Dear diary, tältä näytti tuiki tavallinen viikkoni

Moikku! Tänään ajattelin postata erilaisella tulokulmalla kuin yleensä: nyt aiheena ei ole kotiaiheita eikä elämään liittyviä pohdiskeluita, vaan my week -aiheinen koonti menneestä viikosta. Miltä näyttää tuiki tavallinen viikko meikäläisen elämästä? Näitä on aina hauska lukea muiden blogeista, joten here we go, tässä päiväkirjamainen kurkkaus minun elämääni - sunnuntaista sunnuntaihin.

Sunnuntai 28.2.

Vapaapäivän aamu alkoi perinteiseen tapaan rauhallisilla aamukahveilla pedissä. Olimme aikaisemmin pohdiskelleet, mitä tekisimme viikon päästä koittavalla hiihtolomalla ja tänä aamuna minä sen keksin! Mehän nikkaroisimme rungon talosaunan lauteille! Mies innostui ideasta myös, joten lukitsimme suunnitelman.

Kahvitteluiden jälkeen kirjoitin valmiiksi sängynpäätyä käsittelevän blogipostauksen ja julkaisin sen. Kuvat olin ottanut ja käsitellyt jo aikaisemmin. Sen jälkeen käytin puolistuntisen Blawhin tuotekuvien ottamiseen. Kuvailin muistikortille muutamia erilaisia otoksia kaunokirjoitusoppaasta sekä Puff-julisteesta. Aamu oli valoisa, joten nyt ei tarvinnut ährätä olosuhteiden kanssa.

Puoliltapäivin kipaisin Armaksen kanssa lenkille, jossa kului tavalliseen tapaan tunteroinen. Toivoin, että lenkin jälkeen pääsisin lapion kanssa huiskimaan autokatoksen katolta tippuneet lumet (olin varma, että lumet tulisivat alas hetkellä millä hyvänsä), mutta eihän sieltä vielä mitään tippunut maahan.

Lapioinnin sijaan sporttailin hetkisen vielä sisällä ja imuroin huushollin läpi. Sen jälkeen laitoin meille päiväkahvin tippumaan ja avasin telkun kuten aina kahvittelun merkeissä... Ja voi ei! Olimme missanneet miesten parisprintin kokonaan! Harmitti, mutta onneksi pääsimme edes jälkilöylyille.

Auringon laskiessa poljimme polun mökiltä rantaan ja teimme sinne nuotion. Paistoimme makkaraa ja huokailimme taivaalla leiskuneille väreille. Oli kaunista. Näkymää halkoi lentokoneen vana, joka loisti pinkkinä maiseman keskellä. Selvitimme, mikä lento oli kyseessä; Air Indian lento San Franciscosta Bengaluruun.

Illan pimetessä käytin hetkisen aikaa Blawhin lähetysten pakkailuun ja sen jälkeen kipaisin ulkoporealtaaseen iltaporeisiin.

Maanantai 1.3.

Maaliskuun ensimmäinen päivä tuntui jostain syystä tosi helpottavalta. Ihanaa, että on virallisesti kevät! Työviikko starttasi neutraaleissa merkeissä, joskin pikkuisen jo loma horisontissa. Arkena herään aina kuudelta ja yritän olla työpaikalla 7.40, viimeistään 7.45. Tämä aikaikkuna sallii suhteellisen rauhalliset aamutoimet - työaamujeni kohokohta on laittautumisten jälkeen hipsiä vielä hetkeksi petiin ja hörppiä toinen kupillinen kahvia aamu-uutisia katsellen (ekan kupillisen vedän laittautumisten lomassa).

Työpäivän päätteeksi sovin kahvitreffeistä kollegan kanssa ja siitä tuli kiva fiilis. Kotipihaan ajaessani vastassa oli ulkona sekä mies ja koira, jotka olivat lapioimassa niitä autokatoksen päältä rytisseitä lumia. Hiukan olin kateellinen, että mies pääsi lapioimaan lumet, kun itse niitä niin kovasti odotin. :') Ei vaan, hyvä että lapioi. Itsellänihän hommassa oli taka-ajatuksena päästä tekemään särmät polkulinjat, sillä myös lumityöt on tehtävä selkeästi! Luotin kuitenkin siihen, että mies haldaa homman. Hän teki urakan etätöidensä tauolla.

Me suuntasimme Armaksen kanssa lenkille. Sen jälkeen hörpin päiväkahvit ja nollasin oloa hetkisen. Viiden maissa pakottauduin lyhyille päiväunille ja niistä herätin itseni lämpimällä kaakaolla. Tänä vuonna en ole saanut iltaisin itsestäni mitään irti, jos en vedä työpäivien jälkeen minitirsoja. Niiden myötä on helpompi startata omille vapaa-ajan hommille.

Alkuilta kului webinaarissa, jonka aiheena oli Instagram-markkinointi. Olen tykästynyt näihin pieniin oppihetkiin, sillä niistä jää aina uusia ajatuksia käteen. Yritänkin säännöllisesti löytää ja osallistua omia mielenkiinnonkohteitani koskeviin webinaareihin.

Koulutuksen jälkeen harjasin Armaksen turkin ja leikkasin pojun kynnet. Operaatio otti aikaa puolisentoista tuntia. Tavallisesti harjailen Armasta kahden-kolmen viikon välein. Vaikka turkki on iso, ei se vaadi mahdotonta huoltamista. 

Sitten kävimme tekemässä pienen iltalenkin. Tähtitaivas oli upean kirkas ja ihastelin sitä melkein koko matkan niska kenossa. Kotiin päästyäni ajattelin, että rätkäisenpä ottaa parit tähtikuvat järjestelmäkameralla. Virittelin jalustan takapihalle ja säätelin umpimähkään kameran asetuksia, ja räps. Heh, juu ei. En ole aiemmin harrastanut pimeäkuvausta ja näyttää siltä, että asiaan pitää oikeasti perehtyä. Akku loppui, joten tälle illalle en kolmea kuvaa enempää ehtinyt kokeilemaan.

Illan kähmässä pakkailin taas hetkisen Blawhin lähetyksiä ja sen jälkeen sukelsin iltaporeisiin (no, en oikeasti sukeltanut). 

 

Tiistai 2.3.

Aamutoimet ja töihin. Tänään nousi pintaan turhautumisen tunteita ja huomasin, että on tietynlaisen rajanvedon aika.

Iltapäivä noudatti rutiinikaavaa: lenkki, päiväkahvi, tirsat, kaakao. Kun aloin tokenemaan after work -koomastani, tein Blawhille tietokonehommia - kuvien ja tekstien käsittelyä. Pakkailin myös hiukan lähetyksiä.

Muistin, että porealtaan pinta on keikkunut jo tovin liian alhaalla ja kiikutin siihen kanisterilla 60 litraa uutta vettä. Täyttötarve tässä vaihteessa vuodenkiertoa on tavallinen, sillä talven aikana vedenpinta vajuu käytön mukana. Pakkaskaudella en vaihda altaaseen uutta vettä, vaan vasta huhtikuun lämpimämmillä keleillä.

Iltalenkille en jaksanut, kykenin vain lorvailemaan ja leikittämään Armasta. Mietiskelimme miehen kanssa, mitä muuta tekisimme hiihtolomalla kuin saunanikkarointia. Miehellä on ohjelmassa opinnäytetyön puurtamista (opiskelee työn ohessa), mikä pitää huomioida yhteisiä tekemisiä haarukoidessa. Emme oikein päässeet ajatuksista konkreettisiin ideoihin.

Iltaporeissa kävin tänäänkin. Niiden jälkeen missasin revontulet. Minun oli tarkoitus päivystää taivasnäkymiä, mutta unohdin.

Keskiviikko 3.3.

Aamutoimet ja töihin. Tiedossa oli pidempi työpäivä, joten vein Armaksen aamulla vanhemmilleni hoitoon. Koululla työkaverit intoilivat suksista ja minä seurasin touhua huvittuneena sivusta. Itse olen hiihtänyt edellisen kerran vuonna 2012 ja sanotaanko näin, että silloinkin vain pakosta. Opin, että kun hiihtäjä seisoo paikoillaan, suksien keskiosan alta pitäisi mahtua liukumaan paperi. Siis että suksen keskikohta ei saisi koskettaa maahan - aivan uutta tietoa! Opin myös sen, että pito perustuu siihen, että suksi alkaa pitää silloin kun hiihtäjän paino laskeutuu toiselle sukselle (ja tällöin se keskikohta - eli pitovoiteen alue - painuu maahan). Wou, tuntuu että maailmankuvani laajeni rykäyksellä. :D

Armas oli päässyt tänään jo hoidossa lenkille, joten yhteisille reippailuille ei ollut tarvetta. Päiväkahvien jälkeen oli ärsyttävän väsyttävä ja viluinen olo. Joidenkin koulupäivien jälkeen minulla on toisinaan niin uupunut vointi, että silmämunat tuntuvat muljahtelevan ympäri väsymyksestä. Tällaisina hetkinä leiskahtaa välillä jopa viha työelämää ja koulumaailmaa kohtaan: miksi hemmetissä sen pitää imeä minusta kaikki mehut?

Yritin ottaa päiväunet, mutta en saanut unta. Tuskastutti. Vääntäydyin hakemaan puuvarastosta puita ja lämmitin takkaa. Olo koheni vähän ja yritin etsiä netistä järjestelmäkameralle ohjeita, joilla saisi kuvattua revontulia. Tänä iltana muistaisin olla kytiksellä.

Pyörittelin brainstormia Blawhille, eli ideoin erilaisia sisällöntuottamiseen liittyviä aiheita. Sen jälkeen pakottauduin pienelle iltalenkille. Iltaporeet olivat ohjelmassa tänäänkin. Niiden jälkeen yritin päivystää revontulia, mutta ei niitä sitten loppujen lopuksi näkynytkään.

Torstai 4.3.

Aamutoimien jälkeen vein Armaksen tänäänkin hoitoon. Normipäivän päätteeksi ohjelmassa oli kaksi näytön arviointikeskustelua; minun luokassani oli edellisviikolla koulunkäynninohjaajaopiskelija, jonka näytöt purimme. Samaan aikaan olisi ollut tiimipalaveri, mutta siihen en ehtinyt. Näitä pidempiä päiviä on vähän miten sattuu. Normaalisti opetustunnit kestävät iltapäivisin kahteen saakka ja niiden jälkeen voi olla vaikka sun mitä: perheneuvolan palavereita, opekokouksia, oppilashuoltoryhmän kokouksia, arviointikeskusteluja, HOJKS-palavereita, psykologitapaamisia, tiimipalavereita, yksilöllisiä oppilashuoltotapaamisia tai vaikkapa lastensuojelullisia palavereita. Palkkaa näistä ei saa yhtäkään senttiä lisää (palkka määräytyy opetustuntien perusteella), ne vain kuuluvat hommaan.

Ehdin töistä hakemaan Armasta vanhempieni telkun äärelle juuri, kun Suomen naisten viestistä oli meneillään viimeinen kierros. Olipa hauska päästä hihkumaan äidin kanssa viimeisiä metrejä ja tuulettamaan pronssia!

Armasta ei tarvinnut lenkittää tänäänkään, joten pääsin kotona suorilla mitalikahvien keittoon. Niiden jälkeen sain otettua nopeat tirsat. Miehellä oli etäpäivä, joten ehdimme yhdessä tsillailemaan hetkisen. Loppuiltana ei ollut ohjelmassa Blawhia eikä poreita, vaan tein puolikkaan viikkosiivouksen. Pyyhin siis pölyt ja pinnat, seuraavalla päivälle jäi enää lattioiden siivoaminen. Olen viimeisen vuoden aikana tykästynyt tähän puolikkaaseen viikkosiivoustapaan: kun yhtenä päivänä tekee toisen puoliskon ja seuraavana toisen, ei urakka tunnu kumpanakaan päivänä liian työläältä.

Perjantai 5.3.

Aamutoimet, töihin ja LOMALLE! Oli ihana startata päivä, kun aamu oli valoisa. Seitsemän jälkeen taivaalla mollotti komea puolikuu ja yritin ottaa siitä nopeasti kuvaa. Minulla ei kuitenkaan ole sellaista objektiivia, jolla saisin vedettyä tarpeeksi lähelle, joten melko tihruksi jäi otos.

Töissä kyselin kollegoilta vinkkejä Rautavaaran retkikohteista. Täällä on yksi jos toinenkin hieno paikka, missä voisi reippailla loman aikana. Itse olen näistä kuitenkin luvattoman huonosti kartalla! Yritin painaa ideoita muistiin, jos ottaisimme jonkin kohteen lomaohjelmaan.

Kotiuduttuani lähdimme Armaksen kanssa heti lenkille. Sää oli ihanan aurinkoinen ja se vaikutti mielialaan humpsauttamalla. Lenkin jälkeen tein viikkosiivouksen loppuun, eli imuroin ja pesin lattiat. Ehdin saada homman valmiiksi juuri ennen miesten viestiä. Sitä katsellessa keittelin samalla päiväkahvit.

Hiihtolähetyksen jälkeen hetki lörsöilyä, sitten päikyt. Unilta herättyäni lähdin Armaksen kanssa koululle. Vaikka loma alkoi, piti käydä vielä monistelemassa isot monisteniput äidinkielen testejä. Ne on aikataulutettu loman jälkeen pidettäväksi ja halusin, ettei nippujen monistaminen painaisi mielessä koko lomaa. Papereita oli käsiteltävänä niin paljon, ettei niitä mitenkään pystynyt pyörittelemään kopiokoneessa normipäivien aikana. Hommaan meni kaikkinensa puolitoista tuntia.

Illalla en tehnyt Blawhin hommia enkä poreillut. Värkkäsin paksupohjaisen jauhelihapitsan lomamätöksi ja sananmukaisesti mätin sitä antaumuksella. :) Meillä alkoi Armaksen kanssa viikonloppu kahdestaan, kun miehellä se vierähtää Iisalmessa.

Lauantai 6.3.

Heräsin puoli yhdeksältä siihen, että Armas tuijotti minua sängynlaidan takaa. Nauratti. Ohjelmassa oli piiiiiiiitkät aamukahvit loman kunniaksi. Vanhempani toivat koiransa Timin meille hoitoon, joten kävin kupposten lomassa ottamassa sen ovelta vastaan. Peiton alla seurasin telkun kotiohjelmia, seikkailin somessa ja selvittelin autokatoksen ränniasioita. Mielessä pyöri myös Lilla Beth -projekti, kuten lähes jokaisena muunakin päivänä. Vinkkasin tästä blogissa jo yli vuosi sitten, mutta en vieläkään ole saanut konkretisoitua sitä ajatusta pidemmälle. Ajatuksissa hanke kuitenkin on, well indeed! Toivottavasti saisin tämän vuoden puolella tehtyä käytännönkin peliliikkeitä pelkkien innostuneiden aikomusten sijaan.

Aamupalaa en yleensä tankkaa raskaasti, mutta tänään lämmitin eilistä pitsaa. Lomaspesiaalia. Sängystä tapahtui äkkilähtö kello 12.15, kun tajusin että naisten 30 kilometrin kisa alkaa reilun tunnin päästä. Halusin ehtiä koirien kanssa lenkille ennen sitä, joten kamppeet niskaan ja ulos. Sieltä ehdittiin nippanappa takaisin.

Kisaa katsellessa ja kahvitellessa ilmoittauduin samalla ensi viikolla järjestettävään webinaariin. Sen aiheena oli digibisnestä ja -lanseeraamista koskevat asiat. Ilta kului päämäärättömästi haahuillessa ja pikkuhommia tehden: soittelin pianoa, tein vähän Blawhin hommia, kastelin kasveja, maalasin oliivipuun riisikorin takaisin mustaksi (oli haalistunut todella paljon) ja kartoitin ruuvivarastot lauderunkoja varten.

Loppuillasta vähän ärsytti, kun tuntui, etten ollut saanut mitään järjellistä aikaiseksi. Vaikka tiesin, että loma on tarpeen aloittaa vättöillen, tuntui päivä jokseenkin laimealta. Kirosin lumimyräkkää, joka näytti kasvattavan kinoksia silmissä. Yritin ulkoiluttaa Armasta omassa pihassa ja kotitien lähipätkällä, mutta eihän siitä tullut maailmanlopun viimassa yhtään mitään.

Sunnuntai 7.3. eli tänään

Tänä aamuna herätyskello herätti 8.30. Ehdin kahvitella pedissä noin tunnin, sitten piti kipaista puoleksi tunniksi ulos lumitöihin. Minulla oli alkamassa webinaari kymmeneltä, joten halusin ehtiä lumien putsaukseen ennen sitä. Työntelin etuterassin, etupihan reunan ja autokatoksen edustan kolalla auki, jotta myöhemmin traktorilla linkoamaan tuleva isäni sinkauttaisi myös kyseisten alueiden lumet pöpelikköön. Sen verran kiirus tuli, että urakan päätteeksi suu maistui vereltä ja sydän pamppaili rinnasta ulos. :')

Webinaari johon osallistuin, käsitteli asuntosijoittamista. Se kesti puolitoista tuntia, jonka jälkeen aloin kirjoitella tätä blogipostausta. Kirjoitin myös valmiiksi kauppalistan miehelle, joka käy tänään kotiin tullessaan Prismasta viikon ostokset. Kyttäsin jälleen kelloa, jotta ehdin lähteä lenkille ajoissa ennen miesten 50 kilometrin kisaa.

Äsken katselin (dramaattisen) hiihtolähetyksen loppuun ja keittelin samalla päiväkahvit. Olen viimeistellyt tätä tekstiä samalla ja kohta painaisen postauksen julkiseksi. Myöhemmin ohjelmassa on ainakin lumitöitä takapihalla sekä jonkin verran Blawhin hommia. Luulen, että lämmitämme tänään saunaa mökillä - löylyilta on aina mukavan erilaista tekemistä täällä kotiympyröissä.

Sellainen viikko meikäläisellä. Kuten huomaatte, kahvittelut ja lenkit rytmittävät viikkoani huvittavan paljon... Mutta minä nautin siitä! :) Ne ovat juuri sellaisia tuiki tavallisia arjen kohokohtia, joita kaipaan. Blawhin hommat puolestaan antavat tietynlaista tavoitteellista tekemistä, josta pidän. Tällä viikolla myös MM-hiihdot toivat oman värinsä viikko-ohjelmaan.

Huomasin, etten kirjannut minkään päivän kohdalle myöhäisen illan kuulumisia - varmaankin siksi, että ne toistavat joka ikinen ilta samaa kaavaa. Meillä on tavoitteena olla iltapalalla ja pedissä noin kello 21 kieppeillä. Se toteutui tällä viikon seurantapätkällä joka ilta. Arki-iltaisin katsomme telkusta esimerkiksi Rillit huurussa -jaksoja, viikonloppuisin vähän sitä sun tätä. Työpäiviä vasten takaraja nukkumaanmenolle on kello 23, viikonloppuna sitten suunnilleen puoliltaöin.

Mikäli lyhyitä kohtaamisia vanhempieni kanssa ei lasketa, ei minulla ollut vapaa-ajalla sosiaalisia kontakteja ollenkaan. Muutamana iltana viestittelin ystävieni kanssa, mutta ketään en nähnyt livenä. Livenäkemiset ovat kyllä harvinaista herkkua, sillä edellisen kerran olen tainnut harrastaa kyläilyä tammikuussa.

Vaikka arki rullaa kotiympyröissä mutkattomasti, huomasin tällä viikolla ajattelevani useamman kerran kulttuurimenoja... Kunpa pääsisi teatteriin, keikoille, tapahtumiin tai vaikkapa ex tempore -kaupunkilomalle! Toivon kovasti, että kesän kynnyksellä pääsisimme viimein aktivoitumaan menojen kanssa.

Niin tai näin, kevät etenee ja kesä lähenee. Nyt rupean odottelemaan miestä kauppakasseineen kotiin.

Kivaa sunnuntaita ja erinomaista lomaa muillekin lomaviikkonsa aloittaneille!