Alkuvuoden highlighteja

Hellurei! Huomasin tällä viikolla ajattelevani päättyvää tammikuuta ja sen kohokohtia. Tänä vuonna vuosi on alkanut erilaisilla asetuksilla kuin aiemmin, mikä on ollut ainoastaan kiva juttu. En voi sanoa, että tammikuu olisi hurahtanut ohi nopeasti - se on päinvastoin tuntunut kolmelta kuukaudelta - mutta siihen on samalla mahtunut lähestulkoon samanmoisen määrän edestä erilaisia päiviä, tekemisiä ja ajatuksia.

Tammikuun ykkösjuttu on ollut se, että olemme jatkaneet Romeon kanssa kotoilua ja nauttineet siitä hirmuisesti. Pitkät ja rauhalliset aamut ovat niiiiin parasta! Vaikka taaperon kanssa saa täyteen vuorokauden jokaisen sekunnin, on kahta vuotta lähestyvän lapsukaisen kanssa eläminen kuitenkin jo jollain tavalla rennompaa. Romeo viihtyy itsenäisissä leikeissä, innostuu kaikesta, toimii useimmiten hienosti ohjeiden mukaan ja on välillä jopa aidosti avuksi. Viimeisimmäksi hän on harjoitellut oikeasta mukista juomista ja se sujuukin jo melko hyvin.

Aikaisempina vuosina tammikuu on ollut sosiaalisten menojen osalta rauhallinen, mutta tänä vuonna meillä on ollut jos minkälaista vipinää joka viikko. On suoraan sanottuna ollut ihanaa kyläillä muualla tai kattaa kahvipöytää meillä kotona. Ihmisten näkemisestä ja seurallisista päivistä saa niin paljon virtaa.

Sään puolesta on ollut huippua, ettei useamman lumisen ja kovien pakkasten vaivaaman talven jälkeen ole tänä vuonna tarvinnut peppuroida isojen hankien tai jäätävien pakkaslukemien kanssa. Sähkölaskuihinkin meni tässä kuussa parisataa vähemmän kuin vuosi sitten. Ollakin, että piha on jo kahteen otteeseen muuttunut vaaralliseksi luistinradaksi, mieluummin tällä kertaa tällainen talvi.

Luontoon liittyen myös valon määrän lisääntyminen on yksi tammikuun highlight. Sitä tuskin tarvinnee perustella sen enempää. :’)

Kropan kanssa minulla on ollut pienoisia haasteita ja pisteeksi i:n päälle sain määräyksen rautainfuusioon. Piikkikammoiselle tämä on sinällään kamala uutinen, mutta samalla aikaa huojentava. Minulla on aina ollut surkeat rauta-arvot ja olen mielenkiinnolla haaveillut infuusion mahdollisuudesta (vaikka se on ajatuksenakin tuntunut superpelottavalta). Tammikuun kohokohdaksi asia valikoituu siitä syystä, että uskalsin käydä toimenpiteessä eikä se itse asiassa edes ollut niin kamala kuin ennakoin. Tuli voittajafiilis! Vielä en ole positiivisia vaikutuksia tunnistanut - kävin infuusiossa tasan kaksi viikkoa sitten - mutta olen toiveikas, että huomaisin pian olossa ja jaksamisessa kohentumista.

Tammikuun ohjelmaan meillä kuului miehen kanssa Kuopio-reissu, joka oli odotettu ja katkaisi sopivalla tavalla kotoiluarkea. Kulinaarisen tähtihetkenkin koimme, kun kävimme pitkästä aikaa Ikean lihapullilla.

Pienempien ilmiöiden osalta tein jotain sellaista, mitä en ole tehnyt naismuistiin (edellisen kerran ehkä 11 vuotta sitten): hankin meille värillisiä tyynynpäällisiä olkkariin! Vielä en kuitenkaan paljasta, mistä sävystä on kyse, sillä vaihtelen päällyset paikalleen vasta vähän myöhemmin, kunhan ollaan edetty pikkuisen enemmän kevättä kohti.

Yhtenä alkuvuoden spesiaaliasiana nousee mieleen myös se, että olen toden totta päässyt takaterassille porealtaaseen ja vieläpä useampaan kertaan (tästähän haaveilin pari postausta taaksepäin). Poreilun toteutuminen on vaatinut oikeastaan vain omaa mielenlujuutta: sen, että olen jättänyt miesväen keskenään iltaleikeille ja -puurolle. Ei äiskää tarvita joka hetkeen.

Sellaisia alkuvuoden highlighteja täällä. Toivottavasti sinne ruudun toiselle puolelle on myös mahtunut kivoja hetkiä tammikuuhun.

Leppoisaa viikonloppua!

Kaunokirjaimet-juliste

Muistattekohan, kun kerroin jo pari vuotta sitten (tässä postauksessa) ongelmista painotalojen kanssa? Priimakuntoisten julisteiden toteuttaminen on ollut haastavaa, sillä painotalojen lopputuotoksissa on ollut jos jonkinmoista virhettä. Viime vuonnakin yritin painattaa kahta söpöä lastenhuoneen julistetta, mutta ne jäivät julkaisematta toistuvien kuljetusvaurioiden vuoksi.

Ennen vuodenvaihdetta keräsin sisuni jälleen uudestaan ja tein laajan haarukointikierroksen painotalojen ryteikössä. Ja voi jumpe, löysin kuin löysinkin paikan, jossa sain painatettua priimakuntoisen juliste-erän!

Kyseessä oli tämä 50 x 70 -kokoinen juliste, johon on koottu kaikki samat kaunokirjaimet, jotka löytyvät tekemästäni kaunokirjoitusoppaasta. Julistetta on toivottu niin paljon, että olisi ollut rikos jättää se tekemättä. Ja siinä se nyt on. ♥

Juliste on painettu vahvalle mattapintaiselle taidepainopaperille ja siinä komeilevat kaikki suomen kielen aakkoset isoine ja pienine mallikirjaimineen - bonuksena myös numerorivi.

Historian saatossa erilaisia kaunokirjoitustyylejä ja -malleja on ollut lukuisia. Tämä minun tekemäni mallikirjaimisto pyrkii yhdistelemään niistä parhaimmat palat selkeäksi kokonaisuudeksi. Sellaiseksi, joka olisi tunnistettavaa konkarille mutta tarpeeksi simppeliä noviisille.

Toivon, että juliste löytäisi etenkin lapsiperheiden seinille; kaunokirjoitusperinteen vaalimiseksi olisi tärkeää, että koukerot olisivat mahdollisimman tuttuja alaikäisillekin. Kouluissahan kaunokirjoituksen opettaminen lopetettiin jo vuonna 2016 ja sittemmin on käynyt ilmi, etteivät lapset enää tunnista kaunokirjaimia saati osaa kirjoittaa niillä vaikkapa omaa nimmariaan. Ja miksipä osaisivatkaan - ei sellaista voi haldata, mitä ei kukaan ole opettanut.

Tästä meikäläisen kaunokirjainteemasta on vuosien aikana kehkeytynyt vuosien aikana kuin pieni protestiliike. :') Mahtavaa on ollut kuitenkin huomata, miten oma uurastus tuoteperheen ympärillä on ollut merkityksellistä ja tärkeää - kauniista palautteesta on sydän sulanut jo useampaan kertaan.

Ja siitä se sulaa myös, että julisteen painomatka oli onnistunut ja kaunokainen pääsi päivänvaloon. Ehkäpä pääsen tänä vuonna julkaisemaan myös ne aiemmin pieleen menneet lastenhuoneen julisteetkin!

Kivaa sunnuntaita!

P.S. Kaunokirjaimet-julisteen ja muut tekemäni painotuotteet löydät Blawhi Graphicsin verkkokaupasta, täältä.

 

16 rakennuspalikkaa tulevaisuuteen

Amaryllis aukesi täällä välipäivinä, kuten aina. En ole tainnut kertaakaan nähdä kyseistä kukkaa meillä jouluksi puhjenneena, joten se symbolisoikin omassa päässäni aina enemmän vuodenvaihdetta kuin joulunpyhiä.

Vaikka sivusin edellisen postauksen lopussa kappaleen verran uutta vuotta, tekee mieli pyöriskellä aiheen ympärillä vielä hiukan enemmän. Vuoden vaihtuminen nimittäin laittaa ainakin minut pohtimaan, mitä on edessäpäin. Mitä tulevaisuus tuo mahdollisesti mukanaan ja kuinka siihen voisi valmistautua parhaalla mahdollisella tavalla (tai edes jotenkin). Tietoisesti tulevaisuuteen suuntautuminen kun ei ole pelkkää odottelua ja lastuna laineilla seilaamista – se on aktiivista tekemistä, ajattelemista, ennakoimista ja valintoja. Asennettakin.

Tutkimuksista tiedämme, että tulevaisuudenuskoa ja toimijuutta voidaan vahvistaa tietyillä psyykkisillä ja sosiaalisilla taidoilla. Sellaisilla, jotka eivät ole synnynnäisiä piirteitä, vaan joita voimme kehittää pitkin elämää. Tämän faktan pohjalta kokosin yhteen 16 rakennuspalikkaa, joiden avulla tulevaisuuden suunnitteleminen, kohtaaminen ja sitä varten toimiminen on helpompaa:

1. Resilienssi. Psyykkinen selviytymiskyky vaikuttaa siihen, kuinka selviydymme arjen haasteista, muutoksista ja vaikkapa stressistä. Itse hahmotan resilienssin mielenterveyden työkalupakkina, johon voi kerryttää elämän varrelta kertyneitä apuvälineitä erilaisia tilanteita varten. Ja jopa vähän surkuhupaisasti: mitä enemmän on kohdannut haasteita, sitä paremmat mahdollisuudet resilienssin kehittymiseen on.

2. Optimismi.  Aito elämänmyönteisyys ei ole ongelmien kieltämistä tai piilottamista, vaan uskoa siihen, että ratkaisut löytyvät aina jollain tavalla ja jossain vaiheessa. Optimismi ohjaa huomion ongelmien yli horisonttiin ja auttaa laajentamaan tilanteisiin liittyvää perspektiiviä. 

3. Ennakointi. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta ennakointitaitojen – kuten vaihtoehtoisten skenaarioiden luomisen – harjoittaminen auttaa varautumaan erilaisiin tilanteisiin.

4. Tavoitteellisuus. Selkeät tavoitteet antavat asioille merkityksen ja suunnan. Isojen haaveiden takana on todellisuudessa aina pieniä, konkreettisia askeleita. Tavoitteiden asettaminen lisää hallinnan tunnetta. Ja kun tulevaisuus tuntuu selkeältä ja hallittavalta, sitä kohtaa rohkeammin.

5. Aloitteellisuus. Hyväkään suunnitelma tai suuret unelmat eivät johda mihinkään, jos ei aloita. Ratkaisevaa on se, että ryhtyy toimeen, vaikka se vaatisikin ponnistelua.

6. Sinnikkyys. Sinnikkyys on sitä, että uskoo vaikeimmillakin hetkillä matkan jatkuvan. Että kykenee kulkemaan kohti tavoitetta, vaikkei tuloksia olisikaan vielä nähtävillä. Kliseisesti sanottuna, sinnikkyys on sitä, että jaksaa jatkaa.

7. Itsetuntemus. Kun tiedostaa omat vahvuutensa ja ymmärtää rajansa, kykenee tekemään valintoja, jotka tukevat henkilökohtaista hyvinvointia. Voimavaransa pystyy ohjaamaan oikeisiin asioihin, kun tietää, kuinka esimerkiksi oma ajatus- ja tunnemaailma toimii, millaisia arvoja haluaa vaalia ja mihin on kykeneväinen. Hyvä itsetuntemus auttaa luottamaan itseensä ja luo kyvyn erottaa ulkopuolelta tulevat näkemykset ja odotukset.

8. Luovuus. Vaikka luovuus yhdistetään ensiajattelulta ihmisen taiteelliseen puoleen, se on todellisuudessa melko käytännöllinen ja opittavissa oleva ominaisuus. Luova ihminen tekee arjessa kekseliäitä ratkaisuja, uskaltaa kokeilla jotain uutta ja osaa nähdä asiat eri tavalla.

9. Kiitollisuus. On fakta, että jokaisella on elämässään paljon hyvää. Kiitollisuus muistuttaa näkemään ja vaalimaan sitä. Tyytyväisyys olemassa olevaan ei kuitenkaan tarkoita tyytymistä paikalleen, vaan yhtälailla se kannustaa tavoittelemaan uusia kiitollisuuden aiheita.

10. Sosiaalinen tuki. Ihmissuhteet ovat tärkeä voimavara. Läheiset ihmiset voivat tarjota tukea tulevaisuuden käänteissä, mutta myös uusia näkökulmia.

11. Oppimisvalmius. Elämä muuttuu ja niin muutumme mekin. Kyky oppia uutta tekee muutoksista vähemmän pelottavia.

12. Tunne- ja itsesäätely. Tunteiden myllertäessä on vaikea tehdä hyviä päätöksiä. Kun harjoittelee rauhoittamaan mieltään ja reflektoimaan kokemaansa, pystyy paremmin käsittelemään haastavia tilanteita. Tunnetietoisuus tekee arjesta seesteisempää.

13. Inspiraatio. Inspiraatio voi löytyä mistä tahansa. Se ei ole jatkuvasti päällä jylläävä ilmiö, mutta kun se syttyy, voimakas innostus voi sysätä meidät kohti jotain uutta ja merkityksellistä.

14. Myötätunto. Myötätunto auttaa hyväksymään omat ja toisten epätäydellisyydet. Se ei ole heikkoutta, vaan voimaa, joka auttaa ymmärtämään ja hyväksymään elämänkäänteitä.

15. Huumorintaju. Kyky nauraa – erityisesti itselleen – auttaa ottamaan elämän kevyemmin. Huumorintaju ei ratkaise ongelmia, mutta se tekee matkasta rennomman.

16. Joustavuus. Vaikka suunnitelmat ja systemaattiset tavoitteet vievät monia asioita eteenpäin, tarvitaan joissakin tilanteissa kykyä luopua jäykistä suunnitelmista ja sallia epävarmuus. Joskus täytyy vain mukautua tilanteen mukaan. Hyväksymällä sen, ettemme voi hallita kaikkea, voimme keskittyä siihen, mitä voimme tehdä juuri nyt.  Joustava mieli ei tilttaa silloin, kun alkuperäinen hahmotelma katoaa näkyvistä, vaan hyväksyy tilanteen ja kehittää plan B:n.

Ajattelen, että tulevaisuuteen suuntautuminen on kykyä nähdä eteenpäin ja toimia tässä hetkessä tavalla, joka avaa ovia huomiselle. Tulevaisuus ei ole jotain, joka vain tapahtuu, vaan jotain, mitä voimme olla mukana luomassa.

Kokoamieni rakennuspalikoiden lisäksi on monenlaista muutakin ainesta (esimerkiksi konkreettisia resursseja tai silkkaa onnea), joista on hyötyä tulevaisuuden käänteissä, mutta nuo listaamani asiat tulivat itselleni ensi kädessä mieleen. Ne ovat sellaisia, joihin periaatteessa kaikki pääsevät käsiksi. Ja sellaisia, joita voi treenata. Enkä todellakaan sano, että täällä olisi kaikki kohdat hallussa nyt tai joka hetki. Olennaisinta onkin ehkä vain tiedostaa, miten niin moni tekijä vaikuttaa siihen, kuinka toimimme nyt ja tulevaisuudessa. Ja tilanteen mukaan voi keskittyä aina tärkeimpiin rakennuspalikoihin, joita aina sillä hetkellä tarvitaan.

Olipa aineksia kasassa millainen setti tahansa, yhdessä erilaisista rakennuspalikoista syntyy se tapa, jolla tulevaisuuden kohtaa. Toivon, että meillä kaikilla on riittävästi rohkeutta, asennetta ja toimeliaisuutta tehdä tulevaisuudesta - etenkin vuodesta 2025 - itselle paras!