Äitienpäivänä

Tänään juhlitaan äitejä niin niemissä kuin notkoissa. Oma äitini sai lahjaksi ruusun sijaan atsalean, joka sointuu hempeästi mustaksi maalaamaani saviruukkuun. Pieni paketti on yhteinen meiltä kolmelta lapselta ja isältä: siitä kuoriutui Magisson teräksinen keittiöliinateline. Teline onkin oikeastaan viimeinen juttu, joka äidin uudesta keittiöstä uupui. Minulla itselläni on ollut käytössä samanlainen kohta puolitoista vuotta (klik), ja on ollut hyvä! Vähän kuin extralahjana, modasimme ja asensimme porukalla toissapäivänä kupulampun vanhempieni keittiöön, saarekkeen päälle. Voisinkin muuten ottaa postauslistalle keittiön ilmeen esittelyn nyt, kun kaikki on valmista. Remonttivaiheen näitte pari kuukautta sitten.

Mutta niin, pitäisiköhän äitienpäivänä osata postata oivaltavia sanoja ja kauniita määritelmiä äitiydestä? Uskon, että yleensä jokainen äiti on lapselleen se paras äiti. Ihan pakko kuitenkin mainita, että ottamatta kuitenkaan lukuun niitä äitejä, jotka omalla alkoholinkäytöllään tuhoavat lastaan jo sikiöaikana saati varhaislapsuudessa hyvin perustavanlaatuisesti. Työni kautta olen joutunut näkemään äitien alkoholiläträysten konkreettisia seurauksia ja sen vuoksi aihe saa minut aina raivon ja surun partaalle - äitienpäivänäkin. Samaan hengenvetoon kuitenkin ihastelen kaikkia niitä äidinmielisiä, jotka ottavat siipiensä suojaan sellaisia lapsia, joiden kasvattamiseen ei oma biologinen äiti ole kyennyt. Melkein itkettää, kun ajattelee sitä sydämensuuruutta, jolla sijaisäidit lapsiaan luotsaavat.

Mitä tulee omaan äitiini, nostan hattuni niin korkealle kuin kädet yltävät. Mitkään ylisanat eivät riitä kertomaan, kuinka juuri meille onnekkaille on sattunut se maailman paras äiti. :) Uskon, että aika pitävä hyvän äitiyden mittari luetaan lasten tultua aikuisikään. Silloin, kun tytär miettii, millainen äiti haluaisi olla omille lapsilleen. Jos tavoitteena ja unelmana on olla samanlainen äiti kuin oma äiti on ollut, niin silloin kasvatustyö ja äitiys on mennyt varmasti nappiin. Omalla kohdallani näin on sataprosenttisesti. Minusta on esimerkiksi aivan huippua, että pienempinä meillä oli napakka kuri. Ei puhettakaan, että kiukuttelemalla ja vonkumalla olisi saanut haluamaansa. Päinvastoin, aika kului hyvällä mielellä puuhastellessa. Ja nimenomaan puuhastellessa: en muista koskaan valittaneeni, että olisi tylsää. Maaseudulla kasvaneena löytyi aina touhumahdollisuuksia. Vanhemmat kannustivat meitä keksimään itse tekemistä, ja niin sen pitäisikin olla - lapsen kokoaikainen viihdyttäminen ei ole vanhemman tehtävä. 

Nyt vanhempana annan arvoa sille, ettei äiti ole koskaan sanalla tai edes eleelläkään tuominnut yhtään tekemääni asiaa. Peliliikkeitä on tullut tehtyä jos jonkinmoista, mutta aina olen niihin vain tukea saanut. Äiti on nykyisin se ensimmäinen kaveri, jolle tilitän niin ilot kuin ketutuksetkin. Meillä on myös paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita, joten pulina-aiheita riittää. Tekniikka antaa mukavan mahdollisuuden päivittäisiin kuvaraportteihinkin.

Löytyykö teiltä muilta suuria ajatuksia äitiydestä? Itse huomaan kokoavani aiheesta tällaista sekalaista ajatuksenvirtaa. Työkaveriani lainaten toivon hyvää äitienpäivää niin kaikille äideille, sellaisiksi haluaville kuin emohahmoillekin! ♥