21.2.2016

What a week!

Kylläpä voi sanoa, että takana on tosi mukava viikko. ♥ Mukavaksi sen ovat tehneet sosiaaliset kohtaamiset ja piristävät pikkutapahtumat. Sain viikolla kylään ystävän, jonka viime vierailusta oli yli vuosi aikaa. Kuvissa esiintyvät neilikat (joista mies oli ensin ajatellut, että "Onpa pieniä ruusuja...") ovat hänen tuomiaan. Turisimme pitkän kaavan mukaan ruokailun ja kahvittelun ohessa ja uppouduimme myös nojatuoleihin takkatulen ääreen. Vastaavia illanistujaisia pitäisi ehdottomasti olla enemmän!

Toissapäivänä keräännyimme serkkukolmikolla siskoni kestitettäväksi ja siellä hurahti myös reilusti aikaa. Viime vuosina on sukuun alkanut tupsahdella uutta sukupolvea, joten mukana olivat myös pienet pikkuserkut toisiinsa tutustumassa. Huomaan tässä välissä olleen kauden, kun kukin on hötäkässä rakentanut omaa elämäänsä ja yhteydenpito on jäänyt vähemmälle. Ilolla kuitenkin havaitsen, että suku- ja erityisesti serkkukohtaamiset ovat kuluneen vuosikierron aikana lisääntyneet. High five sille, verisiteitä tuleekin vaalia ja vain omasta suvusta löytyy sellaista historiaa ja samankaltaisuutta, jota ei muualla ole.

Eilenkin piletimme kahvittelujen merkeissä, kun juhlimme perheen kesken äitimme synttäreitä. Hän on innostunut instailemisesta, joten hankimme porukalla lahjaksi uutukaisen tabletin - nyt kuvapäivityksiä ei tarvitse tihrustaa enää vain pieneltä puhelinnäytöltä. :) 

Ja mitäs muuta... Eilen käynnistin moottorikelkkani ekaa kertaa tälle talvelle ja huristelin parinkymmenen kilometrin testiajot. Aivan yhtä kivaa kuin ennenkin! Reidet ja käsivarret tulivat jo pikkupyrähdyksestä kipeiksi, joten lisäajuille lienee tarvetta. Ajoreittini suuntautui miehen saliturnauksen katsomoon, pelasivat nimittäin paikallisesta jalkapallomestaruudesta. Voitto napsahti, jeij!

Tällä viikolla on myös töissä ollut spesiaaliohjelmaa, kun lukiossa on valta vaihtunut. Abit ovat pitäneet abiradiota, esitelleet taidokkaan freskonsa ja tulleet potkituiksi pois koulusta. Lukion kakkoset ovat ottaneet vallan ja tanssahdelleet tiensä katsojien sydämiin. Meidän lukio on tosi pieni, abeja taitaa olla viisi ja lukion kakkosia neljä. Pidot kuitenkin vain syventyvät pienellä porukalla, sillä penkkarit ja tanssit ovat aina koko koulun juhlia. Keräännymme aina pienimmistä isoimpiin katsomaan tunnin kestävää potkiaistapahtumaa ja ihastelemaan päivää myöhemmin tansseja. Tanssimassa meillä on perinteisesti myös abeja ja lukion ykkösiäkin, vaikka juhla on varsinaisesti kakkosten. Tänä vuonna vahvistuksia oli myös ysiltä sekä poikaystäväosastolta: pareja oli kaikkiaan kuusi. Muuvsit olivat tänä vuonna niin taidokkaita, että minun oli ihan pakko lähteä katsomaan ne toiseen kertaan myös iltanäytökseen. Niin ihana oli huokailla neitosten liehuvia helmoja ja pilke silmäkulmassaan jorailevia nuoria herroja.

Laskin myös hieman järkytyksellä, että omista tansseista (niistä ekoista, minäkin tanssin myös abivuonna) on jo yksitoista vuotta. Miten aika voi hurahtaa näin nopeasti? Tässä välissä on ehtinyt jo opiskella ammatin, olla töissä puolikkaan vuosikymmenen, löytää unelmiensa miehen, asua siellä ja täällä, rakentaa talon ja suunnitella seuraavaa. Vaikka vuosikymmen ei todellisuudessa ole hurjan pitkä aika, ehtii siinä tapahtua yhtä ja toista. Ihan pakko oli näitä miettiessä kaivaa vanhoja kuva-albumeita esille ja viettää nostalgiahetkinen. Voi muistot sentään!

Huomaan, että täällä on nyt pientä puheripulia havaittavissa, kun en ole ehtinyt postailemaan koko viikolla. No, ehkä kestänette nämä ei-sisustukselliset kuulumiset! :) Elämä näyttää olevan kivaa, kun se sisältää sopivassa suhteessa tasaista arkea, sosiaalisia kontakteja, tavallisuudesta poikkeavia tapahtumia, aktiivista tekemistä, kaihoisia muistoja, toiveikkaita unelmia tulevaisuudesta ja nykyhetken vaalimista. ♥

Sisustuksellisia etenemisiä täällä on kuitenkin tapahtunut yhden pienen, mutta loistavan DIY-idean verran. Prototyyppi jo valmistui vähän aiemmin ja eilen sain osaset varsinaista toteutusta varten. Ensi viikolla tulee valmiimpaa, jos ehdin puuhailemaan.

Mites teillä on viikko sujunut? Tuiskuista sunnuntaita!


6 kommenttia:

  1. No sielläpä on ollu kiva viikko :). Tääl kans! Ihanaa, että ensi vko on hiihtoloma. Saa lapsetkin hieman lepoa :)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa mukavalta! Minulla on ensi viikolle buukattu paljon sosiaalista säpinää, voi olla että viikonloppuna alkaa olla jo ähky. Miten kaikki kasaantuukin aina samalle viikolle? No, kivahan se vaan on tavata ystäviä!

    Minä kuule kauhistuin kun muistin, että omista tansseista on kulunut jo 22 vuotta!!! Vanha pieru...

    VastaaPoista
  3. Mukavia kuulumisia:)! Paljon iloisia kohtaamisia ja muitakin kivoja juttuja♡ Toivottavasti pian starttaava uusi viikko on yhtä mukavainen!

    VastaaPoista
  4. Mukavaa ohjelmaa viikon varrella siellä ollut :) nuo kaikki tuovat arkeen paljon iloa :) ja vaihtelu virkistää aina :)

    Mukavaa uutta viikkoa <3

    VastaaPoista
  5. Oi, teillä on siellä selvästikin lunta ja reilusti, kelkkailemaan olet päässyt. Wau! Me jäimme lomaksi tänne etelään, influenssa kun parkkeerasi perheeseemme. Jännityksellä odotan, kaataako minutkin sängynpohjalle.
    Ja, nuo serkkutapaamiset ovat juurikin noin. Ihania, niitä tulee vaalia! Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  6. Oijoi, kelkkailemaan! <3 Meilläkin alkaa olemaan jo sen verran lunta, että pääsisi huristelemaan :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...