@ Viking Grace

Nyt luvassa kuvapainotteinen postaus, kun näytän teille otoksia Viking Gracelta. Kuten kerroin aiemmin, kohti Tanskaa kohti ajaessamme seilasimme menomatkan Turusta Tukholmaan Gracella. Kuvat kertokoot puolestaan, tällaisissa puitteissa matkasimme.

Hyttinä meillä oli kompakti, kahden hengen kömmänä. Tilaihmeessä ei kuitenkaan tullut ahtaanpaikankammoa, sillä valaistus ja neliöiden käyttö oli taidokasta. Isona plussana televisio, josta voi vanhemmissa laivoissa vain uneksia. 

Automatkalla Turkuun oli sateinen keli, mutta sää poutaantui laivaan päästyämme. Aurinkokin näyttäytyi pilvien välistä. Helsingistä lähteviin laivakyyteihin verrattuna oli nyt monin verroin enemmän kaunista saaristoa tiirailtavana.

Laiva oli tupaten täynnä, joten kuvien ottamisessa oli haastetta. Näistäkin kyllä jo näkee, että sisustusilme on mietitty ja yhtenäinen läpi laivan. Olin odottanut Gracella matkustamista ehkä vähän liikaakin, sillä paikan päällä tuli olo, että "Tässäkö tämä nyt oli?". Taidan itse tykätä enemmän Silja Serenaden kaltaisista, keskeisistä Promenade-ratkaisuista. Gracella paikat hajosivat laajemmalle.

Yöhumputteluilla meitä ei nähty, sillä Frank'sissa ruokailun ja iltakahvittelun jälkeen hujelsimme hyttiin lepäämään ennen seuraavan päivän ajourakkaa. Pikkuisen oli olo kuin kalkkiksella, mutta vain vähän! Ruotsinlaivoilla pähkäilen aina herätyskellon kanssa; pitää laskea tunnin aikaero ja arvailla, siirtyykö puhelin paikalliseen aikaan vai ei. Minulla on aina useampi herätysaika asennettuna, ja tälläkin kertaa yksi niistä oli oikea. :)

Aurinkoista lauantaita!

Matkalla Tanskassa 1 // Perusinfo

On aika ottaa härkää sarvista ja aloittaa juttusarja automatkastamme Tanskaan. Sen sijaan että tekisin massiivisia maratonpostauksia, päätin tehdä useamman pienen. Näin homma säilyy kevyenä niin teille kuin minullekin. Joten aloitetaas reissun perusrungosta!

Matkamme oli aikataulutettu viikon mittaiseksi. Lähdimme reissuun perjantaina 26.6. ja saavuimme kotiin torstaina 2.7. Ajoa kertyi erilaisine päiväreissuineen ja pysähdyspaikkoineen noin 4200 kilometriä. Kartasta näette pohjoisen lähtöpisteemme Iisalmen sekä eteläisimmän vierailusijaintimme Vejers Strandin – tällä akselilla siis liikuimme. Etukäteen emme kotona tehneet reissupäivien ohjelmia, vaan käytännössä suunnittelimme iltaisin hotellilla aina seuraavan päivän agendan ja reitit valmiiksi.

Matkaa varten mies oli löytänyt ja ladannut puhelimeen GPS-signaalilla toimivan, ilmaisen Sygic-navigointiohjelman, joka oli muutamista hidasteluistaan huolimatta kätevä ja luotettava. Navin toimimiseen ei siis tarvittu nettiyhteyttä. Nettiä tarvittiin kotimaassa ainoastaan karttojen lataamiseen; näistä matkaamme varten ladattiin Suomen, Ruotsin ja Tanskan kartat. Kun Sygicin latasi vähän ennen reissua, sai seitsemäksi päiväksi ilmaiseksi käyttöönsä myös normaalisti maksulliset lisäominaisuudet. Siltä varalta että Sygic ei olisi jossain kohtaa pelittänyt, oli mies ladannut toisenkin ilmaisnavin, Navmiin, valmiiksi. Autossa ladattavaa, "oikeaa" navigaattoria emme käyttäneet reissussa ollenkaan, sillä olimme liikenteessä minun Tiinullani, josta poksahti viime syksynä tupakansytytin toimimasta (juu, sulakkeet on käyty läpi, mutta ei toimi, ei). Normaalia navia emme olisi saanet siis ladattua reissussa ollenkaan.

Lähtöperjantaina ajoimme Iisalmesta Turkuun ja menimme yölaivalla Tukholmaan. Matkojen kannalta olisi halvempi valita aina päivälaiva, mutta meidän aikatauluihimme vaihtoehto ei sopinut. Viking Grace oli laivamme mennessä, ja sieltä taisin ottaa kuvia erilliseksi postaukseksi asti – palataan Graceen siis tuonnempana. Tunnustan, että laivaan ajaminen vähän jänskätti, sillä autolla laivautuminen oli minulle ensimmäinen kerta.

Laivassa vietetyn yön jälkeen olimme Tukholmassa jo varhain, kello 6.30. Paattiaamupalaa emme syöneet, sillä siihen varattu hetki olisi jäänyt liian hätäiseksi. Miksiköhän kummassa Viking Linella on noin höperön aikaiset rantautumisajat? No, mahat tuli täytettyä sitten matkalla. Tukholmasta lähdimme paahtamaan kohti Kööpenhaminaa. Tie E4 Helsinborgin ja Malmön kautta oli nopea huristella – välillä kaunis ja välillä maisemiltaan asteen tylsempi. Ruotsin puolelle emme olleet merkanneet käyntikohteita, sillä kiirus Tanskan maaperälle oli kova.

Ruotsin ja Tanskan välin halusimme ajaa pitkin Juutinrauman siltaa. Halpaa tuo lysti ei ole, mutta kokemuksena ehdoton; pitäähän sitä nyt pystyä kertomaan ajaneensa sitä siltaa pitkin jota koulun maantiedon kirjoissa mainostetaan!

Kööpenhaminassa olimme hotellilla jo kolmen aikoihin, mikä yllätti itsemme iloisesti; olimme kuvitelleet saapumisajaksemme paljon myöhäisemmät lukemat. Ehdimme hyvin ottaa lämpimän suihkun ja muutaman tunnin välikuoleman pehmoisissa lakanoissa ennen kuin lähdimme viettämään iltaa Kööpenhaminan keskustaan.

Sopivaa majoitusta etsimme muuten kaksi iltaa ennen valinnan tekemistä. Käytimme runsaasti aikaa eri vaihtoehtojen (mökit, B&B:t, hotellit) kartoittamiseen ja puntaroimme oikein urakalla muun muassa majapaikkojen sijainteja, hintoja ja aamiaisvaihtoehtoja. Sitäkin pohdimme, onko fiksumpaa yöpyä yhdessä vai useammassa majakohteessa Tanskassa ollessamme. Lopulta totesimme, ettemme ehtisi vajaassa viikossa niin laajalle alueelle, että useampi yöpaikka olisi tarpeen. Itsetehty mökkiaamiainen ei houkuttanut, joten päädyimme viimein kööpenhaminalaiseen Scandic Hotel Hvidovreen. Nappivalinta, josta esittelyä myöhemmin.

Saapumispäivän iltana vietimme aikaa keskustan Tivolissa ja kävimme moikkaamassa Pientä merenneitoa. Vaikka monessa lähteessä pelotellaan Kööpenhaminan keskustan kalliista ja hankalista parkkeerausmahdollisuuksista, oli meidän kokemuksemme positiivinen. Täältä pystyi kätevästi tarkistamaan, mikä parkki olisi lähimpänä haluttua kohdetta. Hinnat olivat edullisemmat kuin Helsingissä, joten nou hätä ät ool.

Toisena Tanska-päivänämme, sunnuntaina, teimme reilun 800 kilometrin road tripin länsirannikolle. Päivä eteni Roskilden kautta Odenseen, sieltä Vejers Strandille ja edelleen Ringköbingiin, mistä palasimme takaisin Kööpenhaminaan. Päivä ansaitsee ehdottomasti oman postauksensa.

Maanantain olimme varanneet pelkkää Kööpenhaminaa varten. Koska tiesimme kaupunkiajan jo etukäteen pitkäksi, sai auto jäädä lepäämään hotellin parkkiin. Hyppäsimme oma-aloitteisten kurvailujen sijaan paikallisbussiin, joka lähti ihan hotellin nurkalta. Edestakainen matka yhdeltä henkilöltä keskustaan ja takaisin teki 44 kruunua (reilut 5 euroa), mikä oli ilahduttavan edullinen kustannus.

Halusimme aloittaa kaupunkiin tutustumisen kunnon kiertoajelulla, mistä tulikin yksi elämämme huippukokemuksista (lisäinfoa luvassa!). Kiertoajelun jälkeen jalkauduimme kaupungille ja vietimme pitkän päivän ristiin rastiin katuja ja kauppoja tutkiskellen. Iltamyöhällä syöpöttelimme hotellin omassa ravintolassa kunnon hamppari- ja pihvimätöt, njam!

Tiistaina aloitimme päivän vielä Kööpenhaminasta, sillä Nyhavnin alue jäi edellisenä päivänä koluamatta. Koska alue oli rajallinen ja matkamme jatkui vielä siitä eteenpäin, lämmittelimme taas omaa autoa. Nyhavnin jälkeen jatkoimme matkaa itärannikon Strandvejtä pitkin Helsingöriin. Sieltä palasimme vähän nopeampaa reittiä takaisin. Itärannikko oli täysin erilaista kuin läntinen vastineensa, tulette näkemään sen sitten kun teen niistä omia postauksiaan. Mutta miten kaunis ja monipuolinen maa Tanska onkaan!

Keskiviikkona vietimme hotellilla suht rauhallisen aamun ja suuntasimme nokan kohti Tukholmaa. Tällä kertaa olimme kumpikin valinneet Ruotsin puolelta yhdet pysähtymiskohteet, joissa halusimme käydä. Mies valitsi urheiluliikkeen, minä sisustuskaupan. :) Oma valintani osui niin nappiin, että vieläkin hymistelen sitä, aivan huippu kohde! Aikataulutuksemme päivämatkan osalta meni hyvin, sillä olimme tarkalleen tuntia ennen perillä lähtöselvityksessä ennen laivan irtautumista satamasta. 

Laivamatka kotiinpäin tapahtui Viking Amorellalla. Kun kerta mennessä pröystäiltiin Gracella, pihisteltiin tullessa. No ei oikeasti, Amorella oli itse asiassa kalliimpi, mutta ainut vaihtoehto. Hyttivalinnassa luulimme tarttuneemme edulliseen ja hyvään tarjoukseen, mutta todellisuus hyttiin astuessa oli, öh, hieman toisenlainen: ei vessaa, ei suihkua, ei pedattuja sänkyjä, ei yhden yhtä pistorasiaa. Katsoimme sisään astuessamme pitkään toisiamme ja vedimme henkeä. Yhdestä suusta totesimme, että eiköhän lähdetä infoon vaihtamaan hyttiä. Lähdettiinkin, mutta matkalla löysimme käytävästä yleiset wc- ja suihkutilat. Ne olivat sen verran siistit, että päätimme kestää ja ottaa hytin elämyskokeiluna. Selvisimme, mutta toista kertaa en aio lähteä minibudjetin hyttiin, nou nou!

Torstaina ajoimme kotiin pienen sivureitin kautta. Olin nimittäin päättänyt jo aiemmin, että Tiirinkosken Tehdas tulee kuulumaan tälle reissulle. Niinpä suuntasimmekin Turusta kohti Hämeenlinnaa. Koska oltiin taas maissa aikaisin, jätimme aamupalailut ABC:n varaan – kannatti, sillä aamiaisleivät ja puurot olivat erittäin maukkaita. Aikavara ennen Tehtaan aukeamista oli löyhä, joten meillä oli aikaa piipahtaa Forssassa. Forssaa pidin pikkutyttönä jonkinlaisena ihmepaikkakuntana, alkaahan se eksoottisesti F-kirjaimella! Olen aina halunnut käydä siellä, joten nyt sain ruksittua senkin toimen kokemuslistaltani. Jätskiä herkutellen kiertelimme keskustan toripöydät läpi ja istahdimme hetkeksi suihkulähdettä ja joutsenia katselemaan. Mies naureskeli minun Forssa-menneisyydelleni ja ”Nyt täällä ollaan!” -hehkutuksilleni, mutta minusta oli mukava päästä viimein sinne, minne pienenä halusin. Tiirinkosken Tehtaasta on luonnollisesti tulossa oma postauksensa (huh, miten paljon minulla onkaan jo postausaiheita!), joten siitä ei vielä enempää.

Hämeenlinnasta emme ajaneet suoraan kotiin Iisalmeen, vaan kiersimme Rautavaaran kautta. Armas oli siellä mummon ja ukin luona hoidossa, ja olihan se poikuli käytävä heti kyytiin. Pelkäsin, että pieni koiruus olisi ehtinyt jo unohtaa meidät viikon aikana, mutta kaikkea kanssa! Vikinä, hännänheilutukset, hötkyilyt ja hepulit olivat sitä luokkaa, että äiskä ja iskä olivat vielä hyvin muistissa.

Mutta niin, sellainen oli reissumme pääpiirteittäin! Onnistunut, intensiivinen, monipuolinen, hauska ja antoisa! Seuraavaksi syvennyn tarkemmin yksittäisiin kohteisiin, joten stay tuned!

Iloista viikonloppua!

Tanskalaiset puuhepat

Taalainmaan hevonen, se on ruotsalainen juttu. Sellainen, jonka moni mielellään ottaa kotinsa sisustuksen pieneksi ja suloiseksi yksityiskohdaksi. Jäljitelmiä aidoista ja alkuperäisistä löytyy ilman muuta ympäriinsä, ja minä kahmin reissusta mukaani kaksi tanskalaista versiota.

Lähtökohtaisesti en pidä lippukuosisista ja maaväriä toistavista matkamuistoista (tai tyypillisistä matkamuistoista ylipäätään), mutta minusta nämä puuhevoset ovat ihan huiput! Kirkas punainen ja syvä musta ovat ilo silmälle ja ovathan nämä nyt niiiiin tanskalaista, että. :) Laitoin heposet kopsuttelemaan mustan vitriinin kunniapaikalle.

Puuhevoset olivat reissutuomisista ensimmäiset, jotka purin näkösälle. Kaikki muut ostokset odottelevat vielä työhuoneen lattialla paikkojaan. Tovi siinä varmasti meneekin, että löydän kaikille hankinnoille kotoisat, sopivat sijainnit! Kiire on taas matkan jälkeen yllättänyt, kun olemme ehtineet olla jo yöreissussa kotiseudullamme, ähertäneet pihalla, rakentaneet verkkosivuja ja aloittaneet pergolan pystyttämistä. Eilen puuhastelimme pergolan runkoa lähes kuusi tuntia kylmässä kelissä ja tihkusateessa. Hätäisimmät voivat kurkata siitä yhden kuvan verran todistusaineistoa instasta, missä päivittelen tutusti nimimerkillä deko133.

Meinasin veistellä otsikoksi jotain karanneista hevosista, mutta päätinkin mennä ihan peruslinjalla. Toisenlaisista karkaamisista tosin on juttua, kun koiranpentumme Armas (ja minä vielä vähän enemmän) koki sydämentykytyksiä toissapäivänä. Olimme harjoittelemassa hihnassa tepsuttelua, kun vieraasta pihasta ampaisi vapaana ollut hurtta haukkuen meitä kohti. Armas vetäisi itsensä hihnasta irti ja lähti juoksemaan suuri, haukkuva koira perässään kohti isoa autotietä. Olin jo ihan pelko takalistossa, että nyt pikkuinen jää auton alle. Onneksi Armas otti pikakurvin toiseen suuntaan, kohti metsätietä. Itse huusin kieltoja ja perkelettäkin, ja seurasin epäuskoisena, kun ison koiran isäntäväki ei sanallakaan kutsunut koiraansa. Älysin käskyttää omaani nimeltä, jolloin pikkuinen löi jarrut pohjaan ja antautui ison koiran tutkittavaksi. Koppasin Armaksen syliini ja lähdimme vetämään kotia kohti. Miten tärisinkään ajatuksesta että koira olisi voinut juosta itsensä auton alle ja siitä huomiosta, miten välinpitämättömästi joku voikaan tuollaisessa tilanteessa käyttäytyä; koko tienoo kyllä kuuli huutoni. Vieläkin nousee adrenaliini, kun mietin tilannetta. :( 

Mutta se siitä. Kohta olisi tarkoitus lähteä pihalle jatkamaan pergolaa - jospa saisimme tehtyä rimoituksia tänään mahdollisimman hyvälle mallille. Eilen touhusin osan aikaa toppatakki päällä, katsotaan millaisia varusteita tämän päivän koleudessa tarvitaan.

Touhukasta keskiviikkoa!

Entisaikaan - my oldies

Meinasin ruveta toivottelemaan teille sunnuntaita, mutta hoksasinkin sitten että nythän on jo uuden viikon alku! Heh, ei kai se ihan justiinsa ole, missä päivässä elää. Mutta asiaan! Kerroinkin teille pitkin kevättä, että siivosimme koululla varastoja tyhjiksi. Suuria kalustelöytöjä ei vanhassa kivikansakoulussa ole enää jäljellä, mutta iäkkäitä kirja-aarteita ja pikkuesineistöä vielä jonkin verran. Kirjoja heitimme pois valehtelematta tuhatmäärin ja niistä tein muutaman pelastuksen itsellenikin. Kovakantisista ylivoimainen suosikkini on tämä vuonna 1956 painettu, seuratapoja opastava jokamiehen käytösopas.

Paitsi että aakkosellisessa oppaassa on hykerryttäviä ohjeita erilaisissa tilanteissa käyttäytymiseen ja monenlaisten esineiden käyttämiseen, löytyy siitä selostusta myös kotiin ja sisustamiseen liittyen. Voitteko lukea tätä hymyilemättä?

Sivistys ja henkilökohtainen aisti saavat aikaan kauniin kodin, mutta tahdikkuuden, hyvien tapojen ja asukkaiden keskinäisen sovun on tehtävä siitä rauhallinen ja hyvä. Sovinnaisuussääntöjä on noudatettava yhtä hyvin kotona kuin kodin ulkopuolellakin, sillä vain täten koti saadaan onnelliseksi, vältetään monet kiusalliset riidat, loukkaavat sanat ja harkitsemattomat teot. Ystävällinen ja kohtelian aviomies osoittaa kotonaankin huomaavaisuutta vaimolleen. Toiselta puolen aviovaimo koettaa järjestää perheelleen kodin ja siellä vietetyt hetket niin viihtyisiksi, että mieliharmit, ristiriidat ja vastoinkäymiset helposti unohtuvat. Tällaiseen kotiin tullessaan vieraskin huomaa sen miellyttävän, ystävällisen ja sopusointuisen tunnelman ja saa siitä ja sen asukkaista heti edullisen yleisvaikutuksen.

Nykyään on sisustustaide saanut osakseen paljon innostusta ja mielenkiintoa ja monet pyrkivät hankkimaan kotiinsa kauniita ja käytännöllisiä tavaroita. Tässä on kuitenkin, kuten niin monessa muussakin seikassa, koetettava olla menemättä liiallisuuksiin, sillä kaikenlaisten lasi- ja nikkeliputkihuonekalujen latominen kotiinsa ei suinkaan ole suositeltavaa, vaikkakin se asianomaisella hetkellä ehkä on erikoista ja suuressa huudossa. Kukat ja käsityöt antavat kodille oman henkilökohtaisen leiman ja saattavat yksinkertaisenkin ja vaatimattoman huoneen asutun näköiseksi. Kirjat ja taulut ilmaisevat kodin sivistyksen tason.

Minä olen luonteeltani hyvin nostalgiakaipuinen ja pidän entisaikojen kuvittelemisesta ja menneisyyteen liittyvistä tarinoista. Kaikki lempikirjanikin käsittelevät mennyttä aikaa. Vaikka ajat eivät ole olleet helppoja, ihailen tietynlaista arvokkuutta, kunnioitusta ja toisten huomioimista, joka muinoin on vallinnut. Entiset työtavat ja esineet kiehtovat myös hirmuisesti; on todella mielenkiintoista ajatella aikaa, kun tekniikka on ollut ihan eri tasolla kuin nykyisin ja ihmiset ovat tehneet enemmän itse. Jos vain olisi mahdollista, haluaisin empimättä matkustaa ajassa taaksepäin ja käydä ihmettelemässä ja kokemassa entisajan maailmaa. 50-luvultakin löytyisi jo paljon erilaista - samalla voisi käydä vaklaamassa mummoja ja ukkeja nuoruusvuosinaan.

Seuratavoista kertovan kirjan myötä päädyin mietiskelemään ja kuvaamaan meidän kotimme vanhoja esineitä. Jotkut niistä ovat moninkertaisesti minun ikäisiäni. Meiltä löytyy muun muassa...

koulutuoleja kolmin kappalein,

mittausvälineitä ja iso, kokopuinen vitriinikaappi,

matkalaukku,

pärekoreja useammassa koossa ja vanhat penkit yöpöytinä,

pitkä penkki ja puiset viinilaatikot,

herätyskello,

savuinen ikkunanpoka ja Tapiovaaran Fanett-tuoli.

Nyt kun mietin, niin olemme ostaneet edelliset uudet huonekalumme kaksi vuotta sitten, taloomme muuttaessa. Sen jälkeen ovat kalustehaaveet ja -hankinnat olleet ainoastaan vanhoja. Tälläkään hetkellä en unelmoi yhdestäkään uudesta mööpelistä, vaan useammasta vanhasta. Niin hassua, miten maku ja vanhojen esineiden arvostaminen kehittyy. Nuorempana en olisi pystynyt kuvittelemaankaan, että joku vanha ja nuhjaantunut olisi suurin aarteeni. :)

Millaisia esinevanhuksia teiltä löytyy?

Elämäni eka

Minä olen tunnetusti hidas syttymään blogitrendeille. Koen pikemminkin voimakkaan ei ei -tunteen, joka voi kestää hyvinkin pitkään. Laajan kiertelyn ja kaartelun jälkeen lämpenen kuitenkin minäkin. Pionit ovat tästä loistava esimerkki, nehän ovat pyörineet blogikuvissa jo vuosia. Ennen tätä en ole ikinä koskenutkaan pioniin (voitteko kuvitella! ), saati että olisin hankkinut niitä kotiin. Vaan viime viikolla sen tein, tässä kuvat todisteena. Irrotin kolmen oksan kimpusta yhden korkeaan mittalasiin, joka on loistava maljakko yksittäisille leikkokukille.

Tanska-reissun ajaksi jätin kaikki pionioksat isompaan maljakkoon. Aukeamista niissä ei ole vielä tapahtunut, lievää pullistumista kylläkin. Tarkkaillaan tilannetta. Tanskassa muuten oli pioneita myynnissä massoittain; ei ollut sellaista kukkakaupan kulmaa, jossa ei ovella olisi ollut pionikimppuja tarjolla. Ja ne olivat kimppuja isolla K:lla, ei mitään parin oksan nöttösiä vaan mahdottoman isoja satseja.

Täällä alkaa nyt viikkosiivous ja sitten lähdetään Armaksen kanssa sukuloimaan. Kroppa on lämmitelty touhuamiseen valmiiksi jo eilen, kun siistin pihaa nelisen tuntia - ruohonleikkurilla ja trimmerillä nurmialueet, kitkien kukkapenkit ja ruohonleikkurilla vielä erikseen heinikkoalueita pihan liepeiltä. Mitä teillä on ohjelmassa? 

Kaunista lauantaita!

Terveisiä Tanskasta!

Muikeat perjantaimoikat! Blogiaallot ovat olleet täällä viikon ajan olemattomia - niin syystä kuin syyttä. Instagramia seurailevat tietävätkin, että olimme viikon mittaisella reissulla Tanskassa. Huhhei, miten mukava reissu olikaan! Palasimme kotiin eilen illalla ja nyt sulattelemme ajokilometrejä. 

Minun oli tarkoitus bloggailla Tanskastakin käsin, sillä olin jo ottanut muutaman postauksen kuvat valmiiksi. Mutta. Ensiksi tietsikkani ei hyväksynyt hotellin langatonta verkkoa ja sitten se simahti kokonaan - ei saatu mötikkää päälle koko aikana. Tulkitsin seikan viestiksi siitä, että loma on otettava lomana. Niin teinkin, ja ratkaisu oli varmasti parempi kuin alkuperäinen suunnitelma. Voitte arvata, että käynnistyikö kone kun päästiin kotiin? No kyllä ja heti! :)

Kameran muistikortti on vielä purkamatta, joten kokosin tähän ensihätään kollaasin instakuvista. Tämä on pieni pintaraapaisu siitä, mitä viikon aikana ehdimme tehdä ja nähdä. Yllätyin oikeasti jopa itsekin siitä, mitä kaikkea kerittiin viikossa. Mutta niistä vähän tuonnempana. Tässä tulevat terveiset:

Taidan postailla seuraavaksi niitä ennen reissua otettuja kuva-aiheita ja Tanska-koontia on vuorossa pikkuisen myöhemmin. Haaveenani on saada tiivistettyä teille reissun olennaisimmat tärpit ja fiilikset. Urakkaa siinä on, sillä asiaa saati kuvia on vaatimattomasti sanottuna paljon! No, otan juttusarjan työn alle ja katsotaan mitä saan aikaiseksi. :)

Mahtavaa viikonloppua!