Toisille kesäkuun 24. päivä on puolivuotisetappi jouluun, toisille keskikesän merkkipaalu. Minulle se ei ollut kumpaakaan, vaan se oli päivä, jona huomasin oloni helpottuneen. Kivi oli kierähtänyt rintakehältä. Päättyneeseen työvuoteen kietoutuneet ajatukset tuntuivat yhä kaukaisemmilta, meneillään oleva hetki sai kihisemään innostuksesta ja elämä tuntui onnekkaalta. Henkinen puskuri oli latautunut viimein tappiinsa.
Samalla pyörittelin päätäni sille, kuinka helkatissa tuo puskuri oli taas päässyt vajumaan niin vähiin, että sen täyttymiseen kului lähes kokonainen lomakuukausi. Ja miksi se ei täyttynyt työarjessa, vaan positiiviseen latauskäyrään tarvittiin loma-aika?
Terminä henkinen puskuri tarkoittaa minulle psykologista pääomaa, kykyä olla oman elämäni ohjaksissa ja käsitellä elämän koettelemukset pystypäin. Kun puskuri on kunnossa, omat ajatukset ja tunteet ovat balanssissa eivätkä ulkopuoliset möröt pääse niitä kummemmin repimään. Vahva henkinen pääoma suojaa ulkomaailmalta ja luo mielenrauhaa - siksi sitä kannattaa suojata ja ladata. Viralliselta nimeltään on kyse resilienssistä.
Erityisen paljon puskurista on hyötyä niissä tilanteissa, joissa ilmenee stressiä ja epävarmuutta. Varsinainen turvatyyny se on silloin, kun kohtaa epäoikeudenmukaisuutta, pahantahtoisuutta tai tilanteita, joihin ei pysty vaikuttamaan. Nämä tapaturmat useimmiten kolhivat puskuria siinä määrin, että se vaatii korjaussarjan. Joskus fiksaaminen on mahdollista heti, mutta toisinaan moukarointi pääsee kutistamaan puskurin lähes rusinaksi ennen kuin se pääsee eheytymään takaisin muotoihinsa.
Ajattelin, että puskurin latauskeinoja on tarpeen kirjata täsmällisesti ylös, jotta sen ylläpitäminen onnistuisi tiedostavammin. Olen pitänyt tätä postausta luonnoksissa koko heinäkuun, antaakseni itselleni järkeilyaikaa. Nyt ajatusjuoksuni taitaisi tulleen maaliin, joten tässäpä (minulle merkityksellisiä) konkreettisia välineitä siihen, kuinka henkistä puskuria voi itselleen kerryttää:
1. Pidä huolta peruselintoiminnoista. Syö, nuku, liiku ja huomioi vitamiinitasapaino. Vaali myös ryhtiä ja hengitystekniikkaa.
2. Kehittele arkeen palauttavia (myös nopeatempoisia ja elämyksellisiä) tekemisiä. Jos työpäivä oli vuorokauden ainoa huippusuoritus, se varastaa merkityksen kotiajalta eikä ylläpidä puskuria.
3. Ole ihmisten kanssa tekemisissä. Keskustele, kuuntele, kerro, tsillaa, ihmettele ja jaa kokemuksia.
4. Kalenteroi tulevaisuuteen kiintopisteitä. Kun on jotain, mitä odottaa, se pienentää menneiden tapahtumien merkitystä ja ohjaa katsetta eteenpäin.
5. Ole kohtelias, ystävällinen, hymyilevä ja reilu muille ihmisille. Auta ja puolusta muita. Siitä tulee hyvä ja oikeudenmukainen mieli - ehkäpä bumerangi kiertää joskus jopa takaisin itselle.
6. Kiinnitä huomiota onnistumisiin ja palkitse niistä itsesi (vaikkei kukaan muu onnistumisia huomaisikaan - sinä itse tiedät omat tekemisesi parhaiten). Itseluottamus lisääntyy.
7. Ulkoista itsesi negatiivisista tunteista, ajatuksista ja toisten teoista. "Jaahas, nyt on tämmöinen tunne." "No, se oli sellainen ajatus." "Kah, tuo ihminen halusi käyttäytyä noin."
8. Yliviivaa ne asiat ja henkilöt, jotka luovat perusteettomia paineita. Vähennä kontakteja niihin tyyppeihin, jotka tunnistat puskurisyöpöiksi ja viis veisaa painoarvoltaan mitättömistä jutuista.
9. Haaveile. Se vahvistaa toiveikkuutta ja luo myönteisiä odotuksia tulevasta.
10. Pysähdy olemaan kiitollinen niistä spekseistä, jotka sinulla jo on. Voit kokeilla miettiä, mikä asia voisi olla nykyhetkessä paskemminkin (ja että onneksi ei ole).
11. Pidä fokus kirkkaana. Mieti, mikä on oman elämäsi kultainen lanka.
12. Yritä touhuta ja levätä oikeassa suhteessa. Liika määrä jompaa kumpaa syö puskuria.
13. Lopeta yliymmärtäminen. Törppöjen ihmisten käytös ei muutu hyväksyttävämmäksi ymmärtämällä. Olipa taustalla mitä hyvänsä, se ei oikeuta ketään dissaamaan muita.
14. Harjoittele lintuperspektiiviä. Kuvittele nousevasi ilmassa yhä ylöspäin - huomaat, että jokaisen kotikaton alla on omat koettelemuksensa ja sinun kokemuksesi ovat pisara meressä.
15. Hyväksy rikkaruohot. Ei ole olemassa sellaista kukkapenkkiä, elämää, työpaikkaa tai ihmissuhdetta, josta ei välillä puskisi rikkaruohoja. Kitke enimmät ja anna sitkeimpien olla - pääasia, että kokonaiskuva näyttää mieluisalta.
16. Käy säännöllisesti muissa ympyröissä.
17. Valitse taistelusi ja opettele kulkemaan tarvittaessa laput silmillä. Sinun ei aina tarvitse olla porukan vastuunkantaja.
Tunnistan, että tämän työkalupakin ylläpitäminen onnistuu lomalla sata kertaa paremmin kuin työarjessa. Sen johtunee siitä, että omalla ajalla on paljon helpompi valita omaa jaksamista tukevat ihmiset ja tekemiset ympärilleen. Toisaalta, työnteko kääntää omat asetukseni aina siinä määrin miinusvirralle, etteivät paukut riitä palauttaviin ja henkistä puskuria tasapainottaviin toimenpiteisiin - vaikka juuri se on sitä, mitä pitäisi kyetä tekemään.
Luulen, että palaan lukemaan tätä postausta alkusyksyn koettaessa. Toimikoon tämä itselleni jatkossa tarkistuslistana henkisen puskurin vahvistamiseen - ehkäpä ensi kesänä ei mene kokonaista kuukautta työarjesta eheytymiseen. :') Nyt keskityn vaalimaan tätä kevyttä oloa ja nautin onnellisena lomasta. Vi ses!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti