Moderni mummola - remontin jälkeen

Nyt lupaamani keittiöraportti ja kuvatulva vanhempieni kodista! Jos haluatte alkajaisiksi kurkata aikaisemmin tekemäni postauksen remonttivaiheesta, se löytyy täältä. Lapsuuskodissani on siis kevään mittaan urakoitu remonttia useamman neliön alalta; keittiö oli ensisijainen muutoskohde, mutta uudistustyöt laajenivat myös olohuoneeseen. Uunin- ja takaneduslaseja lukuunottamatta kaikki on nyt valmista, joten pääsin viimein kuvailemaan vanhempieni aikaansaannoksia - perinteisiä mummolaefektejä, mutta modernilla otteella. Tältä sisällä nyt näyttää:

Kun pinnat olivat aikaisemmin hyvin puuvaltaiset, on sävymaailma nyt selkeän valkoharmaa. Valkoiset kaapistot, tummanharmaat laskutasot, rosteriset kodinkoneet, vaaleat seinät ja lattia sekä tummanharmaa kivilaattaseinä luovat tilaan selkeän ja rauhallisen tunnelman. Pinnat ovat aikaisempaa yhtenäisemmät, mikä tekee ilmeestä levollisen. Ikean Hektar-kupuvalaisin kerää katseita saarekkeen yläpuolella ja tasapainottaa kauniisti kokonaisuutta. Saarekkeen paikalla oli ennen umpinainen väliseinä - nyt sitä ei voisi tuohon enää kuvitellakaan!

Parimetrinen keittiönpöytä oli käännetty sunnuntaina äitienpäivän kunniaksi pitkittäin, jotta ympärille mahtui mahdollisimman monta kahvittelijaa. Arkisin pöytä on poikittain keittiön toisen ikkunan jatkumona. Omissa silmissäni keittiö saa aina ylimääräisen plussan, jos pohjaneliöt antavat mahdollisuuden ruokapöydän kääntelyyn. 

Käytännössä remonttimuutos on ollut huikea, aivan kuin toiseen taloon astuisi. Pimeähkön, 90-lukulaisen keittiöilmeen oli todellakin aika väistyä raikkaan ja ryhdikkään tieltä. Muutosvertailun helpottamiseksi tässä perinteiset kuvat ennen ja jälkeen.

Siinä siis keittiö. Nyt voisimme vilkaista kuvien välityksellä myös olohuoneen puolelle. Ennen väliseinän purkamista huoneesta toiseen näki vain kahdesta eri kulkuaukosta kurkistamalla. Nyt huoneet ovat yhtenäistä tilaa, jossa valo pääsee kulkemaan vapaasti läpi.

Myös äidillä on mustavalkoiseksi tuunattu vitriinikaappi, jonka paraatipaikalle ovat päässeet himolukijan lempparikirjat. Kaapin kaverina keinuu vanha kiikku. Mustan kolminaisuuden täydentää seinälle nostettu, mustaksi maalattu ikkunanpoka.

80-luvun lopulla rakennetussa valkotiilitalossa on luojan kiitos ryhdikkäät, mustat ikkunanpielet. Siinä olisikin ollut näpertelemistä, jos väritys olisi niissä ollut ruskea. Olohuoneessa ikkunapinta-alaa on koko yhden pitkän seinän alalta - se on koottu alempina olevista pikkuikkunoista ja ylemmäs yltävistä isoista laseista. Jos olisin kuvannut ikkunoista ulospäin, näkisitte alaspäin viettävän pellon jälkeen järvimaiseman, jonka takana kohoaa jyhkeä paljakka. Minun mielenmaisemani, joka rauhoittaa aina.

TV-taso on asetettu nyt vinosti katkaisemaan pitkulaista olkkaria. Ratkaisu tuo mukavasti mielenkiintoa huoneeseen. Kalusteiden puolesta olisi päivitettävänä vielä nuo mustat, kirsikkaisilla yksityiskohdilla höystetyt nahkasohvat. Ei kuitenkaan ihan heti, sillä kesällä on taloon tupsahtamassa pieni koiranpentu, jonka kannalta on varmasti ihan hyvä, jos löhöilypaikat ovat vielä uusimatta. Ja hei, ihan kun olisinkin kuullut kaikuja, että kirsikkaiset ja pyökkiset kalusteet olisivat taas palaamassa muotiin? ;)

Seinäpinnat vedettiin remontissa valkoisiksi, mutta nyt on vielä harkinnassa tehdä yhtä tai useampaa tehostepintaa harmahtavalla sävyllä, joko tapetoiden tai erikoisemmalla maalaustekniikalla. On nuo remonttireiskat vaan taitavia, ihan itse toteuttivat koko muutoksen. Talosta on päivittämättä enää kaksi huonetta: eteinen ja aulatilat. Niihin ei ollut tarkoitus enää tähän hätään kajota, mutta ilmeisesti sekin remonttilaajennus on toteutumassa, kun pikkuveljeni oli tarjoutunut uudistamaan tilan rakennusinsinööriopiskelijan harjoitteluprojektina. Way to go, bro!

Sellainen moderni mummola meillä. Olen niin onnellinen, että vanhempani toteuttivat kauan haaveilemansa muutoksen ja pääsevät nauttimaan siitä vielä monia, energisiä vuosia eteenpäin! ♥

Kiitos, että jaksoit lueskella tämän maratonraporttini. :) Iloista minilomaa!