Ehkäpä jo tiedätte vanhasta muistista, että täällä marraskuuta rytmittää joulusiivousten teko. Olen joskus listannut blogissa tarkemmin kaikki asiat joita siivouksessa teen, joten nyt tiivistän ideologiani lyhyemmin: käytännössä siivoan koko talon lattiasta kattoon, pienintä nippeliä ja kaapinperää myöten. Tavoitteena on, että kunhan joulukuu alkaa, on kaikki suursiivouksen osalta valmista. Sitten joulukuun saa käyttää kokonaan tunnelmointiin.
Tiedän, että on paljon ihmisiä, joille joulusiivous on jo sanana myrkkyä, mutta minä nautin siitä hirmuisesti! On lähes huumaava tunne, kun kotia katsellessa tietää, että kaikki paikat minne katse osuu, on pesty tai puhdistettu. Tottahan toki aloittaminen tuntuu työläältä lähes jokaisena siivouspäivänä luuttua kastellessa, mutta yhtä ihanalta tuntuu päästä vauhtiin ja saada puhdasta aikaiseksi.
Vauhdin puolesta olenkin jo loppusuoralla, enää olisi muutamia yksittäisiä asioita tekemättä ennen lattioiden pesua. Ne puunaan aina viimeiseksi ja lopuksi laitan ainakin olkkariin ja keittiöön puhtaat matot paikoilleen siivouksen kruunuksi.
Romeo nukkuu nykyisin vähintään puolentoista tai peräti kolmen tunnin mittaisia päiväunia, joten osan siivouksista olen saanut tehtyä poitsun unien aikana. Osa on tehty sitten kaksistaan. Pieni mies on viihtynyt hyvin mukana, kun on saanut käteen oman luutun ja pesuainepullon (jota ei onneksi osaa vielä suihkuttaa). Kaappien tyhjentäminen on ollut mukavaa viihdettä ja löytyipä yhdestä kaapista jo pidempään kateissa ollut tuttikin. Varsinkin alakaappeja siivotessa on huomannut, että tänä vuonna niitä on ollut taapero tonkimassa. :’)
Marraskuiset siivoukset vievät ajatuksissa ja teoissa niin paljon kaistaa, ettei märkä ja pimeä kuukausi ole haitannut ollenkaan. Onneksi tällä viikolla saatiin vihdoin enemmälti lunta, se vaikuttaa paljon jouluisen mielialan kehittymiseen.
Lumitöiden osalta onkin muuten tänä vuonna rutkasti helpompaa, kun mukana on toimelias taapero. Ei tarvitse miettiä, minne lapsen pukkaisi lumihommien ajaksi, vaan niitä tehdään yhdessä. Hankin Romeolle oman pienen lumilapion ja kolan, joilla hän on innoissaan huiskinut terasseja puhtaaksi. Etenkin kola näyttää olevan tämän hetken suosikkijuttu.
Romeon kehitysaskeleiden osalta huomaan odottavani kovasti, että hän oppisi puhumaan enemmälti. Kehittymisessä on selkeästi menty koko ajan motoriikka edellä, vaikka kielellisestikin lapsi ymmärtää paljon ja tulee ymmärretyksi. Sanavarasto vaikuttaa runsaalta ja Romeo osaa toimia pidempienkin ohjeiden mukaan.
Puhumisen osalta Romeolla on käytössä lyhyitä sanoja, kuten ”joo” tai ”hui”. Osasta sanoista hän käyttää alkutavua, kuten tarkoittaessaan ”tuohon” sanoo ”tuo”. Muutamia oikeita sanoja hän jo tapailee, sellaisia ovat olleet esimerkiksi ”tyttö” ja ”juusto”. Sekä legendaarinen ”kakka”: käyttäessämme koiria lenkillä Romeo ohjeistaa koiria kärrystä käsin sanomalla ”gagga”.
Elekieli ja äänenkäyttö Romeolla on monipuolista. Niiden avulla hän saa kerrottua paljon asioita. Minä sitten mallitan lauseita ja pyydän häntä toistamaan sanoja itse. Yritystä kyllä on, mutta luulen, että äänteiden kokoaminen sanoiksi odotuttaa vielä.
Joulukuun tiimoilta on minulla enemmälti pyörinyt mielessä piparkakkutalo. Ja pääasiassa se, millaisen tekisin. Haluaisin keksiä mahdollisimman simppelin ja nopean toteutustavan, mutta lopputulos saisi silti olla jollakin tavalla erilainen ja kiva katseltava. Tavallisten pipareiden leipominen on meillä ollut puuhalistalla, mutta minulle kävi perinteisesti: ehdin syödä pakkaseen varatun taikinan ennen kuin ehdimme leipomispuuhiin. :’). Täytyy laittaa lisätaikinaa kauppalistalle.
Jouluiset puuhat meillä ovat lapsen kanssa keskittyneet eniten valojen laitteluun ja joululaulujen kuuntelemiseen. Romeo on ihan innoissaan kaikista valosarjoista, joita olemme ripustelleet pitkin kotia, viimeisimmäksi hänen omaan huoneeseensa. Hän ei onneksi mene vetelemään johdoista ja järjestele valoja uudestaan, vaan antaa niiden olla ihasteltava.
Tänään laittelimme keittiönpöydälle kaksi kimaltavaa sarvipäätä ja niille patterivalot koristeeksi. Näitäkin poitsu osasi käydä pöydän ääressä vain nätisti hiplailemassa, vaikka nyt illalla tosin löysinkin toisen poron (vai peuran?) alustalta ylösalaisin aseteltuna.
Talotekniikan puolesta meillä on muuten ollut rikkoutumisia niin mikron kuin ilmalämpöpumpunkin osalta. Ja näitähän meillä on viimeisen vuoden aikana riittänyt, uusintalistalla ovat aiemmin olleet jo molemmat perukoneet. On ollut kyllä ärsyttävää huomata, että nykytekniikka todellakin hajoaa tietyn määräajan jälkeen. Tai sitten meille on vain kasautunut laitteiden kanssa mahdottoman huono tuuri. Ilmalämpöpumppu ei toiminnallisesti ole hajalla, mutta sen moottori pitää niin kovaa ääntä, että joko se tai koko sisäyksikkö menee vaihtoon.
Huomasittekohan muuten näistä kuvista erään sisustusmuutoksen? Viimeinen kuva demonstroi sitä parhaiten: hankin ruokapöydän Tolixeille karvaiset istuinpehmusteet. Aiemminhan meillä oli harmaat taljat kahdella penkillä, mutta ne alkoivat olla niin auringon sinertäviksi värjäämät, että kaipasin muuta tilalle. Hävitykseen isot taljat eivät toki menneet, vaan saivat jatkoelämän Romeon majan lattiapehmusteina.
Vieraiden keskuudessa karvaiset tuolit ovat olleet aina suosituimmat, joten hankin uudet pehmusteet jokaiselle istuimelle. Kyllähän tuollainen metallipinta on varsinkin talvisaikaan viileä, joten nyt kenenkään ei tarvitse enää istua peppua palellen. :D
Toivottavasti marraskuu on sujunut mukavasti siellä ruudun toisellakin puolella.
Iloa kuunvaihteeseen!
