Teinpähän uuden julisteen! Blawhi Graphicsin hommissa on aina kivaa saada tuotettua jotain tuoretta. Tämän julisteen painoprosessi ei kuitenkaan ollut mitenkään mutkaton, sillä mattaisen harmaan pinnan painaminen paljastui yllättävän vaikeaksi operaatioksi: painoyrityksiä tehtiin peräti viisi kappaletta kahdessa eri painotalossa. Tästäkin huolimatta priimakuntoisia yksilöitä saatiin ulos vain ohut pinkka. Painaminen tapahtui jo yli puoli vuotta sitten, elo-syyskuussa. Tuolloin tuskastuin asian tiimoilta niin, että halusin siirtää koko julisteen julkaisun myöhäisempään ajankohtaan. Niinpä pinkka sai levätä työhuoneen varastossa näihin päiviin saakka. Nyt keväisen valon myötä tuli olo, että on aika putkauttaa uutukainen esiin.
Blawhin julkaisuissa esittelin printtiä näin: Julisteen vahva viesti näyttäytyy erilaisena kunkin henkilökohtaisten elämänvalintojen mukaisesti, mutta samalla se kiteyttää ytimekkäästi omien ponnisteluiden merkityksen. Olipa ihmisellä millainen elämä tahansa, on se itse rakennettu ja siksi niin kovasti rakastamisen arvoinen.
Kuten aina, tuotteet syntyvät joka kerta omasta tarpeestani käsin. Tämän julisteen satukirjojen loppulaineista jalostettua tekstiä pyörittelin mielessäni pitkään - halusin toteuttaa sanoituksen juuri tällaisena, mutta sen visuaalinen muotoilu otti aikaa. Lukemattomien luonnosten jälkeen huomasin aina palaavani simppelin, minimalistisen tyylin äärelle. Siihen, mitä Blawhi Graphics ja oma muotokieleni on ytimeltään. Mustavalkoisen toteutuksen sijaan harmaa pohjaväri tuntui tällä kertaa pehmeämmältä valinnalta, sillä se ei julista sanomaa niin äänekkäästi, vaan toteaa sen hillitysti. Julisteen koko on 50x70 cm, eli se löytyy verkkokaupasta isojen julisteiden osastolta.
Mutta se siitä yrityspuolesta ja luomisprosessista, sillä tottahan toki minulla on julisteelle myös oma, syvempi merkityksensä. Siitä enemmän seuraavaksi.
Minulla on nimittäin jo parin viime vuoden ajan ollut tasaisen auvoinen olo. Sellainen perustyytyväinen fiilis kaikista omaan elämään liittyvistä asioista - etenkin niistä, joihin on pystynyt itse vaikuttamaan. Jollain tavalla olen tiennyt aina, että tämä tunne tulee kyllä eteen, kunhan tarpeeksi ponnistelee tilanteen saavuttamiseksi.
Kyllähän minä koen olleeni perustyytyväinen aikaisemminkin, mutta kuitenkin vielä eri tavalla matkalla kohti määränpäätä. Nyt tuntuu oikeasti siltä, että kaikki kaipaamani peruspalikat ovat olleet jo hetkisen aikaa kasassa eikä niitä tarvitse enää sen kummemmin kerätä tai muurata paikoilleen. Että elämän kokonaispuitteet ovat valmiit. Kaikki, mitä tämän hetken päälle rakentuu, on ekstraa.
Kun puhun peruspalikoista, tarkoitan kaikkia niitä tärkeimpiä, omaan onnellisuuteen vaikuttavia isompia linjoja. Sellaisia, jotka koen tässä vaiheessa elämää saavutetuiksi. Niitä ovat esimerkiksi hyvä parisuhde ja turvalliset kotiolot, oma päänsisäinen balanssi ja tyyneys, kotiympäristön fyysiset puitteet, toimivat lähimmät ihmissuhteet, ammatillinen tasapaino, itsetuntemus, talouteen ja terveyteen liittyvät asiat sekä vaikkapa mahdollisuus puuhailla omien mielenkiinnon kohteiden parissa.
Elämässä toki on paljon sellaista miinusmerkkistä ainesta, johon ei pysty vaikuttamaan itse millään tapaa. On yllättäviä tilanteita, erilaisia haasteita, mielipahaa ja murhetta, jotka tulevat eteen kalenteria tai muita olosuhteita katsomatta. Koen kuitenkin tällä hetkellä todella vahvasti, että saavutetut peruspalikat antavat voimia ja rauhallisuutta kohdata tällaisia muuttujia. Optimi elämä ei tarkoita sitä, etteikö mitään negatiivisia sävyjä olisi läsnä. On niitä, mutta niiden kanssa pystyy pärjäämään.
Tähän liittyen istuimme eräänä kevättalvisena arki-iltana mieheni kanssa telkkuhuoneen sohvalla ja heittelin hänelle kysymyksiä unelmista. Tiedustelin, mistä hän erityisesti unelmoi ja millaista olisi hänen unelmaelämänsä. Hymyilyttää vieläkin, kuinka söpösti mies vastasi, että hänen unelmansa olisi saada elää juuri tällaista elämää kuin me nyt elämme. Näkemys on siis yhteinen.
Kaiken kuljetun matkan myötä (joka on pitänyt sisällään jos minkälaisia käänteitä) on lujittunut se ajatus, että kun oikein kovasti ahertaa tiettyjä tavoitteita kohti, ne voi saavuttaa. Ja silloin kun ne saavuttaa, elämä tuntuu kovin valmiilta ja täydelliseltä. Siltä minusta nyt tuntuu. Että olemme saaneet rakennettua sellaisen elämän, jota rakastamme. Siinäpä varsin omakohtainen ja painava motiivi tämän julisteen tekemiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti