Tattadaa, tässä se on! Meidän etupihamme patio, täysin omin kätösimme tekemä. Olen hurjan onnellinen siitä, että saimme projektin tähän vaiheeseen kuluneen kesän ja syksyn aikana. Käytännössä siis tasasimme pohjan, nakuttelimme rungon, kiinnitimme sileät terassilaudat paikoilleen, valttasimme pinnan ja ympäröimme reunukset kuorikatteella. Kalustuspuuhiin ja ajanviettoon emme vielä ehtineet - muutamaa tanssiaskelta lukuun ottamatta. Niihin sännätään sitten ensi keväänä.
Terassilautaa kului tasan kolmesataa metriä ja neliöitä patiossa on hieman vajaat 30 - enemmän kuin ensimmäisessä yksiössäni! Halusimme tehdä pohjan L-muotoiseksi, jotta siihen voisi kalustaa selkeät alueet niin ruokailua kuin lekotteluakin varten. Toisaalta muoto antaa myös leveämmän mahdollisuuden näkyvyyden peittämiseksi naapureihin päin.
Pation sijoitimme niin, että siitä käsin näkisi järvelle. Talon kanssa se ei siis ole suorassa linjassa, ja hyvä niin. Jotenkin tämä sijoittelu tuntuu ihanan pesämäiseltä: se rajaa pihaa entistä enemmän suojaisaksi ajanviettopaikaksi.
Seuraavassa kuvassa näette yläviistosta koko rakennelman muodon. Tätä otosta varten raahasin varastosta tikkaat pihalle ja keikuin niillä kameran kanssa. Kuvat otin sopivasti ennakoiden viime viikolla, sillä nythän meillä on lumipeite maassa. Näistäkin kuitenkin huomaa jo pakkasen kuuraaman kuorikatteen. Enivei, katsokaas tätä kuvaa erityisen tarkkaan, sillä sen perusteella olen hahmotellut piirroksen jatkosuunnitelmista.
Seuraavassa siis näytös piirustelukokeilustani. Tämän kyhäsin eilen sillä aikaa kun mies sai intopuuskan meidän kenkävarastojemme läpikäymiseen. En ole koskaan ennen piirtänyt mitään rakennelmakuvia tietokoneella, joten tämä oli minulle täysin uusi aluevaltaus. Mittasuhteet eivät välttämättä ole täysin pilkuntarkat, mutta luulen että ymmärrätte tästä kuitenkin jatkosuunnitelmien päälinjan.
Tarkoituksenamme on jatkaa patiota ensi keväänä pergolamaisemmaksi niin, että se saisi ylleen tukevat pysty- ja poikkipalkit. Nurkkauksen haluamme verhota suojarimoituksella. Uutta kalustusta tulee hankintalistalle varmaankin ruokailuryhmän verran, ja olisihan se grillikin kiva. Niin, ja omilla jaloillaan seisova riippukeinu. Sohvan sen sijaan haluaisin tehdä itse kuormalavoista tuunaamalla.
Voi, miten mukava onkaan herkutella jo ajatuksella ensi kesästä, jolloin pääsee somistamaan ulos todellista ajanviettopaikkaa, lukemaan hömppälehtiä löhösohvalla, mässäilemään grilliruokia kauniissa kesäkelissä, nukahtamaan hetkeksi aurinkoon ja nauttimaan hennon kesätuulen tuiverruksesta. Meillähän ei tätä ennen ole ollut pihalla sellaista paikkaa, jonne olisi voinut levittäytyä tasaiselle alustalle. Ai ai, tästä aion todellakin ottaa sitten kaiken ilon irti!
Patio on öljytty samalla aineella kuin talon terassitkin, eli Tikkurilan kelonharmaalla Valtilla. Niin jytäkkää kerrosta emme tähän nyt kuitenkaan vetäneet, vaan kaksi ohuempaa sutimiskertaa jätti puun vielä eläväisen näköiseksi. Keväällä rakentuvien palkkien ja rimoitusten väriä pitää vielä miettiä... Valkoista vai harmaata?
Pohjalle levitimme muuten ison pressun rikkakasvillisuutta hillitsemään. Meillä kun noita pressuja on raksa-ajan jäänteinä ihan järkyttävä pino tungettuna pihavaraston takana nököttävään säilytyslaatikkoon.
Pation teossa meidät yllätti tasan yksi asia: se, miten hyvin projekti onnistui! En olisi kuuna päivänä uskonut, että meidän taidoillamme syntyy näin tukevaa ja tasaista jälkeä. Kai se on niin, että tekemällä oppii.
Miltäs näyttää tämä vaihe ja jatkosuunnitelmat?
Rempseää keskiviikkoa!
Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
