Vanukasta kerjäävä koira, uusi joululaululevy taustamusiikkina, takkatulen rätinä, eriparivillasukat, päiväkahvi, himmeliaskartelut, rauhalliset päiväsuunnitelmat ja ulkona hento lumisade. Loppupeleissä niin vähän tarvitaan hyvään mieleen ja onnellisuuteen. Kun vain älyää tarttua hetkeen.
Perjantaina minulla oli totaalinen ketutuspäivä, mutta se on enää haalea muisto. Mitä noihin vellomaan, ei auta eteenpäin yhtään. Mieluummin muistelee, mitä kaikkea mukavaa on viikolla tapahtunut. Vaikkapa torstaiset työporukan pikkujoulut, kun kävimme Kajaanissa syömässä ja nauramassa stand up -yleisössä. Tai lumisade useamman päivän ajalta, ulos laitetut jouluvalot ja joulufiiliksen tavoittaminen. Paljon mukavaa!
Tänään meillä oli tarkoituksena katsoa kotileffana Matkijanärhen ensimmäinen osa, mutta teknisten ongelmien myötä nukahdettiinkin sohvalle päikkäreille. Kelpasi.
Mutta tarkemmin vielä tuosta hetkeen tarttumisesta. Oikeastihan se ei noin vain synny, vaan hetki täytyy tehdä. Laittaa se joululevy soimaan, houkutella märät takkapuut tuleen, keittää kahvit ja valmistella askartelut. Lumisadetta voi toivoa, mutta pakottaa sitä ei voi. Ainut, mikä on takuuvarmaa itsestään, on tuo vanukasta kerjäävä pentu.
Toivottavasti teidänkin sunnuntaihin on sisältynyt hetkiä, joihin tarttua. ♥
Voi kuinka ihana postaus ja täyttä asiaa <3 <3 asiaa jota olen itse koettanut kovasti opetella viime aikoina, ihan oikeasti tarttua pieneen arjen hetkeen eikä aina painaa sata lasissa :)
VastaaPoistaPs. Tänään täällä ollut vähän samankaltainen päivä kun kirjoittamasi perjantai...
Pps. Blogissani odottaa haaste <3
Tääl kans oli känkkispäivä viime viikolla! Onneksi se on historiaa ja ihana viikonloppu takana <3 <3
VastaaPoista