Myönnän, nyt ei ole emäntä parhaassa hapessa. Sairastelin koko viime viikon, ja siitä jäi tietynlainen tuskaisuus päälle. Ärsyttää ja stressaa vähän kaikki, mutta eniten väsyttää. Töissä meillä on tietenkin nyt viimeiset viikot ennen lomaa niitä kaikkein hoppuisimpia. Vaikka pitkät loma-aamut ovat ihan nurkan takana, tieto ei helpota tässä vaiheessa ollenkaan, kun koko ajan pitäisi venyä ajattelemaan ja toimimaan tauotta. Jos jostain on ollut pientä apua, niin siitä, että on antanut itselleen luvan olla tuskainen.
Vaikka olenkin ulospäin määrätietoinen, toimelias ja hymyileväinenkin, kotona on helppo olla muuta. Olen oikeasti melkoinen itkupilli ja tunneihminen, itkeskelen usein niin hyvistä kuin huonoistakin asioista. Onneksi, sillä kyynelten tirauttaminen puhdistaa ja nollaa oloa uskomattoman nopeasti - jo muutaman minuutin päästä voi mieli olla normalisoitunut tasaisemmaksi. Itse en tirauttele koskaan muuten kuin itsekseni ja miehen seurassa, mutta suosittelen!
Eilen sain mielialahoitoa, kun lähdimme hetkeksi muihin maisemiin. Pääsin Kuopion torille syömään kesän ensimmäisen suklaapehmiksen ja istahtaa hetkeksi vain olemaan ja katselemaan. Vähän shoppailimmekin, ja illan vietimme miehen jalispelissä. Voittekohan kuvitella, miten virkistävää on kiljua, kannustaa ja kommentoida kentän laidalta meneillään olevaa peliä. Nautin! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että miehen harrastus on henkireikä myös minulle. Vaikka pääsimme viime yönä nukkumaan vasta pikkutunneilla ja aamulla väsytti nousta kuudelta, ei haittaa. Niin kiva oli piipahtaa muissa ympyröissä.
Sisustamiseen saati pihahommiin eivät ajatukset ja kädet ole nyt taipuneet, mutta sen verran tartuin kameraan, että otin postauksen kuvitukseksi nämä kuvat meidän eteisakselilta. Karhuprintti on viihtynyt lipaston päällä jo monta kuukautta, pidän sitä kovin söpönä. Taustalla olevan taulupohjan olen ensin päällystänyt saneerauslaastilla ja sitten maalannut mustaksi. Edessä olevaan vaaleanpunaiseen atsaleaan olen syystäkin ihastunut, sillä taisin kerrankin löytää kukan, joka ei ole hetkessä kuollut hoidossani. Tähän mennessä ainoastaan ikivarmat neilikat ovat säilyttäneet terhakkuutensa käsissäni, mutta nyt voin näköjään lisätä atsalean samalle listalle.
Viikonlopulle en aio puskea yhtäkään asiaa pakkototeutukseen. Aion olla ihan luvalla voipunut ja potea oloani vaikka sitten laiskottelemalla koko ajan! Nohevoitumisen aihetta on kuitenkin ukin synttäreiden verran; meidän ikinuori ukkimme täyttää 90 vuotta ja tuota etappia juhlitaan totta kai! Kunpa itsekin saisi niin pitkän ja terveen elämän, että ysikymppisenä porskuttaisi kuten kuusikymppinen. ♥
Mitä teille kuuluu? Aurinkoista viikonloppua!
Kuinka tunnistin itseni tekstistäsi. Täällä on toinen itkupilli :D todellakin. Niin tosiaan hyvästä kun pahasta. Sitä ei tosiaan moni uskoisi mutta niin se on. Helpottavaa!
VastaaPoistaIhania kuvia olet ottanut tähän postaukseen <3 ihana piristys tuo kukka :)
Kovasti jaksamista <3
Ihanaa, itkupilli-samis! <333 Olisi kyllä kamalaa, jos ei osaisi kyynelehtiä, en tiedä yhtään millä muulla keinolla oloaan osaisi sitten purkaa.
PoistaAtsaleasta olen kyllä kovin iloinen, näitä hengissä säilyviä lajikkeita kuin ei näytä kovin montaa olevan... x)
Paranemisia ja virkistystä sinne! Täällä oli viime viikolla myös flunssa, ja voi että miten se vie pitkäksi aikaa sellaisen terän kaikesta tekemisestä. Tekisi mieli vain olla viltin alla palveltavana ja tehdä vain kaikki kivat asiat. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos, Marianne, ja voimia myös sinne! <3 Ihan uskomatonta, miten tuollainen perustauti saa olon huonoksi. Kyllä tämä tästä! :)
PoistaPikaista elpymistä ♡ Käyt juhlimassa ikinuoren ukin, ja lopun aikaa hölläilet vaan! :-)
VastaaPoistaKiitos, Minna! <3 Pitänee imeä ukin virkeydestä energiaa myös itselle! :)
PoistaEipä ole mikään ihme, että tässä vaiheessa kevättä alkaa olla paukut loppu ja kun siihen päälle iskee vielä joku kurja tauti niin kuilu vaan syvenee.
VastaaPoistaOma työ jakautuu aika lailla samoihin sykleihin kuin koulutyökin, joten tunnistan tuon kevätkiireen ja väsymyksen myös itsessäni. Vaikka meillä ei koko kesää lomaillakaan silti kesä on erilaista aikaa ja elokuun alussa alkaa taas uusi toimikausi uusin voimin.
Keräile rauhassa voimia, kyllä se ajastaan helpottaa!
Se on jännä, miten moni ihminen ja välillä itsekin ajattelee, että koulutyöhän on kevyttä (tai hommat ylipäätään lasten kanssa). On se välillä, mutta monesti ei ole. Monessa muussa työssä saa enemmän taukoja ja tilaisuuksia laittaa ajatukset narikkaan. Koululla taas pitää olla koko ajan skarppina, ennakoida, suunnitella, aikatauluttaa ja edetä hommasta toiseen minuuttiaikataululla. Fyysisesti open hommat eivät ole kuluttavia, mutta henkisesti kylläkin. Itse tarvitsen töistä kotiuduttuani AINA sen hiljaisen puolistuntisen, kun ei tarvitse puhua kellekään mitään eikä oikeastaan ajatellakaan mitään. :D Onneksi mies tulee kotiin aina vasta minun jälkeeni. x)
PoistaMukavaa viikonloppua. Toivottavasti se on just niin sopivan rento, että voimat taas sieltä palailevat. Täällä kärsitään ihan kamalasta väsymyksestä, joka kyllä aiheuttaa eniten harmia varmasti just niissä joiden kanssa tätä arkeaan elää, mutta kova aikomus tästä on vielä piristyä, ensin vain on vaan muistettava levätä :)
VastaaPoistaKiitos, Ruut! :) Energiaa sinnekin! Minä syytän väsymyksestä osittain tätä takana olevaa pitkää ja pimeää talvea - se ei voi olla vaikuttamatta energiavarantoihin.
PoistaVälillä saakin vaan olla ja purkaa omia tunteita. Itkeminen todellakin helpottaa, itse taidan myös olla aika itkupilli. Se tekee hyvää :) Ihanan näköistä teillä ha tuo karhu on kyllä suloinen!
VastaaPoistaOlisin ihan hukassa jos en voisi pillitellä, se on niin terapeuttista. :D
Poista