Helmililjapenkki ja istutuslaatikot

Varastin äidin kukkapenkistä kasan helmililjoja. Istutin ne jo reilu viikko sitten, mutta kuvauskelit ovat olleet kurjan syksyisiä. Nämä otokset ovat eiliseltä, kun aurinko pilkahti hetkisen pilviverhon läpi ja pakotti minut juoksemaan ulos kameran kanssa. Tällä hetkellä porottaisi kauniisti, mutta pärjättäneen nyt näillä eilisillä, vähän pilvisemmillä otoksilla.

Nakuttelin vuosi sitten pihalle kolme istutuslaatikkoa. Materiaalina käytin rakennusajalta ylijääneitä lautoja. Viime kesänä istutin kahteen laatikkoon kesäkukkia ja yhteen perennoja. Nyt kaivoin helmililjat keskimmäiseen ja toiseen tyhjillään olleeseen istuttelin valkokukkaisia perennoja. Kolmannesta pitäisi nousta jotain pinkkiä, mutta en muista tähän hätään, että mitä. Helmililjat ovat ahkeria leviämään, joten odotan malttamattomana seuraavia vuosia, kun laatikko toivottavasti lainehtii sinisenä.

Istutuslaatikot ovat harmaantuneet käsittelemättöminä. Yhteen on viime kesänä sutaistu pensselillä viimeisiä talomaaleja - pitäisi käydä kaupasta pikkuinen purkki lisää harmaata maalia ja siistiä sillä laatikot yhteneväiseksi talon värin kanssa.

Istutuslaatikot mittailimme viime kesänä pihavaraston viereen, talon pohjoispäätyä vastapäätä. Olen nyt kauhonut niiden ympärille ruskeaa kuorikatetta, mutta homma on vielä viimeistelemättä. Pihavaraston ja näiden istutuslaatikoiden taakse on tarkoitus tehdä matala näkösuoja; kun aidanne on paikoillaan, voi kuorikatteen vasta sitten rajailla loppuun. Laatikoiden takapuolelta en ottanutkaan kuvia vielä ollenkaan. Laidalla näkyvät halkopinot kasasimme syksyllä häthätää. Ne on tarkoitus siirtää pihavaraston toiselle puolelle siistimpään moodiin.

Todisteita siitä, että myös reunimmaisissa laatikoissa on elämää, on näissä alapuolen kuvissa. Toivon kovasti, että penkeissä riittäisi elinvoimaa kasveille - olisi niin kiva napsaista sisätilojen leikkokukat suoraan omalta pihalta!

Näiden kuvien ottaminen oli eilen muuten aika hellämielistä hommaa: jätin töistä tultua oikean käteni ulko-oven väliin ja erityisesti keskisormella on ollut siitä lähtien kuumottavat oltavat. Kamera pysyi näpeissä juuri ja juuri. Tänään jo helpottaa, mutta olipahan imakka kokemus!

Näkyykö teidän kukkapenkeissä elämää?