Kun sähkökriisiä ei tullutkaan

Viime syksynä ei paljoa hymyilyttänyt, kun media suolsi uhkakuvia sähkönhinnan kehityksestä ja sähkön riittävyydestä. Jo silloin näkymiä suurentelevat otsikot ärsyttivät ja vielä enemmän ne ottavat päähän näin jälkikäteen, kun jokainen voi todeta tilanteen tasoittuneen. Nykyajan ilmiönä erilaisten skenaarioiden liioittelu on yleinen, mutta vastenmielinen toimintatapa.

Vaikka en kovin herkästi ime itseeni klikkiotsikoiden huutoja, pisti sähköjankkaus kuitenkin pelkäämään tulevaa talvea ja omien sähkölaskujemme suuruutta - entinen sähkösopparimme kun päättyi juuri marraskuun loppuun, kylmimpien kuukausien kynnyksellä. Ennen maksoimme kilowattitunnista 3,99 senttiä, uudessa sopparissa tuo luku oli 13,75 senttiä. Ei tietenkään mitään verrattuna silloisiin pörssisähköhintoihin, mutta kuitenkin moninkertaisesti aikaisempaan peilattuna.

Meillä talon poistoilmalämpöpumpulla toimiva lämmitys haukkaa suurimman osan talven sähkölaskuista. Ja koska rannassa seisoo myös täysin sähkölämmitteinen ja talviasuttava mökki, maksamme käytännössä kahden asuinrakennuksen lämpimänä pitämisestä. Näillä lähtökohdilla talven pakkaset vaikuttavat todella merkittävästi siihen, kuinka suuriksi sähkölaskut meillä muodostuvat. Vaihtelua eri vuosien välillä onkin ollut paljon.

Nyt kun olemme pyörähtäneet virallisesti kevätkuukausien puolelle, on hyvä hetki pysähtyä tarkastelemaan, miten talvenselkä taittui ja kuinka hirmuvauhtia sähkömittarimme ruksutti. Halvemman sähkön aikana emme koskaan tarkkailleet kulutusta, mutta nyt siitä on muodostunut koukuttava tapa. Olemmekin kuukausi kuukaudelta jännittäneet, saammeko tiristettyä kulutuslukemia entisten numeroiden alle - riemulla voimme todeta onnistuneemme.

Olemme vertailleet kuukausikohtaista kulutusta aikaisempien vuosien verrokkeihin. Dataa olisi saatavilla vuodesta 2018 saakka, mutta koostin tähän koonnin talvikuukausien kulutuksen vähenemisestä kahteen edelliseen vuoteen verrattuna.

Vertasipa kulutustamme mihin vuoteen tai kuukauteen tahansa, olemme saaneet marras-helmikuussa tiristettyä sähkölukemiamme edellisiä pienemmiksi. Ja se tuntuu aivan mahtavalta - paitsi ajatuksissa, myös kukkarossa. Olin kauhunsekaisin tuntein kerännyt tilille sähköpuskuria ylisuuria laskuja ennakoiden, mutta käytännössä olemmekin maksaneet sähköstä ja sen siirrosta lähes eurolleen saman verran kuin aikaisempinakin vuosina.

Pienempiin kulutuslukemien takana on muutama tietoinen teko tai asia. Tässä pieni lista niistä:

1. Sää. Suht leuto talvi on pelastanut paljon. Jos täällä olisivat paukkuneet parinkymmenen asteen pakkaset säännöllisemmin, oltaisiin aivan erilaisessa lopputuloksessa. Suuri kiitos siis yläkertaan tästä!
2. Talon lämmityksen viilaaminen. Vaikka meillä ovat muutenkin talon yleissäädöt tehdasasetuksia viileämmillä lukemilla, pudotimme niitä entisestään. Tällä hetkellä talo lämmittää itsensä noin 19-20 lämpöasteeseen automaattisesti. Tätä olemme kuitenkin avustaneet jokapäiväisellä takan lämmittämisellä, minkä uskomme vaikuttaneet kokonaiskulutukseen huomattavasti. Jos takka ei olisi pöhissyt päivittäin, olisi talon lämmitysjärjestelmä kuluttanut sähköä merkittävästi enemmän.
3. Talon lämminvesivaraajan säätäminen energia-asetukselle. En tiedä, miksi tämä on tullut ohitettua aikaisemmin, mutta tänä talvena otimme Nibessä käyttöön lämpimän veden energiasäädön. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin tällä asetuksella lämminvesivaraaja nostaa veden lämpötilan säännöllisin väliajoin yli 55 asteeseen, mutta ei ylläpidä tuota lämpöä jatkuvasti.
4. Vedenkulutuksen huomiointi. Tässä ei ole tehty järisyttäviä muutoksia, mutta muutamia pienempiä tekoja kuitenkin: itse olen vähentänyt vapaa-aamujen aamusuihkuja ja mies on käynyt jalisharkkojensa jälkeen pesulla treenipaikalla. Huomaan myös suihkuaikojemme lyhentyneen ja pyrkimyksemme hyödyntää viileämpänäkin virtaavaa vettä (lämmintä vettä saa odotella aina hetkisen, sillä lämminvesivaraaja ei sijaitse pesuhuoneen vieressä).
   
5. Mökin lämmityksen viilaaminen. Mökissä pidämme päällä pienempää peruslämpöä kuin talossa, sillä siellä ei vietetä niin säännöllisesti aikaa. Ja kun vietetään, lämmitetään saunaa, mikä itsessään nostaa senhetkisen lämpötilan sopivan miellyttäväksi. Aikaisempina vuosina meillä on tainnut olla mökin alakerran lämmityslukema 17 asteen hujakoilla, mutta tänä talvena se on pyörinyt noin 15-16 asteessa. Varastokäytössä oleva yläkerran parven lämmitys on säädetty sen sijaan aina 10 asteeseen.
6. Saunomisen harventaminen ja kellottaminen. Sen jälkeen kun talosaunammekin valmistui pari vuotta sitten, olemme olleet melko ahkeria saunojia: vuosi sitten talvella saunoimme useamman kerran viikossa. Nyt viikottaisia saunakertoja on ollut harvemmin ja löylyjen sijaan olemme vuorotelleet reippaammin ulkoporealtaassa. Alkutalvesta oli ajatuksena, että saunomisen painopiste siirtyisi vahvemmin mökin puusaunan varaan, mutta tämä keikahdus ei ole tapahtunut suunnitelmien mukaan - talon sähkösaunassa piipahtaminen on vielä turhan helppoa. Kellottamista sen sijaan olemme tehneet täsmällisesti: suunnittelemme saunomisen ajan niin tarkasti, ettei sauna lämpiä turhia minuutteja. 20 minuutin esilämmitysajasta olemme pitäneet nyt tiukasti kiinni ja se riittää optimaalisiin löylyihin oikein hyvin. Ennen kiuas saattoi odotella päällä tuplatenkin kauemmin, joten kellottamiseen panostaminen on ollut ehdottoman hyvä, taloudellinen rutiini.
   
7. Valaistus. Tämä on hieman marginaalinen seikka, mutta viime talveen verrattuna olemme pitäneet ulkovaloja vähemmän päällä. Vuosi sitten ohjelmassa oli öisiä koiranpentujen ulkoilutuskeikkoja, joten ulkovalot paloivat pimeällä aina. Tänä vuonna ei täysikasvuisten colliepojujen kanssa ole tarvinnut enää pihalla rampata, joten öisin valot eivät enää pala. Marginaalisena pidän tätä seikkaa siksi, koska kotimme kaikki valaisimet (sekä sisällä että ulkona) ovat LED-valoja, eivätkä ne kovin sähkösyöppöjä ole - eivät ainakaan kokonaiskulutuksen kannalta.
   

Tässä vaiheessa kevättä olo on tyytyväinen ja huojentunut. Talvi lutviutui sähkönkulutuksen osalta paremmin kuin olisin etukäteen osannut koskaan ennakoida. Luulen, että kilowattien seuraamisesta on muodostunut meille niin säntillinen tapa, että jatkamme sitä varmasti tulevaisuudessakin. Sitä toivon, että jatkossa media ei enää kiljuisi samanlaisia katastrofikuvia, mutta luulenpa, että se on jo liikaa odotettu.

Hyvää mieltä kevätpäiviin!