Terveisiä Helsingin kattojen yltä!

No niin, taitaa olla minun vuoroni päivitellä omaa kuvasaldoa lauantaisesta Bloggers' Inspiration Daysta. Monet Indiedays-perheen bloggaajat ovat jo rustanneet huikeita raporttejaan tilaisuudesta, toivottavasti olettekin jo bongailleet niitä. Itse odottelin näitä virallisia kuvausseinän kuvia mukaan, joten tässä ne ovat:

Kuten kerroin aiemmin, olin liikkeellä Syhinä-blogin Syhin kanssa. Kauaa ei kuitenkaan ehtinyt kaksistaan ihmetellä, kun jo bongailimme tuttuja sisustusbloggaajia. Pitihän sitä käydä kuvassa sitten isommallakin sakilla! :)

BID on bloggaajien ammattitapahtuma, joka pidettiin tällä kertaa mahtavissa puitteissa ravintola Maxinessa - näkymät yli Helsingin olivat huikeat. Tilaisuus koostui erilaisista esittelypisteistä, joissa pääpainoina olivat kauneus, muoti ja hyvinvointi. Myös juoma- ja napostelupuolesta oli huolehdittu: herkut olivat enemmän kuin kutsuvasti valmistettu ja aseteltu.

Me hyörimme eniten muutamassa pisteessä: Muun muassa Olympuksen tykönä tutustuimme tarkemmin valmistajan kamera- ja objektiivivalikoimaan. Pauligin juomavalikoima taas oli sen verran kutsuva, että päädyimme tuunaamaan itsellemme lämpöiset kaakaot kermavaahdolla. L’Oréal esitteli pisteellään uusia Prodigy-hiusvärejä, joita saimme kotiin testiinkin. Hiusvärien lomasta bongasimme The Voice of Finland -ohjelmasta tutun Jesperin - olihan poitsun kanssa ikuistettava yhteiskuvat! Eniten aikaa kulutimme Fresita Loungessa, missä jonotimme käsihoito- ja manikyyripisteelle. Itse valitsin pikahoidoksi kynsien lakkaamisen, ja kylläpä tulikin sähäkän pinkit kynnet reissutuomisiksi.

Kaikista mukavista esittelypisteistä huolimatta oli tapahtuman paras anti tavata muita bloggaajia. On se vain huippua, miten yhteiset mielenkiinnon kohteet ja harrastukset yhdistävät ihmisiä ympäri Suomen. Kiitos siis vielä kaikille mukana olleille blogisiskoille!

Tänään ollaan jo toisenlaisissa hulinoissa. Vappua kovasti viritellään, vaikka keli on ihan uskomaton. Minulla oli aamulla vastassa parikymmentä senttiä lunta, kun lähdin ajelemaan kesärenkailla töihin. Reilut 70 kilometriä kuitenkin taittuivat oikeilla raiteilla, vaikka pari kertaa tulikin luisuteltua poikittain. Vappuaaton kohokohta tulee toivottavasti olemaan uuteen tätitettävään tutustuminen. Huomenna sitten vedetään miehen kanssa valkolakit päähän ja kirmataan vähän toisenlaisiin maisemiin.

Iloista vappua! 

Perhanan pupu!

Menneenä talvena olen hionut puutarhuri-identiteettiäni. Olen huomaamattani työstänyt linjaa siitä, mitä teen ja mitä etenkin haluan tehdä omalla pihalla. Aikaisemminhan minua eivät kukat tai mikään vihertävä kiinnostanut ollenkaan, enkä aikonut hankkia ulos yhtäkään hoidettavaa. Omakotitaloasuminen kuitenkin muuttaa ihmistä. Sellainen alkaa kiinnostaa, mitä ei aiemmin arvannutkaan. Minäkin hupsu olen jo parissa vuodessa ehtinyt istuttelemaan niin pensaita, puita kuin kukkia, kötöstellyt miehen kanssa piharakennelmia, pinkonut kastelukannun kanssa lukemattomia kilometrejä, työntänyt ruohonleikkuria, haravoinut ja nyhtänyt. Joitakin aikaansaannoksia on ehtinyt jo ihastelemaan, puhumattakaan uusien suunnitelmien tekemisestä. Pihanlaittohimo kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän saa aikaan.

Mutta. Nyt on eräs perhanan nimeltämainitsematon pupu (tai oikeastaan useampi) tullut tämän puutarhurin tontille. Syksyllä istuttamani omenapuut ovat tällä hetkellä tragikoominen näky kuorittuine runkoineen ja pätkittyine oksineen. Ehkä jo aavistin tämän ennakkoon, kun kirjoitin lokakuisessa postauksessani näin: 

"Niin suuruudenhullu en ole, että luulisin pitäväni nämä elossa ensi kesään asti. Olen varautunut henkisesti siihen, että talven jälkeen ei puista ole kuin riekaleita jäljellä. Mutta ei haittaa, otetaan tämä kokeellisena puutarhan pilottiprojektina. :D"

Heh, niin kai sitä elää kuin ennustaa! Totuuden nimissä, olisihan minun pitänyt oikeasti suojata puita verkoilla. Terveisiä vaan Tertulle, jonka kanssa asiasta erityisesti keskustelimme. Tässä kuitenkin huomaan oman puutarhainnostukseni rajapinnan: minulla ei riitä kiinnostusta enää siihen asti, että peittelisin ja suojailisin kasveja luonnolta. Jos eivät pärjää itsekseen, niin sitten eivät. Silloin kaivetaan kuolleet ylös ja istutetaan tilalle jotain muuta. Omenapuut saan ainakin omalta kasvilistaltani yliviivata - tämä jos mikä on selkeä pilottiprojektin tulos!

Pupusilla on tainnut olla aika nälkä, sillä omenapuut eivät yksin ole talvievääksi riittäneet; perhanat ovat järsineet myös marja-aronian aitataimet! Tähän en osannut varautua mitenkään, sillä toissa vuonna istutetut taimet pärjäsivät ensimmäisen talvensa ilman yhtäkään hampaanjälkeä. Nyt kasvit on pätkitty systemaattisesti lähes koko 50 metrin matkalta, johon ne olin valkoisen piha-aidan taakse istuttanut. Dääm, tämä harmittaa enemmän kuin omenapuiden kohtalo. Yritinkin vielä leikellä töpöihin risuihin uusia leikkauspintoja, katsotaan innostuvatko heräilemään vielä.

Mutta jos tappioita, niin löytyy pihalta positiivisiakin huomioita. Viime keväänä istutetuissa tuijissa on nimittäin edelleen vihreä sävy tallella. Huh, pitäisi varmaan koputtaa puuta tässä vaiheessa! Niiden hoitoon panostin viime kesänä tehokastelun ja havupuubalsamilla suihkuttelun verran. Linjani jatkuu myös tuijien kanssa, eli en aio suojailla niitä kevätauringolta. Havupuille tarkoitettua lannoitetta voisin sentään tyrkätä tyveen - pitäisikin muuten tehdä kauppalista kaikista pihalle tarvittavista lannoitteista.

Talven jälkeen oli etupihan lyhyempi piha-aita suloisesti mutkalla. Sen kyllä saattoi arvatakin, sillä tolpat jäivät syksyllä tukematta tarvittavalla maa-aineksella. Viime viikolla suoristelin aitaa ja lappasin lisämaata ympärille. Jospa se nyt hetken nököttäisi suoremmassa. Pidempi aitapätkä oli pysynyt paremmin kuosissaan eivätkä tolpat ole juurikaan liikkuneet paikaltaan. Sen sijaan aitaelementeissä on tapahtunut jonkinmoista elämistä, mistä olen vähän ihmeissäni. Sen verran arvokkaita ovat nämä elementit, että luulisi elämisvaran olevan minimaalinen. No, suoruutta pystyi onneksi ja tähän hätään fiksailemaan aika kivasti ruuvailemalla elementtejä pari senttiä ylös- tai alaspäin.

Varsinaisia roudantekeleitä pystyy havaitsemaan roskakatoksesta ja pihavarastosta. Kuten viime keväänäkin, routa on nostellut roskakatostamme etukenoon. Viime kesän aikana se painui hyvin paikoilleen - samaa ilmiötä odotan ja toivon tältäkin kesältä. Tämän vuoden uutena juttuna huomasimme, että routakoura kuopaisi myös pihavarastoa. Se ei onneksi ole niin paljoa liikahtanut kuin roskakatos, mutta lievää etukenoa on havaittavissa... Ai miten niin ollaan muka oikaistu pohjatöissä? :) Mutta hei, viime syksynä tekemämme patio on täsmälleen siinä vatupassissa mihin sen askarrellessamme linjasimme!

Sellaista piharaporttia. Mites teidän ulkotilat voivat?

P.S. Pitää muuten kertoa teillekin, että eilen tapahtui jotain todella mullistavaa. Minusta tuli täti, kun pikkusiskoni synnytti poikavauvan. ♥ Huikeaa, jännää ja iloista! Vauva on meidän sukuhaarassamme ensimmäinen laatuaan, joten nyt alkaa itse kullakin opettelut aivan uusiin rooleihin. Mummo, ukki, täti, eno - ihan uusia termejä meidän pesueessa! Mahtaa olla kaksi kultaistanoutajaa ihmeissään, kun äiti ja isä tuovat kohta kotiin jotain ennennäkemätöntä. :)

Vierailulla Syhinässä

Sunnuntainen tervehdys! Onpahan ollut hulinaviikonloppu: menojalka on vipattanut perjantaista saakka! :) Nyt on viimein hetki rauhoittua ja uppoutua toviksi tietokoneellekin. Kuten kerroin edellisessä postauksessa vähän ympäripyöreästi, en ehtinyt tänä vuonna jäämään Indiedaysin iltapippaloille. Syy oli se, että halusin ajella takaisin Savoon jo eilisen päivän puolella, sillä tänään meillä on ollut talo täynnä kahvittelevia sukulaisia. Ai miksikö? No, tänään on syntymäpäiväni ja täytän huimat 28 vuotta. Ihanat vieraat tekivät päivästä juhlan, enkä todellakaan harmittele eilisillan skippaamista. Bloggaajien päivätapahtumassa oli mahtavaa päästä käymään ja tänään taas paikkani oli ehdottomasti omassa kodissa. ♥

Bloggers' Inspiration Daysta lupaan raportoida lähipäivinä. Nyt vuorossa on kuvien puolesta jättipostaus, kun haluan näyttää teille otoksia perjantain ja lauantain välisestä yöpymispaikastani, Syhinästä. Olin siis Syhinä-blogin Syhin luona yövieraana, ja voi jumpe miten mukavaa se olikaan! Vieraanvarainen isäntäväki teki vierailustani upean kokemuksen ja puitteet olivat moninkertaisesti kauniimmat ja tilavammat kuin ikinä voi kuvien välityksellä kokea. Tässä virtuaalivierailu Syhinään minun kamerani välityksellä, olkaas hyvä:

Näin jo monta kuukautta sitten unta, että olin Syhinässä käymässä ja vasta lähtiessäni tajusin, etten ollut muistanut ottaa yhtäkään kuvaa. Juoksentelin sitten hätäpäissäni ympäriinsä kameran kanssa ja yritin lähtökiireessä napsia kauniita otoksia. Todellisuus ei ollut lauantaiaamuna onneksi ihan uneni kaltainen, mutta sen verran aikataulu painoi päälle, että esimerkiksi kutsuvat makuuhuoneet ja valloittavat pesutilat jäivät tallentumatta muistikortille. Siinäpä teillä onkin hyvä syy käydä Syhinässä vielä tarkemmalla tutkiskelureissulla, klik!

Kaunis kiitos kaikille (Syhille, blogisiskoille ja ihanille synttärivieraille), jotka teitte viikonlopustani mieleenpainuvan! Oli kivaa. ♥

Vanhus toivottaa hymyjä uuteen viikkoon!

Täältä tullaan! - Indiedays Bloggers' Inspiration Day

Ollaanko siellä valmiita? Huomenna Helsinki täyttyy Suomen taidokkaimmista bloggaajista, kun Indiedays järjestää Bloggers' Inspiration Day ja Blog Awards -kemut. Aivan mahtavaa, että blogimaailman tekijät pääsevät kokoontumaan oman alansa ammattitapahtumaan. Itse ehdin tänä keväänä osallistumaan päivätilaisuuteen, iltagaala jää välistä. Päivästä aion kuitenkin ottaa kaiken mahdollisen ilon irti, tottakai!

Koska iltabileisiin valmistautumista ei ole nyt edessä, olen saanut pähkäillä yhtä asukokonaisuutta päivätapahtumaan. Näyttää siltä, että tulette bongaamaan minut saappaissa, sinisissä pöksyissä ja tummassa yläosassa. Koruja hillitysti ja otsatukka ojennettuna.

Oma Indiedays-reissuni starttaa todellisuudessa jo tänään, kun suuntaan töiden jälkeen autonnokan kohti Kotkaa. Olen menossa Syhinä-blogin Syhin luokse yökylään (jeeee!), ja aamulla huristelemme peräkkäin Helsinkiin. Pyrimme olemaan liikkeellä hyvissä ajoin, jotta ehtisimme piipahtaa muutamassa sisustusputiikissa.

Jos totta puhutaan, niin Bloggers' Inspiration Dayn virallisella ohjelmalla ei niinkään ole väliä. Minulle tärkeämpää on päästä näkemään muita Indiedays-kyltin alla bloggaavia ihania naisia. Ihan uskomatonta ja kummallista, miten kovasti livenäkemistä odottaa - yhteisöllinen fiilis on käsittämättömän vahva. Jaksan yhä olla yllättynyt ja onnellinen kaikesta siitä, mitä bloggaus on tuonut mukanaan elämääni. ♥ Kukapa olisi pari vuotta sitten arvannut, että löydän itseni tänä iltana Syhinästä?

Näemmehän huomenna? 

Ihanaa viikonloppua kaikille - niin Helsinkiin matkaaville kuin kotiin jääville!

P.S. Edellisen raporttini Indiedays-viikonlopusta sekä viimesyksyisen juhlailmeeni voit kurkistaa täältä.

Senteistä iloinen

Pahviviivoitin. En tiedä, voiko tämän pienemmästä olla enää mielissään! Olemme aloittaneet töissä suuroperaation, koko koulurakennuksen siivouksen. Voitte vain kuvitella, mitä vanhaan kivikansakouluun on ehtinyt vuosikymmenten aikana kertyä. Eikä pelkästään yhden koulun tavaroita, vaan kun kunnan kaikki pikkukoulut on vuorotellen lakkautettu, on niistä kärrätty pelastettavat tavarat kylän viimeiseen koulurakennukseen. Luojan kiitos, isompia kalustevuoria on jo vuosien mittaan karsittu ja nyt on jäljellä enää pienempää sälää ja tonnikaupalla vanhoja kirjoja. Kuten kerroin vajaa pari viikkoa sitten, meillä oli pääsiäisen jälkeinen lauantai työpäivä. Meillä oli tuolloin opettajien kesken tehorykäisy, kun saimme karsittua entisen kopiohuoneen tavarat minimiin. Tuolta työkaverini löysi vanhan pahviviivoittimen ja kiikutti sen minulle - arveli, että voisi upota makuuni. Miten oikeassa hän olikaan!

Tätä pahviläpyskää aion takuuvarmasti vaalia, sillä minusta se on upea pikkulisä aikanaan päivittyvään työhuoneeseen. Yhtäkään viivaa tulen sillä tuskin vetämään, vaan viivoitin saa olla arvoisessaan paikassa esillä - riippuen siitä, millainen työpöydän ympäristöstä muotoutuu. Sain siivouspäivänä mukaani myös vanhan tauluviivottimen, siis sellaisen puisen ja metrinpituisen. Se jääköön vielä odottelemaan esittelyä ja esillepanoa.

Työhuone ei ole valmistunut sillä nopeudulla kuin alunperin uumoilin. Villeimmissä kuvitelmissanihan oletin, että olisin ehtinyt tekemään sille jotain hiihtolomalla. No, en ehtinyt, enkä ole oikein vielä sen jälkeenkään. Huone on ollut kirppiskamojen valtaama, joita olemme vihdoinkin saaneet myytyä. Lattiapinta-alaa on siis jälleen vapaana ja tuo valkoinen lavapenkkikin viimein tyhjänä. Suuri, valkoinen työpöytä on lähtenyt taipaleelle, joten vapaata tilaa alkaa huoneessa olla. Odottelenkin ehostusta varten erästä postilähetystä, mutta katsotaan milloin se saapuu ja milloin ehdin asian suhteen hihoja käärimään. Voi olla, että ajattelen työhuonetta seuraavan kerran tosissani vasta kun kesäloman aika koittaa. Niin haipakkaa täällä oikeasti on. :)

Ja mitä haipakkaan tulee, huristelen tänään taas päiväksi Kuopioon opetussuunnitelmatyötä tekemään. Siinä sitä saakin käristää aivojaan ja viilata pilkkua!

Mukavaa keskiviikkoa!

Se toinen matto

Täällä kerroin jo meille nappaamistani matoista ja esittelin harmaata yksilöä eteisessä. Nyt vilauttelen, minne se toinen meni. Kaksipuolisen, valkoharmaan maton asettelin nimittäin kokeiluun kodinhoitohuoneeseen. Ehkä vähän uhkarohkeastikin käänsin näin keväisten rapakelien aikaan esille maton vaaleamman puolen. Toivotaan, että pihapuuhien vauhdittuessa kumpparit eivät haahuilisi oviedustaa pidemmälle!

Kodinhoitohuoneen sisäovi on poikkeustilanteita lukuunottamatta aina auki, joten keittiön ja kodarin on oltava synkassa keskenään. Näkyvyys kodinhoitohuoneeseen on minulle siinä mielessä pyhä asia, että yhtäkään tavararöykkiötä en halua sieltä keittiöstä käsin katsella. Tasot pysyvätkin jo aika luontaisesti siistinä, fiuf. Tämä uusi matto tekee kuosillaan kodarista jotenkin huonemaisemman - se toimii parempana jatkona keittiölle.

Kodinhoitohuoneen perällä olevasta puulaatikosta olen jo joskus kertonutkin, mutta kerronpa uudestaan. Olen tehnyt sen itse aikoinaan opettajaopintoihin kuuluvana teknisenä työnä. Tykkäsin laatikosta jo silloin kun se toimitti Jyväskylässä asuessani yöpöydän virkaa. Nyt siihen säilötään takkapuita. Saranoilla aukeava kansi on kätevä ja valkolakattu pinta kovin skandinaavinen - mitä designiä!

Kodinhoitohuoneen tasolle, oven taakse olen piilottanut mustan peltitähden. Tähdet ovat nyt reippaasti telakalla, mutta luopuakaan en tuosta vielä raski. 

Jos ihmettelette, miten tuo myrtti vilistää useammassa kuvassa, niin paljastan salaisuuden: niitä on useampia. Myrtistä tekemäni postauksen jälkeen minulle kävi hulvattomasti; kasvi kuoli heti. En suoraan sanottuna tiedä vieläkään mitä tapahtui, sillä kuivuuteen se ei ainakaan pystynyt kuukahtamaan. Ehkä olin palelluttanut myrtin matkalla kaupasta kotiin... No, kävin sitten tämän kuolemantapauksen jälkeen hakemassa marketista vielä uutta yritystä, ja ilokseni sain yhden hinnalla kolme yksilöä matkaani. Niitä täällä on nyt sitten paremmalla onnella kasvateltu. Vettä tarvitsevat hirveästi, sen olen ainakin oppinut.

Tällä viikolla toivon kovasti, että keli rytkähtäisi keväisemmäksi. Olen tähän saakka käyttänyt talvitakkeja ja niissäkin meinaa olla vielä vilu. Hrr. Kevätkoleus on saanut minut taas (kuten joka vuosi aiemminkin) alavireiseksi - mikään ei innosta ja koko ajan väsyttää. Kunpa saisikin jo kaivaa leggarit, ballerinat ja topit käyttöön... Aurinko, tee hommasi!

Vipinää viikkoon! :)