Kun EU-tasolla päätettiin kellojen siirtämisen lopettamisesta, hihkuin innosta. En siksi, että siirtely itsessään olisi minua erityisemmin vaivannut, vaan valon vuoksi. Iloitsin, että vihdoinkin syksyllä koittava tappopimeys olisi hieman siedettävämpi, kun valoa riittäisi joka päivä tuntia pidempään.
Oletin siis täysin epäilemättä, että ILMAN MUUTA me täällä Suomessa jäätäisiin kesätunneille, mikä helpottaisi pimeintä vuodenaikaa, kun iltapäivät ja alkuillat olisivatkin valoisampia. Sitten, kun alkoikin kuulua kaikuja pysyvästä talviajan valitsemisesta, lamaannuin hetkeksi. Tunsin epäuskoa: miksi ihmeessä joku haluaisi valita meille pimeämmän vapaa-ajan?
Kun olen käynyt aiheesta keskusteluja, yllättävän moni ikäiseni ei näytä kunnolla edes tiedostavan, mitä kesä- tai talviaika käytännössä tarkoittaa. Ei hahmoteta, mihin suuntaan valon määrä lisääntyy tai vähentyy. Kerrattakoon siis: kesäajassa päivänvaloa kestää iltapäivisin pidemmälle, talviajassa pimeys laskeutuu aikaisemmin.
Valon määrä on vakio. Sitä riittää saman verran ajasta viis, mutta kellokeskustelun ydin onkin siinä, valitaanko valoisuuden painotus aamuihin vai iltoihin.
Fakta on se, että valtaosa työssäkäyvistä töröttää töissä aamusta iltapäivään. Puhumattakaan koululaisista ja opiskelijoista. Enemmistöllä vapaa-ajan puuhat sijoittuvat töidenjälkeiseen aikaan, iltapäiviin ja iltoihin. Itse koen, että juuri näihin tunteihin lisävaloa kaivattaisiin. Omalla kohdallani työpäivien jälkeiset aktiviteetit ja niiden aikainen valoisuus korreloi suoraan mielialaan. Pimeys ahdistaa ja lamaannuttaa, eikä hämärän laskeuduttua innosta enää touhuilla.
Aamulla sarastavalla valolla en tee mitään. Kun kello soi tavan arkena jo kuuden aikoihin, ei puhettakaan, että harrastuksia ja muita tekemisiä jaksaisi ympätä aamuihin. Ja näin se on suurimmaksi osaksi kaikilla muillakin työikäisillä. Valo jää autuaasti hyödyntämättä ja aurikoiset aamut tuntuvat työpaikan ikkunan takaa lähinnä kettuilulta.
Kelloaihe aiheuttaa minulle pientä tunnekuohua aina, kun sitä ajattelen. Siksi tekstinkin tuottaminen on vähän hankalaa, kun yritän kursia ajatuksia kokoon paniikinomaisesti poukkoillen. Minua paremmin aihetta on pyöritelty muun muassa täällä, suosittelen lukaisemaan.
Vaikka Suomessa tehtiin jo päätös pysyvästä talviajasta, hallitus on sittemmin pehmitellyt linjaa. Meidän lähinaapurimaat kun ovat kaikki valitsemassa pysyvää kesäaikaa; olisi aika kummallista, jos vain Suomessa kitkuteltaisiin talviajassa. Hallitus onkin vielä valmis
neuvottelemaan vyöhykeajasta. Uuden linjauksen
taustalla on toive, etteivät aikavyöhykkeet sirpaloituisi liikaa
Euroopassa. Suomi ei siis vielä sulje pois
kesäajan valintaa, huh. Toivoa on!
Koska aikavyöhykkeen valinta näyttää olevan vielä vaiheessa, vinkkaan vaikuttamaan, jos asia on yhtään lähellä omaa arkea! Pysyvästä kesäajasta on nimittäin tehty kansalaisaloite, joka näyttää keränneen allekirjoituksia reippaalla tahdilla. Nimen voi rustata siihen alle TÄÄLLÄ.
Aurinkoista pääsiäistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti