Designhotelli Jyväskylässä // Solo Sokos Hotel Paviljonki

Te kaikki vakilukijat tiedätte rakkauteni Jyväskylää kohtaan; aina kun palaan kaupunkiin, tuntuu kuin kotiin tulisi. Viikonloppuna pääsin jälleen Keski-Suomeen ja samalla sain yhden lisäsyyn rakastaa. Majoituin nimittäin uudenkarheassa Solo-hotellissa, joka osoittautui todelliseksi helmeksi. Onneksi oli kamera latingissa, sillä hotelliin tutustumiseen ja kerroksissa kiertelyyn hurahti aikaa toista tuntia sekä monta megatavua muistikortilta. Luulen, että teitäkin kiinnostaa kurkata Jyväskylän skandinaavisimpaan hotellisisustukseen, joten kokosin tähän postaukseen pienen virtuaalikierroksen Solossa - käydäänpä siis peremmälle.

Heti aulaan astuessa saa pysähtyä ihastelemaan vaikuttavaa valoinstallaatiota, joka on Kaisa Blomstedin suunnittelema. Hänen kädenjälkensä näkyy paitsi aulassa, myös hotellihuoneiden sisustuksessa. Aula jatkuu muotoillun vastaanottotiskin ohitse italialaiseen ravintola Trattorio Aukioon, jonka suunnittelusta on vastannut Gullsten-Inkinen Oy. Solon värimaailman peruslanka on maanläheinen, mutta sitä on ryhditetty muutamilla kirkkaan puhtailla sävyillä.

Valoinstallaation lisäksi katse tarttuu aulassa Eero Aarnion pallotuoleilla luotuun oleskelualueeseen. Tuolien väritys on suunniteltu varta vasten tätä hotellia varten, joten niissä on erityisen uniikki henki. Tumma viherseinä luo tilaan rauhallisen lumoavan - jopa hieman taianomaisen - taustan. En ihmettelisi, jos joku hotelliasiakas olisi joskus torkahtanutkin tuolien syvennykseen. 

Joko huomasitte Foscarinin Caboche -valaisimen? Niitä on aulassa useampia ja ne rytmittävät oleskeluryhmiä tyylillä. Kuvia ottaessani mietin, miksi tilat tuntuivat niin miellyttäviltä; niissä on käytetty tarkkaan harkittuja elementtejä, jotka toisaalta ovat keskenään erilaisia mutta antavat kuitenkin tukea toisilleen. Niin värit, materiaalit kuin muodotkin. Oleskelualueet eivät ole läpikulkutiloja, vaan oikeasti rauhallisia vyöhykkeitä. Valaistus puolestaan pehmentää tunnelmaa ja luo lämpöpisteitä kokonaisuuteen.

Hotellihuoneet seuraavat tyyliltään samaa linjaa. Omassa huoneessani tehosteväreiksi oli valittu tumma violetti ja puhdas keltainen - vaikka oma koti on varsin mustavalkoinen, pidin huoneen värimaailmasta yllättävän paljon. Tehostetta ei ollut yliampuvasti, vaan juuri sopivasti. Sisustuksessa oli käytetty paljon epäsuoraa valaistusta, mistä tykkäsin kovasti. Tunnelmalliset valojuovat sai sytyteltyä esimerkiksi korkean sängynpäädyn yläreunaan ja TV-seinämän taakse. Huoneen päätyseinän ikkunoista avautui maisemanäkymä Jyväsjärvelle. Vastarannalla siinsi parin vuoden takaa tuttu Äijälänrannan asuntomessualue. Harva hotelli on rakennettu niin hyvälle paikalle, että sängystä käsin pääsee ihastelemaan järvimaisemia. Ja mitä tulee itse petiin, vähänkö sai hyvät unet noiden muhkeiden tyynyjen välissä! En millään malttanut siirrellä tyynyjä syrjään, vaan hautauduin yöksi kaikkien keskelle. :)

Kylppäri oli tasokas ja otin siitä kyllä kaiken ilon irti. Asetuin hotellille kunnolla vasta myöhäisellä, enkä suunnitelmista poiketen ehtinyt iltasaunan aikatauluun. Varasuunnitelma oli kuitenkin varsin hyvä, sillä valmistelin itselleni lämpimän kylvyn - keitin kylpyjuomaksi useamman kupin iltakahvia ja vedessä lillutellen katsoin tabletilla loppujaksot Remontilla rahoiksi -sarjasta, johon jäin kesällä koukkuun. Spa-hetki venyi yli tunnin mittaiseksi, mutta tuli pitkän päivän jälkeen tarpeeseen.

Ennen iltamenoja ehdin tutustumaan Solon yläkerrassa sijaitsevaan kuntosaliin ja saunaosastoon - vau! Tilava sali laadukkaine ja monipuolisine laitteineen oli huikealla näköalapaikalla; juoksumatolla ravatessa pystyy ihastelemaan niin kaupunki- kuin järvimaisemaa. Tiedän, että jos oltaisiin oltu miehen kanssa kahdestaan reissussa eikä aikarajoitteita olisi ollut, oltaisiin varmasti parkkeerattu salille kuntoilemaan.

Saunaosaston näköalat olivat mielestäni hotellin parhaimmat: lauteilta pystyy suoraan uppoutumaan satamanäkymään, jonka taustalla komeilevat kaunis Ylistön silta sekä Mattilanniemi. Voi, tuon alapuolelta löytyvän maisemakuvan huudit ovat juuri niitä, mistä kuljin päivittäin Jyväskylässä asuessani. Joko huidellen rantaraittia pitkin Mattilanniemen luentosaleihin tai ramppia pitkin ylemmäs Seminaarinmäelle. Huikeaa, miten Solon toiminnot ja tilat on osattu suunnitella siten, että maisemaa pääsee ahmimaan juuri oikeista kulmista.

Aamupalalle starttasin heti, kun sitä oli tarjolla. Perinteiseksi hotelliaamiaiseksi ei tarjoilua voi luonnehtia, koska ruokarepertuaari oli paljon runsaampi ja omintakeisempi: hyvin monet tuotteet olivat paikallista lähivalikoimaa, mikä tuntui todella mieleiseltä. Olen aina pitänyt hotelleissa yhtenä tasomittarina sitä, kuinka aamukahvi tarjoillaan - otetaanko se itse vai tuodaanko pöytään. No, kuten ehkä arvaatte, pöytään tuotiin. :) Yllärinä sai kuitenkin valita, haluaako vastapaahdetun kahvinsa vaalealla vai tummalla paahdolla. Valitsin tumman, nam. 

Hymyileväiselle ja huomioivalle henkilökunnalle peukku: jokaiselle tulijalle toivotettiin lämpimästi hyvät huomenet ja ruokatoiveita kuunneltiin tarkalla korvalla. Takanani saapunut aamiaisvieras harmitteli, kun neljän viljan puuro ei sopinut hänen vatsalleen - ohi kulkenut tarjoilija huomioi tämän heti, kyseli toiveet ja lupasi tuoda pian pöytään sopivampaa puuroa. Tuli aurinkoinen mieli seurata tuollaista asiakaspalvelua.

Aamiaistila on sisustukseltaan jatkumo Solon alakerran italialaiselle ravintolalle. Sävymaailma on täälläkin maanläheinen, mutta astetta valoisampi. Molempia kerroksia yhdistävät seinämäkalusteiden värikkäät kolot, joissa voi rennon kauniisti säilöä kattauksessa tarvittavia astioita. Alakerran ravintolassa koloset ovat oransseja, ylempänä vihreitä. Tasojen päälle oli aseteltu metsäisiä pärekoreja, joihin oli kerätty varpuja ja jäkälää - ihania yksityiskohtia, joissa olisi ollut muutama puolukkakin suuhun poimittavaksi.

Huomasitteko aamiaissalin hauskat valaisimet? Nuo, missä valokupuna on ylösalaisin oleva kattila - hauskat ja kekseliäät!

Lapsivieraita varten Solosta löytyy iso leikkihuone, missä pääsee kiipeilemään, laskemaan mäkeä, pelailemaan, vilistämään pitkin suurta tilaa tai sitten vain löhöilemään sohvalla. Vähän kuin kävisi minikokoisessa touhupuistossa.

Kokonaisuutena vierailu Solossa oli rentouttava ja ihana. Täällä kävi ensi kertaa se, mitä olen aiemmin vain ajatustasolla kuvitellut: hotelli oli niin hyvä ja monipuolinen, etten käynyt vapaa-ajalla kaupungilla kertaakaan! En, vaikka Solo sijaitsee keskeisellä paikalla Paviljongin kupeessa, ihastuttavalla Lutakon alueella. Käyntipaikoista ei tosin olisi ollut pulaa, Jyväskylässähän on keskustan kävelykadun fiilistelyjen lisäksi ihania käyntikohteita muun muassa Toivolan vanha piha, Harju Vesilinnan näkötorneineen (mistä on muuten hämärällä upeat näkymät) ja vaikkapa sataman menot - puhumattakaan rakkaiden opiskeluystävieni residensseistä... Mutta ei, nyt hotelli vei voiton. 

Rehellisyyden nimissä, yksi miinuspuoli Solo-vierailussa oli. Arvaatteko mikä? No se, ettei mies päässyt mukaan, vaan olin tällä kertaa liikenteessä yksin. Voin kuvitella, miten olisi ollut tuplaten hauskempaa keitellä iltakahvit kaksistaan, syödä aamupala vastatusten ja tutkia hotellia yhdessä. Siltikin, vaikka jo nyt pidin miehen hieman kateellisena kartalla lähettelemällä WhatsAppiin kuvia maisemista, designpuitteista, iltakylvystä ja aamukattauksesta. No, ehkä tämä oli nyt sitä jokaisen aikuisen tarvitsemaa omaa aikaa! Sen kyllä jo päätin, että seuraavalla Jyväskylä-reissulla otetaan revanssi ja buukataan huone Solosta uudestaan.

Mitäs tykkäsitte virtuaalikierroksesta? Luulen, että tässä hotellissa nivoutuu monen matkailijan haaveilema yhdistelmä: saada hotelliketjun standardien mukaiset palvelut, mutta kuitenkin yksilöllisesti ja valtavirrasta poikkeavin puittein. Suosittelen.

Tämän kuvamaratonin myötä toivottelen hymyjä viikonloppuun!

P.S. Ai mitäkö minä siellä Jyväskylässä tein, jos meni myöhään mutta en kuitenkaan kaupungille kerinnyt? Designtorihan siellä työllisti, mutta se onkin jo toisen postauksen juttu!