Värjötellen

Kun reilut kaksi vuotta kehuskelee ympäriinsä sillä, ettei ole ollut päivääkään kipeänä, niin kyllähän se jossain vaiheessa kostautuu. :) Tietenkin!  Kiertävästä pöpöstä ei nyt tosin vieläkään mahda olla kyse, vaan taisin huiskia alkuviikon pihahommissa liian vähissä vaatteissa, kun nyt sain flunssan riesakseni. Tällä hetkellä kurkkua kaihertaa, nenä on tukossa, portaiden nousemisen jälkeen pyörryttää ja kroppa on yhtä aikaa väsynyt ja viluinen. Kuume ei kuitenkaan ja onneksi ole noussut.

Koska ulkona vallitseva sadekeli oikein komppaa tätä nuhaista olotilaa, päätin taistella pisaroita ja koleaa viimaa vastaan takkatulella. Meillä ei ole takkaa ihan äsken polteltukaan, mutta nyt rätisevä tuli on enemmän kuin paikallaan.

Ennen tulitikun raapaisemista putsasin takkaluukun lasin, joka on ollut nuhruinen joulusta lähtien. Silloin heittelin poltettavaksi vähän sitä sun tätä polttoroskaa, joka tuhrasi lasin sameaksi. Nyt kiiltää.

Totuuden nimissä, ei täällä ihan kurjimmillaan olla. Vain sillä tavalla sopivasti, että on hyvä syy mönkiä peiton alla ja olla tekemättä mitään. Vaikka ruokavalioni on kaikkea muuta kuin monipuolinen ja terveellinen, niin ilmeisesti koulumaailmassa työskenteleminen takaa keskivertoa paremman vastustuskyvyn pöpöjä vastaan. Mutta miten sattuikaan sopivasti miniloma tähän samaan saumaan! Nyt ei tarvitse miettiä, sitkutellako kustannuspaikalla vai jäädäkö kotiin.

Joko siellä on kevätflunssat sairasteltu? Rentoa päivää!