Paluu pippaloihin

Heh, täällä hieman jätättää bloggausrytmin kanssa. Tämän postauksen kuvat ovat olleet työpöydällä jo keskiviikosta saakka, mutta missään välissä en ole ehtinyt istumaan alas ja ottamaan aikaa päivityksen kokoamiseen. Mutta nyt on! Palataan siis ajassa kaksi viikkoa taaksepäin ja fiilistellään etelänreissun virallisia tunnelmia. Silloinhan Indiedays kokosi bloggariperheen yhteen Bloggers' Inspiration Dayn ja Blog Awards -gaalan merkeissä. Inspiraatiopäivä tsippailtiin ensin, joten siitä otoksia aluksi.

Ammattitapahtuma järjestettiin yläilmoissa ravintola Maxinessa ja tarjolla oli tuttuun tapaan pieniä herkkuja ja juotavaa sekä erilaisia esittelypisteitä lähinnä muodin ja hyvinvoinnin saralta. Itse jäin kaipaamaan sisustusmaailmaa koskettavaa yhteistyöantia, mutta toisaalta, esittelypisteiden kiertely on aina vain mukavaa oheisohjelmaa. Pääasiahan on tavata bloggaajakollegoita ja kokoontua yhteen blogiperheemme kanssa. Tällä kertaa oli vakiintumista havaittavissa: me Indiedays Inspiration -sisustusbloggaajat olemme tavanneet nyt jo useamman kerran, joten nyt ei enää oikeastaan esittäydytty, vaan jatkettiin siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Enempää ei varmasti tarvitse selittää, seuraava porukkakuva kertonee fiiliksestä olennaisen. :)

Halusimme kuvauttaa itsemme Syhin kanssa kaksistaankin. Blogisiskot. Heh, taidetaan olla melkoinen paita ja peppu -parivaljakko jo muidenkin silmissä! :D

Blogitapahtumissa ei koskaan tarvitse olla kuivin suin, vaan ympäri tilaa on toinen toistaan nätimpiä juomatarjoilua. Vaikka itse en juo alkoholia ollenkaan, niin muistikorttia selatessa löytyi yksi jos toinenkin kuva puteleista ja laseista - vähän nauratti. Mutta hei, kauniitahan nuo ovat, etenkin Fresita-pulloista muodostettu joulukuusi oli tämän tontun mielestä hauska juttu. 

Päivätapahtuman ja iltagaalan välissä on aina muutama tunti väliaikaa. Siinä ehtii juuri ja juuri käydä syömässä ja laittautua juhlakuntoon. Itselläni oli ohjelmassa myös hotelliin kirjautuminen, joten kelloa sai vahtia tarkasti. Kuten kerroin aiemmin, tällä kertaa sain mieheni mukaan gaala-aveciksi. Tapahtumien kuvausseinällä pysähtyminen on aina hauska ja jännittäväkin juttu, ja on mukavaa saada pippaloista muistoksi virallinen poseerauskuva. Iltagaalassa ei järjestelmäkameraa kannata kannella mukana, joten Awardsien osalta on kuvasaaliini hyvin laiha - vain muutama kännykkäotos, jotka kuitenkin avaavat tapahtumaa hieman.

Niin mukavaa, että sai taas olla mukana!