Keittiövaaka ja suhteeni trendivihreään

Katsotaanpas illanistujaisiksi muutama tummanrouhea kuva meidän keittiömme välitilasta. Olen viime aikoina kutonut postauksiin pilkahduksia joululahjoista ja tässä taitaa olla nyt niistä viimeinen. Toivoin siis lahjaksi mustaa mekaanista keittiövaakaa, kun entinen elektroninen versio pomppasi käyttöön työhuoneeseen.

Olen aina ihaillut Nicolas Vahén ja Bloomingvillen vastaavia versioita, mutta en todellakaan halunnut rasittaa tonttujen kukkaroa niillä. Löysinkin yli puolet edullisemman vaihtoehdon kotimaiselta Heirolilta ja tyytyväisenä raapustin toiveen listaan. Vaaka on ollut mieluinen ja haluan pitää sen reilusti esillä, vaikka välitila muuten hyvin karsitulla linjalla jatkaakin.

Panttasin lahjatoiveiksi monia sellaisia asioita (tämä vaaka, lakanat, päiväpeitto, mustavalkoiset Taika-astiat, lampaantalja...), joista haaveilin jo pitkin viime vuotta, mutta joita en tarkoituksellakaan halunnut shopata heti ensimmäisellä aatoksella. Pihistäminen on minulle tärkeää. Minusta on nautinnollista kituuttaa ja odotuttaa itseään tällaisilla asioilla; viime vuoden tavarankarsintarumba sai minut entistä enemmän vastustamaan ylimääräisiä hankintoja ja kesän ulkomaanreissun jälkeen en tainnutkaan ostella mitään uutta sisustukseen - ainoastaan DIY-jutut muuttivat kotimme ilmettä. Kaukainen sisustushaaveeni on saada koti joskus niin valmiiksi ja mieleiseksi, ettei mitään tarvitsisi enää muutella tai hankkia. Tässä talossa tuo haave tuskin tulee vielä toteutumaan, mutta ehkä sitten seuraavassa.

Keittiöaiheeseen ja hankintamietintöihin sopii hyvin tämä viimeinenkin kuva. Olette varmasti monissa postauksissa ja instakuvissa bonganneet Tikkurilan bloggareille lähettämiä puukauhoja, joiden päät on dipattu trendivihreällä. Kauhalähetyksen sain minäkin, mutta kuten näette, heti oli modattava kapustat mieluisammiksi. Eleenä lähetys oli todella kiva ja ilahduttava, mutta vihreä ei uppoa tänne sitten millään. :) 

Toisaalta ymmärrän, miten hauskaa voi olla ripotella kotiin uutta ilmettä kussakin hetkessä vallitsevien trendien mukaan (olen sitä minäkin joskus värien perässä juossut), mutta toisaalta näen, että se pitää alituisesti yllä pientä varustelukierrettä - trendit kun uusiutuvat koko ajan. Tämä taas sotii vastaan ajatustani ylimääräisten hankintojen välttämisestä. Oma makuni on myös muotoutunut viime vuosina niin vahvaksi, että en osaa enää samaistua ajatukseen, että innostuisin jonkun ulkopuolisen määrittelemästä trendiaallosta. Trendikkyys ei ole minulle oikeastaan mikään arvo. En voi kuitenkaan sanoa dissaavani trendejä, pikemminkin suhtaudun niihin neutraalilla hälläväliä-asenteella ja hymyillen. Saattaahan niistä joku joskus kolahtaa. Ehkä. 

Mitäs sinne kuuluu? Me olimme lauantaina hankifutisturnauksessa - olipahan mukava tapahtuma! Sukuloimaankin siinä ohessa ehti. Sunnuntai oli taas totaalinen kotipäivä köllöttelyineen ja hitaine päivälenkkeileen. Aurinkoa on viime viikkoina näkynyt todella ihanasti ja tunnen voimautuneeni siitä valtavasti. ♥ Kunpa tuo möllykkä jaksaisi paistaa nyt kunnolla, eikä piiloutuisi pilvien taakse viime talven tapaan. Kun kotona ei ole enää mitään erikoista raivattavaa, aloitin tänään siivousprojektin töissä, omassa luokassani. Mikä nautinto olikaan saada kasaan jätesäkillinen poistoon menevää kampetta. :)

Kivaa iltaa!