Elämä on laiffii

Tämä viikko on taas osoittanut todeksi elämän lainalaisuuksia. Sitä harvoin muistaa, minkälainen tunneskaala meillä onkaan käytössä, kun se harvemmin näyttäytyy kerralla. Silloin kun näin käy, palaa väistämättäkin perusasioiden äärelle ja käpertyy kaikkein tärkeimmän ympärille. ♥ Viikon aikana on kertynyt ajatuksia ja havaintoja niin suuremmista kuin pienemmistä asioista, tässä nyt niistä osa löyhästi kudottuna.

Kaikki on kiinni niin paljon pienemmästä, kuin perusarjessa muistammekaan ajatella tai varoa.

Elämä ottaa ja antaa. 

Näiden välillä on kuitenkin jokin kummallinen tasapaino: 

kamaluuden vastapainona on odottamassa aina jotain hyvää.

Tiedonjanoisia korppikohtia on aina - toiset tyytyvät vähempään, uteliaimmat soittavat kotiin saakka.

Tärkeintä elämässä ovat lähimmäiset.

Osta kukkia.

Ystävyyden määrä on vakio. 

Kun huomaat yhden ihmisen etääntyneen, tajuat saaneesi toisen lähemmäksi.

Kun ajat vajaat sata kilometriä turhaan, peruttuun virastokokoukseen, 

pidä varjokokous pienemmällä porukalla Coffarissa. Se on varmasti tuotteliaampi.

 

Hämärästi vihjailevalta myyntimieheltä ei pidä koskaan ostaa mitään.

Veri on vettä sakeampaa. Vaikka muiden vauvat eivät herätä ihastelumoodia, kiinnostusta saati lepertelytarvetta, pientä siskonpoikaa haluaisi huomioida määrättömästi.

Aika kulkee törkynopeasti.

Ihminen saa tuntea täsmälleen niin kuin tuntee. 

Saa pelätä, uskoa ja toivoa. Saa rakastaa, vihata ja inhota. 

Saa ilostuttaa ja ärsyttää, eikä sitä tarvitse tukahduttaa tai pyydellä anteeksi keltään.

Välillä väsyttää.

Koko ajan ei tarvitse inspiroitua tai olla inspiroiva. Kerran kuukaudessakin on tarpeeksi. 

Elämä on hyvää ja ihanaa juuri tällaisenaan.

Siinä päällimmäisiä. Kuvituksena näkymä, josta on tullut meillä kotona uusin lempparini. ♥ Kun ennen ei tehnyt mieli tuijotella saati kuvailla keittiöstä telkkuseinää päin, on tuo tila kiepsahtanut nyt ykkössuosikiksi. Suht pienellä seinä- ja kalustemuutoksella oli valtava merkitys yleistunnelmaan. Värimaailma on nyt ihanan puhdas ja valoisa, ja yhdellä silmäyksellä näkyvät elementit köllöttävät viimeinkin tasapainossa. Näkymä makuuhuoneeseen täydentää olohuoneen ilmettä vielä toiseen potenssiin. Kun toissakertaisessa postauksessani kirjoittelin hankinnoista ja hankkimattomuudesta, niin pitihän tuo sääntö vahvistaa poikkeuksella: jos alle vitosella saa noin ihanan paperipussin vuoden ekojen neilikoiden kodiksi, ei sitä voi skipata varsinkaan tällaisen viikon keskellä.

Millaisia sunnuntaiaatoksia sieltä löytyy? Haleja! ♥