri hahmottaa koko vuotta luovalla tavalla.

Kalenteri on A4-kokoinen. Se on painettu 350 g/m² -vahvuiselle offset-kartongille, jossa on karhea mattapinta. Siis samanlaiselle vahvalle kartongille kuin kortitkin. Sellainen tenkkapoo kuitenkin itselleni iski, etten osaa valita, kummanko version laitan vuodenvaihteen jälkeen esille, mustan vai valkoisen. Ehkä näitä voisi vaihdella vuorotellen. :)

Kalenterit saapuivat eilen ja hyökkäsin heti kuvailemaan niitä iltapäivän viimeisessä valossa. Illalla naputtelin ne myös verkkokauppaan, joten jos haluat tilata tällaisen itsellesikin, homma hoituu täällä.

Hymyjä!

DIY-viikonloppu

Tämä viikonloppu on mennyt tietynlaisessa flowssa. Pieniä DIY-ideoita on putkahdellut päähän yksi toisensa jälkeen, joten pakkohan niitä on ollut työstää konkreettisemmaksi. Mitään valmista ei kuitenkaan ole vielä näyttää, vihiä antavia fiiliskuvia vain. Paperia, puuta, lasia, betonia, siinä olennaisimmat. 

Niin hyvä, että kellonsiirto osui tälle viikonlopulle ja huomisaamuna saa herätä entistä aikaa vasta seitsemän pintaan - viime yönä maltoin lopettaa touhuamiset aamuyöllä kahden maissa. Olen ollut aina tällainen, että illat ovat minulle parasta ideointi- ja työstämisaikaa. Iltavirkku, se todellakin on oikea termi. Pari postausta sitten kirjoitin, että pitkin menneitä kuukausia vaivanneet nihkeydet tuntuvat olevan väistymässä. Tämä viikonloppu on vahvistanut tuon toteamuksen täysin: silloin kun olo on stressitön, luovuus kumpuaa pitelemättömästi. Niin hyvä fiilis on nyt! ♥

Ensi viikolla valmistaudumme viikonlopun Indiedays-pippaloihin. Tällä kertaa mieskin pääsee mukaan, joten juhlat poikkeavat sikäli edellisistä. Menemme perjantaina Syhinään ja siitä lauantaina Helsinkiin. Huippu reissu on aivan takuuvarmasti edessä.

Pus!

Save the date: DESIGNJOULUMYYJÄISET // KUOPIO

Juuri kun pääsin manailemasta Savon alueen joulumyyjäisten vähäisyyttä, niitä alkoi putkahtelemaan ilmoille samantien. Ja hyvä niin, ei joulua ilman myyjäisiä! ♥ Itse kaipailin erityisesti designiin keskittyvää tapahtumaa ja sellainen onkin tulossa kuin tilauksesta: Kuopion Muotoiluakatemian Designjoulumyyjäiset järjestetään 28.11.2015 Kuopion keskustassa, Muotoiluakatemian tiloissa. Myyntipöydissä pääsee shoppailemaan paikallista designia ja laadukasta käsityötä. Täytettä pukinkonttiin ja tuotteita kausisisustamiseen löytyy aivan varmasti! Olen itse myymässä Blawhi Graphics -grafiikkaa ja suunnittelupöydällä on vielä vähän muutakin mustavalkoista kivaa. ;) Innostuin tapahtumasta niin kovasti, että oli heti pakko muokata siitä tuo tämän postauksen save the date -kuva. Eli, tiivistetysti:

• MITÄ: Kuopion Muotoiluakatemian Designjoulumyyjäiset
• MILLOIN: lauantaina 28.11.2015, klo 10-14
• MISSÄ: Piispankatu 8, Kuopio
• KETÄ: paikallisen designin, muotoilun ja käsitöiden taitajia tuotteineen

Nähdäänhän täällä? Ja hei, puskaradio liikenteeseen!

Mänty

Tänä syksynä minulla ei ole ollut kukkaoloa. Ei ole tehnyt mieli hankkia yhden yhtä callunaa tai hopealankaa terassille saati sisälle. Oranssit ja punertavat syyssävyt ovat aina tökkineet meidän talomme värityksen kanssa, joten rupesin miettimään, mikä kasvi sitten kävisi ovenpieleen. Ilmankaan en halua olla, kyllä kotiintulijaa täytyy aina jokin karahka olla vastaanottamassa. Vähän aikaa ehdin pohdiskella, kunnes päähäni lävähti kuva valkoiseen ruukkuun istutetusta männystä. Sellaisesta sopivan korkeasta ja näyttävästä yksilöstä, ruukun kanssa mittasuhteiltaan passaavasta, mutta kuitenkin yksinkertaisuudessaan selkeästä ja koruttomasta.

Ei vaatinut suurta uurastusta kuopaista sopivankokoinen taimi maasta kainaloon ja istuttaa se vanhaan ruukkuun. Juurten ympärille kauhoin kuopaisukohdasta maa-ainesta ja pinnan peittelin siistimmin tummemmalla puutarhamullalla. Ilmainen, mutta omasta mielestäni erinomainen vaihtoehto syys- ja talvikasviksi! Minusta tuo mänty käy loistavasti terassin väritykseen ja muotoihin - olen nyt varmaankin ensimmäistä kertaa eläessäni täydellisen tyytyväinen etuterassin kasvillisuuteen. :)

Mäntybuumi jatkuu sisällä yhden oksan verran, joka vähän vahingossa löysi kotinsa työhuoneesta. Napsaisin oksan viime sunnuntaina vain hetkelliseksi joulukorttikuvausten rekvisiitaksi, mutta en sitten halunnutkaan heittää sitä enää pois. Näytti isossa lasipurkissaan sopivan niin nätisti tuohon työpöydän viereen, betoniseinän eteen.

Eilen illalla napsaisin vielä pari pimeää kuvaa terassilta - terassivalo antaa männylle hauskasti kohdevaloa, mikä sai minut ihastumaan näkymään vielä entisestään.

Luonnossa en pidä mäntyä kauneimpana puuna, mutta näin kotiympäristöön tuotuna sen kauneus kehittyy suurempiin mittoihin. Jo viime talvena monissa sisustuskuvissa näkyi kuusien sijasta lasipurkkeihin sujautettuja männynoksia ja pikkutaimia, mutta itse en muista nähneenä yhtään (ulko)ruukkuun istutettua puuta.

Millaisia syysistutuksia te olette kehitelleet? Puhtia torstaihin!

Mustavalkoisia joulukortteja

Loistavaa maanantaita! Tänään on korkattu taas työarki syysloman jälkeen. Kumma kyllä, minulla on nyt viikon loman jälkeen latautuneempi olo kuin mitä elokuussa pidemmän kesäbreikin päätteeksi oli. Tuntuu, että pitkään vaivannut nihkeä olo on viimein väistynyt ja mieli on kepeä, iloinen. Jos tuskailin kevättalvesta loppukesään pimeän ja kolkon säätyypin takia, niin nyt en ole ollut syyskeleistä moksiskaan. Hassua. Olenkohan sittenkin syysihminen?

Osansa on varmasti tehnyt sekin, että viime aikoina on joulu ollut mielessä jo aika paljon. Ennen syyslomaa otin askeleen tuntemattomaan, latasin puhelimeen Spotifyn ja olen siitä lähtien luukuttanut joulubiisejä kotona ollessani. Saa nauraa, en oikeasti ole sinut oikein minkään puhelinsovelluksen kanssa, musiikkiohjelma oli minulle iso harppaus. :) Hankin myös kauppareissulta paksun joululaulukirjan entisten seuraksi ja olen pimputellut tonttusäveliä pianolla. Joulumyyjäiset ovat pyörähdelleet mielessä toistuvasti ja tekisi mieli lyödä lukkoon osallistuminen johonkin sopivaan saumaan - ongelma on kuitenkin se, että täällä Savossa ei tietääkseni järjestetä yhtäkään, edes vähääkään designiin kallellaan olevaa, myyjäistapahtumaa. Pöh.

Syysloma itsessään ei ollut mikään spektaakkeli, normaalia kotoilua Koli- ja Kuopio-reissuilla höystettynä. Kahtena päivänä tapasin ystäviä ja niiden lisäksi kuului ohjelmaan myös sukulointia. Pikkusiskoni pyörähti meillä eilen vajaan puolivuotiaan pikkumiehen kanssa takkatulta katselemassa, mikä oli oikein mukava lomanlopettajaisohjelma. Yhtäkään to do -tavoitetta en itselleni asettanut, mistä kielivät myös pihatien puolivälissä töröttävät kottikärrytkin - heinänkorsien repimisprojekti eteni vain puoliksi, mikä ei ihme kyllä vaivaa mieltä ollenkaan. Jospa nuo ennen joulua vielä nypityksi tulevat.

Yksi viime viikon kohokohdista oli perjantaina, kun sain kotiovelle toimituksen, jota ehdin jo jännityksellä odotella. Painosta kun saapuivat suunnittelemani joulukortit, viisi mustavalkoista kuosia. Ehkä pystytte kuvittelemalla tavoittamaan sen tunteen, kun jotain on pyöritellyt viikkokaupalla vain tietokoneen ruudulla ja sitten sen saa käsiinsä arvioitavaksi. Hurjan jännittävää!

Eilinen aamupäivä menikin korttikuvauksissa. Pohdin lauantaina oikein urakalla, minkälaisia kuvia pyrin ottamaan. Tämäntyyppisistä joulukorteista kun ei juurikaan ole inspiskuvia saatavilla, joten tyhjästä nyhjäsin. Työhuone oli propseiseen yksi sekamelska, jonka ehdin juuri ja juuri siivota kuvausten jälkeen kuntoon ennen kuin sisko tupsahti kylään. Ihan mieleisiä otoksia näistä kyllä tuli, varsinkin kun pyrkimyksenä oli hyödyntää vain sellaista oheisrekvisiittaa, mitä löytyy kotoa jo entuudestaan. Tai no, pussillisen verran hankin kahvipapuja kuvissa hyödynnettäviksi, mutta muistin pavut vasta kun kuvat olivat jo muistikortilla. Papuillaan sitten jossain muussa aiheessa!

Julkaisin ensimmäiset postikorttikuvat eilen illalla Instagramissa ja tänä aamuna Facebookissa. Jos ei verkkokauppa räjähtänyt, niin ainakin pullistui tilauksista. Punastuttaa. Miehelle sanoin illalla, että jotenkin sitä on niin kainovieno omien tuotosten kanssa. Että vaikka itse niistä tykkää, niin joka kerta tilausta pakatessa jännittää, tykkääköhän siitä asiakaskin oikeasti. Ujopiimä mikä ujopiimä.

Mutta jos tuntuu, että tällaisille joulukorteille - postitettavaksi tai sisustamiseen - voisi olla tarvetta, löytyvät ne Blawhi Graphicsin verkkokaupasta. Rukkailin kauppaan eilen taas uutta järjestystä; ilmoitelkaa, jos siellä näkyy kämmejä. Korttien kappalehinta on 2 €. Kooltaan ne ovat 10,5 x 14,8 cm ja 350 g/m² -vahvuiselle offset-kartongille painettu mattapinta on ihanan karhea. Takapuoli on kokonaan valkoinen.

Sellaista tänne. Joko siellä jouluillaan?

Matkalla Tanskassa 7 // Road trip itärannikolle

Huomenta! ♥ Otetaanpas lauantaiaamuinen pyrähdys Tanskaan. Sarjan aikaisemmissa postauksissa olen jo esitellyt muut koluamamme paikat, nyt on jäljellä vielä maan itäinen rannikko. Kesäkuisella matkallamme halusimme muodostaa Tanskasta mahdollisimman kokonaisvaltaisen kuvan ja sitä varten oli lähdettävä Kööpenhaminan ulkopuolelle. Onni että lähdettiin, sillä muut maisemat poikkesivat pääkaupungista kovasti ja itä erosi lännestä hurjasti.

Itärannikon road trip kalpeni kilometreiltään lännelle, koska valitsemamme reitti Kööpenhaminasta Helsingøriin oli vain vajaat viisikymmentä kilometriä. Maisemia tuolla matkalla sai kuitenkin ahmittua runsaasti; suloinen Strandvej kiemurteli Juutinrauman rannalla ja tarjosi kilometri toisensa perään idyllisiä pikkukyliä, kauniita satamamaisemia, vihreää ja rehevää kasvillisuutta ja upeita rakennuksia. Itärannikko on kuulu näyttävistä kivivilloistaan ja juu - olipahan taloja!

Oikeastaan melkein koko matka oli yhtenäistä biitsiä; rantahietikot seurasivat toisiaan joten valinnanvaraa auringonottopaikkaan oli runsasti tarjolla. Kaunis keli oli kannustanut ihmisiä tasaisesti tsillailemaan ja hautomaan hiekkaa varpaidenväliköissään. Ja jos oli rantsuja niin oli pikkuisia satamiakin. Olipa millainen poukama tahansa, niin siihen oli parkkeerattu rivi purjeveneitä valmiina lipumaan ulapalle.

Reitin päätyetappi Helsingør hurmasi meidät viehättävyydellään ja rauhallisella tunnelmallaan. Ihmisiä oli kyllä ryysikseksikin asti liikkeellä, mutta jotenkin fiilis oli leppoisa ja rento. Keskusta oli samantapainen kuin Roskildessa ja Odensessa: pitkä kävelykatu halkoi keskustaa ja sen varrelle olivat keskittyneet kaikki olennaisimmat kauppa- ja ruokapaikat. Kyllä olisi meillä täällä Suomessa vielä paljon opeteltavaa kaupunkisuunnittelussa...

Olin edellisenä iltana valinnut kaupungista taas yhden tietyn sisustuskohteen, missä halusin vierailla. Valintani oli TID OG STED, mutta voi surku! Se oli juuri vierailupäivänämme tiistaisin suljettu! Pikkuisenko meinasin polkea jalkaa näyteikkunan takana, sen verran houkuttelevalta putiikki näytti... No, harmitus laimeni kun löysin matkaani suuren oliivipuun ja kävelykadun varrelta löytyi yksi jos toinenkin avoinna oleva sisustusputiikki. Shoppailua meinasi "pikkuisen" hankaloittaa se, että Helsingør-päivänämme oli Suomessa S-Pankin korttiyhteydet alhaalla eivätkä vihreät kortit pelittäneet kassoilla ollenkaan. Nolona sai kaivella muita pankkikortteja esille, mutta onneksi ne toimivat eikä oltu keskitetty kaikkia reissurahoja yhteen pankkiin. Joten note to myself: varaudu jatkossakin useammalla pankkikortilla.

Parkkeerauksesta ei tarvinnut täällä(kään) maksaa mitään. Jos Kööpenhaminassa saimme vertailla parkkihallien hintoja, niin muualla Tanskassa ei auton säilytykseen tarvinnut kolikoita kuluttaa.

k

Ajoimme takaisin Kööpenhaminaan samaa rantareittiä, sillä halusimme nähdä maisemat laskevassa ilta-auringossa ja pysähtyä paluukahville jossain mahdollisimman tanskalaisessa maisemassa.

Ja löytyihän se oikeanlainen kaffepaikka: voiko tanskalaisempaa ollakaan kuin musta, pystylaudoitettu ja valkoisilla yksityiskohdilla höystetty rantakuppila terassille aukevailla pariovilla? Kivivillat taustalla, purjeveneet edessä ja ympärillä vain ja ainoastaan tanskankielistä puheensorinaa. Paikan nimi tosin pisti vähän hymyilyttämään: Cafe Vitus. Mutta suosittelen, oli ehdottomasti reissumme parhaat kahvit, tuoreista pavuista jauhetut. Kylkiäisenä saatiin myös tanskalaista tummaa suklaata  - oli suorastaan fiini olo niitä pöydän ääressä herkutellessa.

Tuli kyllä lämpöinen hymy huulille näitä kuvia valitessa ja postausta kootessa. Oltaisiin jääty paljosta paitsi, jos ei oltaisi pyrähdetty itärannikolle. Onneksi pyrähdettiin, jäi upeat muistot reissupäivästä ja tästä osasta Tanskaa. Suosittelen! ♥