Blawhi Graphics // ARVONTA

Kyllä, sen tein ja vähän hämmentynyt olen vielä itsekin! Olen sulatellut asiaa ensin itsekseni ja pienemmässä kaveripiirissä, nyt on aika julkaista asia täällä blogissakin. :) Perustin siis pieni tovi sitten oman toiminimen, Blawhi Graphicsin, jonka suojissa suunnittelen ja myyn sisustusprinttejä. Kovin jännää! Pöllöprintti ei siis jäänytkään ainokaiseksi, vaan A3-kokoisten sisustusjulisteiden avausmallisto sisältää kaikkiaan 12 erilaista printtiä. Kaikki mustavalkoisia, mistä kumpuaa nimikin: black & white = BLAWHI.

1. Pöllö / 2. G / 3. A / 4. Half / 5. Splash / 6. Feather / 7. Brushed / 8. Cone / 9. Kettu / 10. Courage / 11. Moroccan / 12. Rough

Idea Blawhi Graphicsista kypsyi hiljalleen talven aikana. Ensiaskeleita siis otetaan ja katsotaan, mihin tie vie. Tavoitteena on ensi kädessä tuottaa iloa itselle ja muille, muiden arkiaskareiden ohessa. 

Jos haluat seurata Blawhi Graphicsin taivalta, se onnistuu parhaiten Facebookissa ja Instagramissa. Virallisten kotisivujen pystyttäminen on vielä suunnittelupöydällä, mutta kerron kyllä sitten kun sellaiset ovat klikattavissa. :)

Sen kunniaksi, että ensimmäisen suunnitteluerän printit ovat valmiina tilattaviksi, polkaistaanpas nyt pystyyn FB-arvonta. Arvonnan säännöt ovat hyvin yksinkertaiset. Siihen osallistutaan tykkäämällä Blawhi Graphicsista Facebookissa - jokainen sivutykkääjä saa automaattisesti yhden arvan. Lisäarvan voi lunastaa jakamalla arvontajulkaisun omalla tai bloginsa FB-seinällä ja kertomalla siitä arvontajulkaisun kommenttiboksissa.

Arvonta starttaa nyt ja päättyy torstaina 25.6. kello 18.00. Voittaja pääsee valitsemaan itselleen kaksi printtiä Blawhi Graphicsin julistevalikoimasta. Kipinkapin siis osallistumaan: KLIK!

P.S. Kuvien kopiointiestosta huolimatta saat linkin avautumaan uudelle välilehdelle, kun painat pohjaan CTRL-näppäimen ja klikkaat linkkiä hiiren vasemmalla napilla! :)

Armas tuli kotiin! ♥

Terve kaikille! Minä olen Armas. Pitkäkarvainen collie ja seitsemän viikkoa vanha. Matkustin eilen uuteen kotiini tänne Iisalmeen, ja olen vielä kovin pyörällä päästäni. Matka oli pitkä ja jännittävä, sillä minut haettiin Hämeenlinnasta saakka. Minä poloinen olen orpopoika, sillä emoni menehtyi äskettäin. Onneksi ehdin juomaan emonmaitoa useamman viikon ajan ja vahvistumaan tarpeeksi reippaaksi pennuksi. Sanovat, että minulla on ison koiran geenit. En vielä tiedä, minkä makuisia ne geenit ovat, mutta arvatenkin hyviä, sillä niiden ansiosta minusta kasvaa tavallista isompikokoisempi collie. Taidan olla aika hyvänkokoinen jo nytkin, sillä kasvatuskodissani minua kutsuttiin Möhköksi. Möhkö tai Armas - sama se, kunhan saan mahdollisimman paljon silityksiä, herkkuruokaa ja hauskoja leikkejä. Voi olla, että minäkin osallistun jatkossa tämän talon sisustamiseen, mutta hieman eri tavalla kuin täällä on totuttu. Muutamaa huonekalua olen jo katsonut sillä silmällä, että kunhan hampaani tästä vahvistuvat, niillä voisi muotoilla penkinjalkoja vähän uuteen uskoon. Se on kuitenkin eri tarina se. Nyt aion keskittyä uuteen kotiin tutustumiseen ja söpönä olemiseen. Niin että näkyillään! 

Kyllä, meillä on koiranpentu! Olen odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa. Oma koirahistoriani on pitkä, sillä lapsuuskodissani on aina ollut collie, lähemmäs 30 vuoden ajan. Viimeisin nukkui pois muutama vuosi sitten ja se oli kova kolaus kaikille. Edelleenkin on outoa mennä vanhempieni luokse käymään, kun vastassa ei ole tuttua hännänheiluttajaa eikä kukaan tule kerjuulle, kun kuulee juustopakkauksen avattavan. 

Olemme miehen kanssa olleet koira-asiassa hyvinkin erilinjaisia, mutta viime vuosien aikana ovat linjamme lähentyneet toisiaan pienesti tassutellen. Itse en ole halunnut painostaa toista asiassa, vaan olen haudannut koirahaaveet tiukasti sisälleni. Toukokuussa tupsahti sitten eteen se päivä, kun päätimme ottaa collien. Silloin kaikki padotut haaveet ryöpsähtivät pintaan ja minä vain vollotin itkeä - onnesta. Tuli sellainen olo, että palaset loksahtavat kohdilleen. Vauvakuumetta en ole koskaan elämässäni kokenut, mutta ehkä tätä koiranodotusta voisi siihen verrata.

Katsotaan, millaiseksi elo Armas-pojun kanssa muotoutuu. Pentuvaihe vaatii luonnollisesti panostusta, mutta isompina colliet ovat helppoja ja huomaavaisia koiria (*koputus puuhun*). Olen ihan täpinöissäni! Vaikka tiedän tasan tarkkaan, millaista koira-arki on ja tulee olemaan, silti jännittää rutiinien muotoutumisen puolesta. Tsemppiä siis meille, jotta Armas kotiutuu hellästi osaksi perhettä! :)

Arjen onni

Minun piti kirjoittaa ja kuvata teille täksi päiväksi herkkupostaus eilen syömistämme canneloneista, mutta sen homman kanssa kävi vähän köpelösti. Canneloneissa ei siis itsessään ollut mitään vikaa, vaikka teinkin niitä elämäni ensimmäistä kertaa. Päinvastoin, vika oli pikemminkin siinä, että niistä tuli vähän liiankin hyviä! Kun otin kypsän vuoan uunista, ei sitä malttanutkaan alkaa kuvailemaan saati miettimään kattauksia, vaan pötkylöitä oli heti maistettava. Ensimmäisen ja toisen verran, aina kuudenteen saakka - mies samassa tahdissa. Pian huomasimmekin, että olimme hotkineet cannelonit melko vähiin: tälle päivälle jäi vain kaksi rullaa maistiaisiksi. Niistä ei juuri kuvamateriaalia liikene, joten kuitataan herkkupostaus nyt sitten vain tällä sepustuksella. :')

Arjen onneahan ne cannelonitkin ovat, mutta sananen myös toisenlaisesta ilmentymästä. Kuvissa näette sydämenmuotoisen inkaliljan terälehden, jota säilytän yöpöydälläni. Meillähän oli pääsiäiskukkina inkaliljoja, joten terälehti on ilostuttanut tuossa jo pari kuukautta. Kun kukat alkoivat harventua, ne pudottivat lattialle runsaan lehtikerroksen. Itse en tuota sydämenmuotoista hoksannut, vaan mies oli poiminut sen talteen.

Mies hoitaa meillä sängyn arkipetauksen, kun taas minä useimmiten auon sen illemmalla. Huhtikuussa vietin erään yön yksin kotona, ja mies oli päättänyt ilahduttaa minua juuri tuona iltana. Hän oli asetellut tämän terälehden tyynylle niin, että kun vedin päiväpeiton pois, löysin sydämen heti edestäni. Kaverinaan sillä oli pieni karkki. Voitteko kuvitella, miten lämmin ja ajateltu olo tuli!

Arjen onnea ovat monet pienet asiat. Ne, mistä tulee hyvä ja iloinen olo. Sellaiset, joihin ei rahaa tarvita. Varmasti meillä jokaisella on esimerkkejä aiheesta - tärkeintä onkin, että juuri ne oman arkensa onnenaiheet tulee huomanneeksi. Mikään ei olisi surullisempaa, kuin elää "sitten kun" -elämää. Että odottaisi aina vain edessä odottavia etappeja, joiden uskoo tuovan onnen. Onnellisuuden ydin on kuitenkin tässä hetkessä. Että osaa nähdä positiiviset asiat ympärillään ja olla niistä iloinen. Olla tyytyväinen siihen mitä on ja omistaa. Onnellisen perusvireen avulla selviää myös niistä epämukavammista kiukutuksen ja surun hetkistä, joita elämä takuulla heittää eteen. Pääasia, että omalta taipaleeltaan huomaa kerätä enemmän plussia kuin miinuksia.

Löytyykö teiltä kiteytyksiä arjen onnesta? Oletteko kokeneet olonne onnekkaaksi jonkin pienen eleen ansiosta, tai mistä ylipäätään koette olevanne onnellisia? 

Minun täytyy nyt ruveta lakananvaihtopuuhiin, sillä tätä kirjoittaessani ryöpsäytin aamukahvit tyynylle ja peitolle. Tyypillistä minua, olen vähän tällainen norsu posliinikaupassa. :) Siitäkin huolimatta, onnellista keskiviikkoa! ♥

Tapetoinnin lopputulos

No nyt on vierashuoneessa karaktääriä! Tovi sitten viettämäni tapetointipäivän aikaansaannos on tässä: Ferm Livingin Half moon -tapetilla päällystetty seinä. Aika päheä.

Vaikka seinä on nyt kondiksessa, en ole tyytyväinen huoneen kalustukseen. Tai siis sisustuksellisten yksityiskohtien järjestykseen. Nyt haluaisin tuon liitutauluvanerin näkyvämmälle paikalle, peilin kohdalle. Vaneria ei kuitenkaan taida saada kiinnitettyä kipsilevyseinään turvallisesti, se kun on julmetun painava. Pitäisi olla koolaukset paljastava kamera käytössä, niin uskaltaisi ruuvailla puuta vasten. 

Näistä kuvista rajasin pois ruskean lipaston. Ennen ruskea väri on näyttänyt siinä lämpöiseltä, mutta nyt se ei oikein sovi muuten mustavalkoiseen ilmeeseen punertavuutensa vuoksi. Vaaleampi koulutuolin ruskea sen sijaan sopii. Minulla taitaa olla vaihtoehtoina joko maalata lipasto tai vaihtaa se päikseen meidän makkarin valkoisen Hemnes-lipaston kanssa. Hmm. Lipaston voi tsekata vaikkapa tästä postauksesta.

Itseämme saamme taputtaa olalle siitä hyvästä, että jätimme rakennusaikana vielä kaikki seinät maalipinnoille. Olisi saattanut syntyä vikatikkejä, jos jo silloin olisimme pläjäyttäneet valita seinille kuoseja. Nyt tässä muutaman asumisvuoden aikana on ehtinyt makustelemaan ja tunnustelemaan huoneiden käyttötarkoituksia ja fiiliksiä. Ovathan tässä kalusteet, järjestykset ja huoneiden funktiot kerinneet jo muuttumaan. Sisustusmakukin. Nyt tuntuu siltä, että nykyinen huonejako tyyleineen on hyvä, selkeä ja pysyvämpi.

Vaan se tästä huoneesta, luulen että kalustemietinnöistä huolimatta vierasmakkari jää nyt hetkeksi lepotilaan. Muita projekteja pukkaa siinä määrin, että melkein hengästyttää. Tuntuu siltä, että elämässä tapahtuu nyt paljon ja monenlaisia asioita. Sellaisia, jotka yhtä aikaa jännittävät hirmuisesti ja pitävät mielen täpinöissä. Kahvinjuonti minun on pitänyt jo laskea ihan minimiin, jottei se enää kiihdyttäisi olotilaa entisestään. :) Tunnen vähän huonoa omaatuntoa siitä, etten ole ehtinyt kunnolliselle blogikierrokselle muiden bloggaajien postauksiin. Yritän kuitenkin varastaa sillekin hetkisen aikaa, ihan kohta.

Nyt teitä tietysti ärsyttää arvailla, että mitä kummallisia asioita täällä on meneillään. Toivon, että voisin paljastaa teille kaksi salaisuutta ensi viikonloppuna. Muita vähemmän hyssyteltäviä asioita ovat olleet muun muassa viimelauantaiset pikkumiehen ristiäiset, joista Instagramia seurailevat pääsivät näkemään minun ja miehen juhlalookin. Ristiäisiäkin jännitin hirveästi, vaikken tiedä miksi - olinhan "vain" tädin roolissa. Tänään olen kiiruhtanut jo hoitamassa ja järjestelmässä puutavaratoimitusta; justiinsa nostettiin kuljetuspoitsujen kanssa pergolaan tarkoitetut puukasat tuohon meidän pihasepelille. Saadaan ruveta miehen kanssa aprikoimaan, että mitä ja miten niistä olikaan tarkoitus rakentaa!

Isompien ajatusvaltaajien lisäksi olisi hoidettava myös muita tavallisempia perushommia: ruoho huutaa leikkaajaa, ikkunat pesijää, sähköpostit vastaajaa, puutarhakatteet laittajaa, rikkaruohot kitkijää, pihan vesiaihe viimeistelijää, koti siivoojaa ja jääkaappi kaupassakävijää. Ei, ei ole tekemisestä puutetta täällä. 

Mitä teille kuuluu? Mukavaa maanantaita!

Mattamustaksi

Heipsan! Täällä on suvun pikkumiehen ristiäisten valmistelu tohinalla käynnissä, mutta heitän silti teille nopsasti vinkin mustalla maalamiseen. Usein kun ei yrityksistä huolimatta löydä täydellistä mattamustaa, vaan lopputulos kiiltää jonkin verran. Nyt olen kuitenkin itse huomannut, että liitutaulumaali on täydellisin mattamusta, jonka olen kohdannut! Se on jopa hieman jauhemaisen oloinen. Maalasin alkuviikosta vanhan peilin kehykset kaapista löytyneellä liitutaulumaalilla - tykkään!

Mahtava lisä maalaamiseen oli se, että operaation pystyi tekemään ulkona. Heitin takaterassin vanhan sohvapöydän alle ja peilin siihen päälle. Tuulisesta kelistä oli kerrankin hyötyä, kun puhuri kuivatti maalin kuivaksi hetkessä; toisen kerroksen pystyi sutimaan heti perään. Peili oli alunperin tyypillinen blingbling, mutta kuten muissakin tapauksissa, ovat blingit meiltä jo melko tehokkaasti hävinneet. :)

Vaan nyt huiskimaan juhlatalo puhtaaksi ja illaksi sitten jalispeliin. Puuhakasta perjantaita!

Muurikka Kesäkeittiö

Instagramia seurailevat huomasivatkin jo pari iltaa sitten, että touhusimme uuden grillimme kimpussa. Tämä tarkoittaa sitä, että haahuilumme erilaisten grillivaihtoehtojen perässä on nyt viimeinkin päättynyt, sillä löysimme meille sen oikean ulkokokkailupaketin, Muurikan Kesäkeittiön. ♥ Tässä teille nyt esittelypostaus grillin ominaisuuksista ja ensimmäisistä käyttökokemuksistamme, olkaas hyvä:

Toisin kuin kuluttajien valtavirta, emme halunneet kaasulla toimivaa grilliä. Kaasu ei vain ole koskaan tuntunut omalta jutulta - mieluummin on tullut pyrittyä aina avotulen ja sähkövaihtoehtojen äärelle. Tätä Muurikan Kesäkeittiötä, johon kuuluu niin vaunu kuin grillikin, saa sekä kaasulla että sähköllä toimivana. Me valitsimme hihkuen sähköversion. Markkinoilla on hurjan vähän sähkögrillejä, kun vertaa kaasukäyttöisten lukumäärään. Useimmat sähköllä toimivat grillit ovat myös vähän pilipalipelejä, eli koomisen pieniä ja ilmeisen tehottomia. Tämä Muurikan versio on kuitenkin ihan toista maata: jo ensisilmäyksellä jytäkkä tarjoiluvaunu lupaa hyvää ja viimeistään testikierros lämpimällä grillillä vahvistaa, että nyt on laatu kyseessä.

Grillin perinteisin käyttömahdollisuus on tutusti ritilällä grillaaminen. Isot vastukset kuumuvat tasalämpöisiksi hetkessä ja lämpöä pystyy säätelemään säätönupista. Kokoonpanoon kuuluvaa teräskantta kannattaa käyttää ritilällä grillaamisessa, jotta lämpötehoista saa parhaimman hyödyn. Erityisesti ritilägrillaamisen kannalta on tuo pohjalla näkyvä suoja-astia kätevä: se kerää tippuvan rasvan, nesteen ja ruoan, jolloin ne eivät pääse palamaan kiinni grillin pohjaan.

Ritilägrillaaminen on Muurikan Kesäkeittiön käyttömahdollisuuksista kuitenkin vain murto-osa. Grilliä varten on nimittäin kehitetty sarja monipuolisia lisävarusteita, joilla grillaamiseen saa hauskuutta ja uutta ulottuvuutta. Tällaisista varusteista ehdottomasti tutuin ja kuuluisin on perinteinen muurikkapannu. Sen voi asettaa grilliin, kun ensin vain ottaa ritilän pois edestä. Muita, erilaisia ruokia varten kehiteltyjä lisävarusteita ovat muun muassa paellapannu, wok-pannu, parila-/grillipannu sekä savustusastia. Kesäkeittiöstä on siis moneksi, ja tuhti varustusarsenaali nostaa taatusti vaativankin grillaajan peukun pystyyn.

Tämä Kesäkeittiön sähköinen versio on muuten Tekniikan Maailman testivoittaja. Se on saanut kiitosta erityisesti käytettävyydestä, varustelusta ja lisäosista, lämmitysajasta, lämmön tasaisuudesta sekä lämmönsäätämisestä.

Jotta postaus ei mene pelkäksi tekniikaksi ja tyhjän grillin esittelyksi, näytänpäs teille meidän testikierroksen herkkuja. Lämmitimme grilliä eilen ensimmäistä kertaa ja valitsimme kokkailuun muurikkapannun. Valmistimme tillillä maustettuja lohkoperunoita; niiden kaverina minun lautaseltani löytyi cheddarjuustopihvejä ja mieheltä chorizopyöryköitä. Perunoiden valmistamiseen meni suunnilleen sama aika, mikä olisi mennyt uunissa paistamiseen. Pihvit ja pyörykät heitimme pannulle paistoajan lopuksi.

Kyytipoikana meillä oli perussalaattia ja raikasta vettä. Miten mukava olikaan asetella vohvelikankainen liina etuterassin penkin päälle ja rakentaa siihen pieni ulkokattaus! Oikeastihan grilli on siirtymässä etupihan patiolle, mutta vasta sitten kun pergola on noussut pystyyn. Toistaiseksi etuterassi on siis väliaikainen grillauspaikkamme.

Kokeilin muurikkapannulla grillaamista niin avoversiona kuin kannenkin kanssa. Molemmat tavat tuntuivat mukavilta. Ilman kantta grillin tohtii kääntää täydelle teholle, mutta kannen kanssa kannattaa tehoja hieman pudottaa. Kannesta on erityinen hyöty silloin, jos ruoka on jo valmista ja se joutuu odottamaan syöjiään - teräskuvun alla ruoka säilyy tasaisen lämpimänä.

Silloin kun kantta ei tarvita, sille on oma paikkansa Kesäkeittiön kyljessä, varta vasten suunnitelluissa ripustuskoukuissa. Kansi pysyy koukuissa tukevasti - se ei heilu ja kolise, eikä kopsahtele grillaajan polviin.

Mitä tulee eilisten kokkailujemme makuun... Tykkään! ♥ En suoraan sanottuna enää muistanutkaan, mikä oma makuvivahteensa grilliruoassa on. Herkut maistuvat grillissä tehtynä aina pykälän verran paremmilta kuin sisällä kokatut. Mistäköhän se taika johtuu? Vielä kun kelit suosisivat sen verran, että syömisoperaationkin voisi toteuttaa ulkona - eilen illalla oli siihen hommaan vielä liian koleaa ja liian monta itikkaa ympärillä pyörimässä.

Ja hei, mikäs pitääkään muistaa tehdä herkuttelujen jälkeen? Huolehtia tietenkin grilli puhtaaksi! Muurikalla on tähän hommaan erityisen hyvä ja ekologinen puhdistuaine, Muurikka Monipuhdistaja. Se puhdistaa, kiillottaa ja suojaa tehokkaasti lähes mitä tahansa; niin grillit, savustimet, keittiön, kylpyhuoneen, lieden kuin uuninkin. Aine sopii melkein kaikille vesipestävälle pinnoille, kuten ruostumattomalle teräkselle, lasille ja kaakeleille. Kesäkeittiötä siivotessa erityisesti grillin teräsosien siistiminen käy Monipuhdistajalla tehokkaasti. Muurikkapannuun tätä ei kuitenkaan käytetä, sillä muurinpohjapannut puhdistetaan ilman pesuaineita.

Seuraavaksi aion kokata ritilällä omatekoista ruisleipää ja juustoisia makkaroita. Leipä menee muuten grillissä ihanan rapeaksi, kannattaa kokeilla! Sipaisu levitettä riittää päälliseksi. Myöhemmin kesällä aion opetella muurinpohjalettujen teon - niistä minulla on muistaaksi yksi aiempi, surkuhupaisa kokemus. Pitää siis lähteä kehittelemään omat taikinat ja omat tavat lettujen valmistamiseen. Slurps!

Tätä kesäkeittiötä voi tilata Muurikan verkkokaupasta. Grillejä saa myös Prismasta - siellä meidänkin ensikohtaamisemme oli. Mustan värivaihtoehdon lisäksi on tarjoiluvaunua saatavilla myös ruskeilla puuosilla. Muista Muurikan grillauskavereista postasinkin jo aiemmin, mutta kannattaa selata vielä tuo verkkokaupan valikoima läpi - meillä on esimerkiksi vielä tarve teräksiselle paistolastalle, ja Muurikalta löytyvä vaihtoehto taitaisi olla Kesäkeittiön kylkeen aika passeli.

Joko teillä on grillikaudet availtu? Tykkäättekö eniten kaasulla, sähköllä vai avotulella grillaamisesta? Onko teillä erityistä grillausbravuuria? Kesäistä keskiviikkoa!

Tapetointipäivä

Tavarat on rymsteerattu seinän edestä, tarvikkeet viritetty ja hihat kääritty. Tämän päivän urakka, vierashuoneen seinän tapetointi, voi alkaa. Palataan asiaan sitten, kun on näyttää valmista!

Aurinkoa päivään!

Äl, oo, äm, aa!

Sieltä se tuli, loma! Mies antoi tuoreelle lomalaiselle punaisen ruusun. Laitoin kukan suureen, rautalangoitettuun lasipulloon. Ruusun saaminen mieheltä oli hieman nostalgista, sillä lapsuudessanikin sain kotoa ruusun kesäloman alkaessa; kävimme aina äidin ja sisarusten kanssa valitsemassa kukkakaupasta kukat koulutyön loputtua, heti todistustenjaon jälkeen.

Oppilailtakin sain ihania muistamisia, ruusuja kimpullisen ja itse väkerrettyjä kortteja. Tuota pöllökaulakorua oli eräs ykkösluokkalainen poika näpertänyt terveisten mukaan omin kätösin monta iltaa. :)

Tiedän, että tässä menee muutama päivä lomakoomassa ja vapaata oloa sulatellessa. Äärimmäisen kiireisten viikkojen jälkeen äkkinäinen tyhjyys vähän ahdistaakin, mutta se on normaalia. Ensi viikolle on lähes jokaiselle päivälle jo jotain kivaa tiedossa.

Paljon onnea kaikille todistuksen hakeneille ja etenkin kouluista valmistuneille! Kivaa lomaa myös kaikille lomakollegoille, nautitaan! ♥

Koivut leikkuulaudassa

Aurinkoista torstaita! Nyt täällä ollaan kyllä niin kesäisissä fiiliksissä, että oksat pois! Siksipä päivään sopii paremmin kuin hyvin esitellä tämä Miikon koivukuosinen leikkuulauta.

Kun Cilla lähetti postissa saippuaperheen tuotteita, saapui samassa paketissa myös tämä upea, koivuvareninen leikkuulauta. Pinnoitettu vaneri kestää kuumaa, joten sitä voi käyttää myös pannunalusena tai tarjoilualustana. Päässä oleva reikä mahdollistaa sen, että laudan voi nostaa seinällekin esille.

Meillä on jo pidempään ollut tarve uusille leikkuulaudoille - vanhat kun ovat kuluneet käytössä armotta. Mutta niin, arvatkaa vaan raskiiko tätä kuitenkaan käyttää leikkuualustana, no ei varmasti! Koivut saavat ilahduttaa turvallisemmalla tavalla; kattauksissa ja pystyasennossa joko keittiön välitilassa tai olohuoneen mustan kaapin astiaosastolla.

Minulla taitaa olla jonkinasteinen koivukausi meneillään. Täälläkin kun puunrungot vilahtelivat. Aiemmin en ole koivukuoseista niin kovasti innostunut, mutta ehkä kesää on kaivannut tänä vuonna niin julmetusti, että kaikki siihen viittaava miellyttää.

Terkkuja muuten viime hetken tohinoista, meillä on tänään illalla koulun kevätjuhla ja meikäläinen aloittaa kesälomailun jo huomenna. Jäiks, vähiin käy! Joko siellä on joku muukin käynnistelemässä hölläilyjä?

Helmililjapenkki ja istutuslaatikot

Varastin äidin kukkapenkistä kasan helmililjoja. Istutin ne jo reilu viikko sitten, mutta kuvauskelit ovat olleet kurjan syksyisiä. Nämä otokset ovat eiliseltä, kun aurinko pilkahti hetkisen pilviverhon läpi ja pakotti minut juoksemaan ulos kameran kanssa. Tällä hetkellä porottaisi kauniisti, mutta pärjättäneen nyt näillä eilisillä, vähän pilvisemmillä otoksilla.

Nakuttelin vuosi sitten pihalle kolme istutuslaatikkoa. Materiaalina käytin rakennusajalta ylijääneitä lautoja. Viime kesänä istutin kahteen laatikkoon kesäkukkia ja yhteen perennoja. Nyt kaivoin helmililjat keskimmäiseen ja toiseen tyhjillään olleeseen istuttelin valkokukkaisia perennoja. Kolmannesta pitäisi nousta jotain pinkkiä, mutta en muista tähän hätään, että mitä. Helmililjat ovat ahkeria leviämään, joten odotan malttamattomana seuraavia vuosia, kun laatikko toivottavasti lainehtii sinisenä.

Istutuslaatikot ovat harmaantuneet käsittelemättöminä. Yhteen on viime kesänä sutaistu pensselillä viimeisiä talomaaleja - pitäisi käydä kaupasta pikkuinen purkki lisää harmaata maalia ja siistiä sillä laatikot yhteneväiseksi talon värin kanssa.

Istutuslaatikot mittailimme viime kesänä pihavaraston viereen, talon pohjoispäätyä vastapäätä. Olen nyt kauhonut niiden ympärille ruskeaa kuorikatetta, mutta homma on vielä viimeistelemättä. Pihavaraston ja näiden istutuslaatikoiden taakse on tarkoitus tehdä matala näkösuoja; kun aidanne on paikoillaan, voi kuorikatteen vasta sitten rajailla loppuun. Laatikoiden takapuolelta en ottanutkaan kuvia vielä ollenkaan. Laidalla näkyvät halkopinot kasasimme syksyllä häthätää. Ne on tarkoitus siirtää pihavaraston toiselle puolelle siistimpään moodiin.

Todisteita siitä, että myös reunimmaisissa laatikoissa on elämää, on näissä alapuolen kuvissa. Toivon kovasti, että penkeissä riittäisi elinvoimaa kasveille - olisi niin kiva napsaista sisätilojen leikkokukat suoraan omalta pihalta!

Näiden kuvien ottaminen oli eilen muuten aika hellämielistä hommaa: jätin töistä tultua oikean käteni ulko-oven väliin ja erityisesti keskisormella on ollut siitä lähtien kuumottavat oltavat. Kamera pysyi näpeissä juuri ja juuri. Tänään jo helpottaa, mutta olipahan imakka kokemus!

Näkyykö teidän kukkapenkeissä elämää?