6.10.2014

Omenapuita takapihalle

Istutin syyskuussa viisi omenapuuta meidän takapihallemme. Kaksi Hetaa ja kolme Sokerimironia. Hetan omenoiden pitäisi olla punertavia, mehukkaita ja hapokkaita, Sokerimironin taas kellertäviä, kuivahkoja ja lähes hapottomia. Katsotaan, mitä näistä tulee. Olivat nimittäin vain äkkinäinen päähänpisto paikallisessa Agrimarketissa. Pikapäätöksestä kertoo myös se, etten ollut ajatellut kuljetusasiaakaan kovin pitkälle, vaan tungin nämä kaikki kerralla henkilöautoni kyytiin. Siinähän nuo matkustivat kotiin tiiviisti, mutta onneksi vaurioitta.

Pähkäilin puiden istutusmuotoa niin miehen, naapurin kuin työkavereidenkin kanssa. Lopulta päädyin kuitenkin rivimuodostelmaan, sillä se on oikeastaan ainoa järkevä ratkaisu suht kapealle takapihallemme. 

Omenapuiden istutusväli riippuu siitä, onko puu pystykasvuinen vai leveä. Pilariomenapuita voisi pystyttää jopa 1,5 metrin välein ja hillittykasvuisiakin noin parin metrin päähän toisistaan. Yleisimmin kuitenkin suositellaan vähintään 3-5 metrin istutusväliä. Näistä meidän puistamme Sokerimironit ovat pystykasvuisia kun taas Hetat tuuhentuvat leveyssuunnassa. Pihalle ne on nyt istutettu vuorotellen, Sokerimironit reunoille ja keskelle, Hetat niiden väliin. Runkojen keskinäiseksi etäisyydeksi muodostui vahingossa melko tarkkaan neljä metriä. Vahingossa siksi, että mittanauhaa en käyttänyt istuttaessa ollenkaan, vaan summailin linjalangan ja sommittelukatseen varassa puut paikoilleen. Tärkeintä oli, että ne asettuivat symmetrisesti suoraan linjaan suhteessa talon takaseinään ja toisiinsa.


Puunrunkojen ympäriltä kuorin nurmea ympyränmuotoisesti ja täytin sen ruskealla koristekatteella. Katteen alle tungin sanomalehteä rikkakasveja hillitsemään.

Takapihamme on jäänyt menneenä kesänä melko orvoksi, sillä pääpaino ulkolaitoissa on ollut etupihan puolella. Jotain kuitenkin halusin tällekin puolelle taloa, koska tämä alue näkyy melko avoimesti Ouluun suunnistavalle tielle. Näkösuojaa puista ei saa vielä pitkään aikaan, mutta pientä rajausta alitajuntaan joka tapauksessa. Niin suuruudenhullu en ole, että luulisin pitäväni nämä elossa ensi kesään asti. Olen varautunut henkisesti siihen, että talven jälkeen ei puista ole kuin riekaleita jäljellä. Mutta ei haittaa, otetaan tämä kokeellisena puutarhan pilottiprojektina. :D

Millaisia omenapuukokemuksia teillä on?


Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
 FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS



6 kommenttia:

  1. Hieno rivi! Minä istutin kesällä kaksi kirsikkapuuta, omenapuut pitää hankkia ensi kesänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirskikkapuukin olisi jännittävä hankinta! Sen kasvunopeus taitaa olla omenapuuta hitaampi, not good tällaiselle hötkyilijälle. :D

      Poista
  2. Minä laitoin yhden omenapuun keväällä. Useampihan niitä pitäisi olla pölyttymisen takia, mutta luotan, että naapuritkin istuttavat omppopuita :) Meillä on aika pieni takapiha, sinne ei noin komeaa riviä mahtuisi millään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja äkkiäkös vielä ensi keväänä sille kaverin nappaat.. ;) Katsotaan, onko keväällä tuosta meidän rivistä enää mitään jäljellä!

      Poista
  3. Niin ihana seurata teidän kodin laittoa ja pihan etenemistä valmiiksi! Näyttää niin kivalta. Omenapuista täällä haaveilen vaikka jopa yksi pikkuruinen meilläkin on tämän väliaikaisen kodin pihalla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura! :) Tämä on kyllä oikeasti palkitsevaa, kun paikkoja valmistuu eikä koko ajan ole niin keskeneräistä. Varmaan tosi outoa viettää ensi kesänä lomaa, kun ei tarvitsekaan puuhata ja tehdä koko ajan pihalla jotain! :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...