Syksyssä parasta

Syksy on ollut minulle aina vuodenajoista haastavin. Syvenevä pimeys ja kuihtuva luonto on joinakin vuosina tuntunut jopa musertavalta. Tänä vuonna syyskuu meni tuttuun tapaan väsähtäneissä tunnelmissa, mutta lokakuun vaihtuessa energialevelit näyttäisivät lähteneen kohoamaan. Olen pohdiskellut, löytyisikö vuodenajasta itselle jotain hyvääkin.

Löytyyhän sitä, ihan pieneksi listaksi asti. Ainakin näistä asioista tykkään syksyssä:

• Viilenevät kelit. Normaaliarkeeni kuuluu päivittäinen lenkki koiran kanssa. Viileä ja raikas ilma on tuntunut happirikkaalta - sellaiselta, jossa on hyvä hengittää. On niin paljon mukavampi vetää lenkkarit jalkaan, kun läkähtymisen tunne ei iske kelin takia päälle.

• Ötökkäkato. Tätä ei tarvinne juurikaan selitellä. Ihanaa, kun ei ole enää itikoita! Myös se, että punkkikausi päättyy, on huippua etenkin Armaksen kannalta. Pian ei tarvita enää myrkkyliuoksia eikä pannassa roikkuvaa punkkihuivia.

• Tunnelmointi. Syksyn tullen on ihana sytytellä kynttilöitä ja poltella takkaa. Keittää kaakaota ja hörppiä sitä viltin alla samalla, kun silmät seuraavat rätisevää takkatulta. Pari postausta taaksepäin kerroin tämän vuoden takanpolttosuunnitelmista ja aloitus on ollut onnistunut. Paitsi että tuli itsessään on tunnelmallinen, on kodikasta, kun takankylki hohkaa ympärilleen lämpöä.

• Ensilumen odottaminen. Joka vuosi se tuntuu yhtä maagiselta, kun maa on ensimmäistä kertaa peittynyt valkoiseen. Ja voi sitä puhtaan valon määrä, joka lumesta tulee!

• Luonnon vaikuttavuus. Syksyllä aurinko alkaa painua mailleen meidän vesinäkymämme kohdalla. Kaikki täällä asumamme syksyt ovat tarjoilleet huikeita auringonlaskuja. Sellaisia, joissa punertavat sävyt ovat niin vahvoja, että välillä täytyy nipistää itseään uskoakseen näkemänsä. Auringonlaskut ovat minulle erityisen voimauttavia. Niiden jälkeen pääsee ihastelemaan tähtitaivasta, joka lumoaa joka kerta katseen osuessa ylös.  Myös voimakas ruska on vaikuttava, vaikka en väreinä oranssin ja keltaisen sävyistä pidäkään. Tänä vuonna ruska helähti kirkkaaksi ja sellainen ruska on kauneinta katseltavaa. Joinakin vuosina värit jäävät haljuiksi, sellaisiksi likaisensävyisiksi, minkä mielellään skippaisi verkkokalvoiltaan.

• Viihdetarjonta. Syksyn tullen telkkuohjelmat monipuolistuvat, katsottavaksi tulee uusia elokuvia ja kaupunginteattereihin ilmestyy uutta ohjelmistoa. Pari viime vuotta ovat menneet meillä niukalla kulttuuriannostelulla, mutta nyt olemme päättäneet, että tekisimme jälleen teatterireissun jonnekin. Tänä vuonna en aio kiertää Blawhin tuotteiden kanssa joulumyyjäisissä, mikä tuntuu etukäteen jo oudolta. Kun aika ei mene myyjäistelyihin, ehdin pitkästä aikaa joulukauden tapahtumiin ihan vain turistina.

• Lupa luovuttaa ulkohommien kanssa. Kesäkaudella on aina arpominen, tehdäkö kotihommia sisällä vai ulkona. Tänä vuonna nousi loppukesän myötä kolkuttelemaan huono omatunto, kun en omasta mielestäni tehnyt tarpeeksi ulkohommia. Tai tein kyllä, mutta en saanut käyttämissäni päivissä tarpeeksi aikaiseksi. Viimeistään lumikerroksen tultua on pakko nöyrtyä ja hyväksyä, että tämän verran tuli nyt urakoitua, olivatpa kuvitelmat etukäteen mitä hyvänsä. Lumipeite myös vapauttaa: kun olosuhteet eivät enää mahdollista ulkohommia, niistä ei enää pode huonoa omaatuntoa.

• Poreilu. Vaikka käytämme ulkoporeallasta koko vuodenkierron ajan, tuntuu lämmin kylpyvesi hiukkasen nautinnollisemmalta, kun ympäröivä ilma on viileää.

• Monipuolisempi pukeutuminen. Omasta vaatekaapistani löytyy enemmän vaihtoehtoja viileämmän vuodenajan pukeutumiseen kuin kesäkeleille. Työaamuihin valmistautuminen on siis helpompaa, kun valinnanvaraa on enemmän. Syysvaatetuksessa tykkään myös siitä, että voi alkaa käyttää saappaita. Harmikseni en ole nyt löytänyt uusia rikkinäisten tilalle. Mikä siinä onkin, että aina kun etsii jotain tiettyä puettavaa, sitä ei varmasti löydä? Elättelen vielä toiveita, että kivat, matalat saappaat eksyisivät jalkaani ja saisin jäljitettyä päälleni jonkinlaisen mukavan, pitkän villapaidan. Mission impossible, I guess.

• Kurakelit väistyvät kohta. Arvaatte ehkä, minkälainen homma on ulkoilla pitkäkarvaisen koiran kanssa. Pesemistä riittää! Juuri eilen havahduin ajattelemaan, että kohta tämä taas loppuu. Lumentulon myötä ei tarvitse olla hinkkaamassa hiekkaisia karvoja joka kerta sisälle tullessa; lumiset tassut on paljon nopeampi kuivata. Lumipaakkuja kyllä saa olla sulattelemassa, mutta ne lähtevät suihkussa helpommin kuin mutakerros.

• Talvirenkaat. Tämä on hupimielellä ajateltu näkökulma, mutta meikäläisen auton tarvirenkaiden vanteet ovat coolimmat kuin kesärenkaiden pyörylät. Tiinu muuttuu siis taas nössöstä päheäksi. :D

Olikohan siinä kaikki? Syksyn hyvien puolien listaamisen koen tärkeäksi paitsi mielialan, myös elämään tarttumisen vuoksi. Olisi kurjaa heittää syksyt hukkaan siksi, ettei niistä nauti. Tunnustan, että tällaisia fiiliksiä on joskus ollut. Päälle kolmekymppisenä on syntynyt kaipuu tiristää elämisen tunne ja merkityksellisyys irti kaikista päivistä. Pysähtyä joka päivä vähintäänkin yhden kivan asian äärelle, vaikka välillä olisikin kökköjä fiiliksiä.

Hymyjä! :)

Ulkokalustevinkki: Sensum Skepparholmen

Meillä on tänä viikonloppuna tarkoitus laittaa terassi talvitelakalle, eli siirtää terassikamppeet varastoon. Sitä ennen näpsimme Armaksen kanssa parit kuvat, sillä ajattelin vinkata meidän mainioksi osoittautuneesta ulkosohvaryhmästä. Instan puolella tästä on kyselty paljon, joten uskon, että blogipostauksestakin on jollekin hyötyä.

Tänä vuonna terdeilimme alkukesän kahden taitettavan aurinkotuolin avustuksella, mutta heinäkuussa hankimme tähän viimein kunnollisen istuinryhmän. Haluttu setti oli tiedossa jo keväällä, mutta ennen pihabudjetin selkiytymistä en tohtinut tehdä tilausta; vasta kun maalaus- ja maatyötonnit olivat ynnätty, uskalsin klikata tilauksen matkaan. 

Kyseessä on Bauhausin Sensum Skepparholmen -kulmasohvaryhmä, jota on niukalti saatavissa. Keväällä sitä näytti tulevan kaupan varastoon kymmenisen kappaletta ja toinen samanlainen setti tupsahti saataville heinäkuussa. Vähän kyllä kirpaisi seurata keväällä varastosaldon hupenemista, kun varmuutta lisäsaatavista ei ollut. Sekä minulla että miehellä oli varmuuden varalta tilattuna näistä varastoseuranta, mikä kannatti. Juuri, kun kesän piha- ja asuntoasiat olivat selkiytyneet, sähköpostiin kilahti ilmoitus kalusteiden uudesta varastoerästä. Se oli taikauskoiselle emännälle kuin kohtalon sinetti: näin oli tarkoitettu, tässä tuli palkinto kaikista kesän ponnisteluista.

Arvaatte ehkä, että kalusteita alunperin kartoittaessa minulla oli niille tietynlaiset kriteerit. Polyrottinkisia en halunnut, sillä ne eivät istu omaan tyyliin eivätkä talossa haettuun ilmeeseen. Piti löytää selkeää, yksinkertaista, mielellään terästä ja oikeaa värimaailmaa. Ja sellaista, mikä ei ampuisi budjettia rikki - pilipalikalusteetkin kustantavat yllättävän paljon, saati oikeasti tukevat ja hyvät vermeet. Pihakauppojen nettisivuilla vierähti keväällä useampi tunti, ja välillä tuntui, että etsimme sellaista mitä ei ole olemassakaan. Vaan sitten kun osauduimme Bauhausin sivuille, ihastus jysähti kerrasta. Tämä setti vastasi juuri sitä, mitä oli mielikuvissa.

Kulmaryhmää on saatavilla myös päinvastaisella värityksellä, mutta itse halusin ehdottomasti tämän meille tulleen version. Musta kalusterunko sopii yhteen talon peltiosien kanssa ja vaaleat istuimet taas toistavat valkoisten ulkoseinien linjaa. Vaaleat istuinosat halusin nyt myös aurinkoon liittyvien seikkojen vuoksi: Iisalmen entisessä kodissa meillä oli tummanharmaat istuinpäälliset ja ne haalenivat vuosien saatossa rumiksi. Toivon, että kun väri on nyt ennestäänkin vaalea, auringonpolttamat eivät näkyisi kankaassa tulevaisuudessa niin vahvasti.

Käyttökokemukseen olemme olleet todella tyytyväisiä. Skepparholmen on tukeva setti, jolla on hyvä istua. Lämpöisinä kotipäivinä tsillasimme terassilla tunnista toiseen, mikä on itselleni jo pitkä lekotteluaika. Tuohon pöydän päälle tulee setin mukana myös pehmuste, jos sitä haluaa käyttää rahina. Me kokeilimme aluksi rahiversiotakin, mutta siirsimme pehmusteen melko nopsasti varastoon - ainakin meillä on enemmän käyttötarvetta juomien ja naposteltavien laskutasanteelle.

Jos tällainen kalusteryhmä siintää ensi kesäksi haaveissa, suosittelen kurkkimaan Bauhausin sivuja jo ennen lumien sulamista. :) Sarjaan kuuluu myös toisenlainen setti, jossa kulmasohvan sijaan ryhmä muodostuu yhdestä suorasta sohvasta ja kahdesta nojatuolista. Meidän settiä pääsee tilailemaan täältä.

Kivaa syysviikonloppua!

Lämmityskauden kynnyksellä

Viime yönä on useamman lähiseudun asukkaan mukaan ollut pakkasasteita. Ei kuitenkaan vielä meidän pihassa, sillä järvi lämmittää hitusen tätä rantatienoota. Sikäli hyvä, sillä meillä on ollut ulkona töröttämässä vielä muutama maalipönikkä. Tänään pitää nostella ne lämpimämpiin säilytystiloihin pois jäätymisuhan alta.

Alkava lämmityskausi tulee meillä toivottavasti olemaan hyvin erilainen kuin vuosi sitten. Teknisen tilan remontti ja tuloilmahässäkkä sotkivat tuolloin puulämmityksen kokonaan, eikä meillä ollut mahdollisuutta käyttää pinossa odottavia kalikoita lämmitykseen. Vieläkin ketuttaa kun mennyttä ajattelee, mutta tänä vuonna kuvio tulee olemaan on toisenlainen - ainakin jos se on itsestä kiinni.

Olen päättänyt, että nyt takan kanssa otetaan oikea-aikainen startti ja sen lämmitystä jatketaan systemaattisesti talven yli. Koko talon neliöihin lämpöhyöty ei yllä, mutta reiluun puoleen kuitenkin. Toivon, että kun takasta ja uunista saadaan lisälämpöä, ei pannahinen Nibe huutaisi talvikuukausina teknisessä tilassa niin paljoa. Mielenkiinnolla tulee varmasti tehtyä vertailua sähkönkulutuksestakin.

Yhden takan käyttöarviolla meillä riittää polttopuuta tontilla varmaan lähes kymmeneksi vuodeksi, joten siitä ei heti puutetta tule. Haaveilin, että olisimme loppukesästä ehtineet tekemään ulos kodinhoitohuoneen oven viereen sellaisen puurimoituksen, joka on ollut suunnitteilla talon pohjakuvavaiheista asti. Se olisi toiminut polttopuiden välivarastointipaikkana, mutta tulevalle talvikaudelle rimoitus jäi vielä syntymättä. No, jospa halot tulisivat noudettua, vaikka puupino toistaiseksi vähän pidemmällä sijaitseekin.

Sisälle meillä on ollut vielä hakusessa puuteline. Luulen, etten löydä mielikuvia vastaavaa markkinoilta, vaan pitää usuttaa pikkuveli jossain vaiheessa hitsaushommiin. Sitä haudutellessa muistin, että meikäläisellähän on varastossa iso, valkoiseksi maalattu pärekori. Kokeilin sitä eilen ensimmäistä kertaa ja korihan on kuin täsmämitoilla tehty! Juuri sopivanmittainen meidän kalikoille.

Takaneduslasia meillä ei myöskään ole vielä olemassa, mutta kehittelin paikalle väliaikaisen sovellutuksen. Nappasin ylijäämävarastosta pari isoa laattaa, samoja mitä meillä on keittiössä ja kosteissa tiloissa. Kiinnitin niihin pienet jalkatassut ja tadaa, lattian kipinäsuojaus on hoidettu.

Polttelin eilen Armaksen kanssa syksyn ensimmäisen pesällisen ja hyvin lähti vetämään yhdellä tikulla. Pitää sauhutella aluksi muutama pienempi satsi, ennen kuin aloittaa kovemman "pouruutuksen".

Lämpöisiä syyshetkiä!

Seurustelusaareke

Kesä meni, syksy tuli. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olen valmistautunut syksyyn hyvillä mielin. Paitsi että yleinen mieliala on ollut suht kepeä, tajusin heinäkuussa, etten olekaan helleihminen. Viileämmät kelit ovat tuntuneet helpottavilta.

Arki meillä alkoi todella kivuttomasti. Koska loma vietettiin staycation-moodilla, kontrasti töihin lähtemisen ja lomanvieton välillä ei ollut kovin suuri. Oli myös mukava verrata tapahtumia vuodentakaiseen: kun tänä vuonna ei ole ollut riesana enterorokkoa, tukkiutunutta viemäriä ja edessä siintävää remppaa, on normaalin tasainen työstartti tuntunut suorastaan juhlalta.

Otsikon seurustelusaareke on meillä varsin tuore juttu. Mehän ehdimme asustella talossa yli vuoden ilman istumamahdollisuutta keittiön saarekkeen äärellä. En yksinkertaisesti halunnut kiirehtiä istuinasian kanssa, sillä se ei ollut millään tasolla akuutti. Toisaalta meni pitkään pohdiskellessa, minkälainen ratkaisu olisi meille paras. 

Ehdin tosissani puntaroida vaihtoehtoja jo Tolixin H65-jakkaroiden ja Aallon K65-tuolien väliltä, kunnes kumpikaan ei enää tuntunut hyvältä. Koska ruokapöydän ympärys on täynnä Tolixeja, olisivat ne vaikuttaneet saarekkeen äärellä jo liioittelulta. Aallon tuolit taas olisin valinnut puunvärisenä, mutta ne eivät lopulta olisi mätsänneet sävyltään yhteen keittiön pöytätasojen kanssa. Ja lisäpointtina, useamman satasen investointi saarekejakkaroihin ei tuntunut hyvältä idealta.

Aallon tuoleja liikkuu markkinoilla kyllä käytettynäkin, jolloin kynnys kalusteiden maalamiseen itselle sopivaan sävyyn ei olisi ollut niin puistattava juttu. En kuitenkaan innostunut minkäänlaisesta metsästysrumbasta, jonka onnistumisesta ei olisi ollut varmuutta.

Päädyin suunnittelemaan omakätistä nikkarointivaihtoehtoa. Tuli vahva visio, että irtotuolien sijaan saarekkeen äärelle paras ratkaisu olisi yhtenäinen, pidempi jakkara. Kuin korkeammille jaloille nostettu pirtinpenkki. Värisävyksi ajattelin samaa graniitinharmaata mitä keittiön betoniseinissä on. Ehdin jo kartoittaa meidän jämäpuukasojen tilanteen ja viritellä työstökoneet valmiiksi, kunnes asia ratkesikin itsestään.

Piipahdimme nimittäin kesällä rompetorilla, mistä löytyi tämä kuvissa näkyvä yksilö - aivan täydellinen niin muodoiltaan kuin mitoiltaan! Arvaattekohan, missä käytössä penkki on ollut aiemmin? Kangaspuiden istuimena! Lakatun pinnan alla tämä oli väriltään lähes sinapinkellertävä, mutta ahkeran hiomisen ja kaksinkertaisen maalipinnan jälkeen tätä on vaikea tunnistaa samaksi penkiksi. En olisi koskaan osannut nikkaroida yhtä siistiä versiota itse, joten arvannette, miten haltioissani osaan olla tästä parinkympin löydöstä.

Mitä tulee saarekkeen käyttöprosenttiin, se on kasvanut reilusti. Aiemmin kalustetta tuli käytettyä vain työtasona, mutta nyt sen äärellä vietetään oikeasti aikaa ja seurustellaan. Mies näpyttelee tässä usein tietokonetta ja itse tykkään aterioida ainakin välipaloja saarekkeen äärellä. Keittiössä tulee myös pidettyä enemmän seuraa toiselle. Kynttilänliekki on pop; sytytän joka kerta tuohon mökin savupiippuun kynttilänpätkän parkkeeratessani saarekkeelle.

Vuosien harjoituksen tuloksena voin taputtaa itseäni kyllä kevyesti olalle. Enää en todistetusti hötkyile sisustusratkaisujen perään, enkä häiriinny keskeneräisyydestä. Vähän kerrallaan ja kaikki ajallaan - siinä minusta melko oiva ja käytännössä hyväksi todettu motto!

Mukavia syyspäiviä!

Staycation

Kuluva kesä tulee jäämään muistoihin epätyypillisenä, sillä reissuvaihde jää meiltä nyt todennäköisesti kokonaan kytkemättä päälle. Tavallisesti olemme tehneet ainakin yhden kesäisen roadtripin, joka on tarkoittanut vähintään tuhatta reissukilometriä ja useampaa yöpymiskohdetta matkan varrella. Joka kerta matkustussuunnitelma ja -suunta on pulpahtanut mieleen itsestään, mutta tänä vuonna niin ei ole tapahtunut. Niinpä totesimme, että jos taivallusideaa ei enää extempore tule, vietetään tämä kesä lokoisasti kotimaisemissa, suunnilleen Savon rajojen sisällä. 

Kotiympyröissä ja lähitienoilla vietetylle lomalle on oma terminsäkin olemassa, staycation. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että se on juuri sitä, mitä mieli ja kroppa kaipaa eniten. Kun alkukesä meni vahvalla piha- ja asuntoteemalla, nyt halajaa vain nauttia saavutetuista puitteista.

Vaikka piha- ja asuntohommat ovat haukanneet lomasta muhkean palasen, on alkukesään mahtunut sosiaalisempaakin huvittelua. On ollut useampia sukujuhlia, jalispelejä, illanistujaisia ja paikallisia kesäpäiviä. Muutamaan otteeseen on vietetty pirskeitä oman kylän kuppiloissa, tehty yhden yön reissu Kalajoelle ja kuunneltu ysäriä Iisalmen Olusilla. 

Itse sain tällä viikolla emännöidä opiskelukavereideni kesämiittiä täällä meillä - tämä kuvissa näkyvä, upeaakin upeampi pioni oli yhden erityisopettajan tuoliainen suoraan omasta kukkapenkistä. ♥ Jännitystäkin on ollut ohjelmassa, sillä kävimme ystäväporukan kanssa pelaamassa Kuopiossa pakohuonepeliä. Niin hauskaa ja erilaista ajanvietettä; suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Loppukesän ohjelmaa emme ole lukinneet mitenkään. Haaveissa olisi ehtiä edes yhteen kesäteatteriin, käydä soutelemassa, kyläillä vähän lisää ja testata lähirannan grillipaikka. Niin, ja suppailemaan tekisi myös mieli. Omaa lautaa meillä ei ole, joten pitäisi varmaan tarkistaa, pääsisikö vaikka Tahkolla melan varteen. Joka tapauksessa, ajokilometrejä ei tänä suvena mittariin tuhatkaupalla rullata.

Muistoisia kesäpäiviä!

Asuntokaupoilla

Viime maanantai oli jännittävä päivä, sillä meistä tuli kaupunkiasunnon omistajia. Ostimme Iisalmesta näppärän citykaksion, joka palvelee lähitulevaisuudessa omia arkiympyröitämme. Pidemmällä tarkastelujaksolla asunto on myöhemmin tarkoitus valjastaa sijoituskäyttöön. Mikään ylläriliike tämä ei ollut, sillä päätöksen asunnon hankkimisesta teimme jo toista vuotta sitten. Tavoitteeksi asetimme, että avaimet oveen olisivat hyppysissämme tämän kesän aikana.

Odottavan aika on pitkä, sillä tavallinen mattimeikäläinen ei sormiaan napsauttamalla asuntoa shoppaile. Tämän toteutuminen vaati erittäin tarkkaa ja pitkäjänteistä taloussuunnittelua, käytännössä kaikessa mahdollisessa nollabudjetilla elämistä. Taustalla tapahtui myös Rautavaaran kiinteistön virallinen arvonmääritys: kiinteistönvälittäjä kävi tekemässä päätalosta ja rantamökistä arviokirjan, jotta saimme määriteltyä pankille kokonaisuudesta realistisen vakuusarvon. Vaikka uskoimme olevamme kartalla tilustemme numeroista, oli mainiota kuulla, että todellinen arvo on toteutuneita kustannuksia suurempi. Siltikin, vaikka tontti sijaitsee täällä Rautavaaralla, minne rakentamisen olen itsekin luonnehtinut olevan taloudellinen itsemurha. :D No, ei se onneksi ihan sitä olekaan.

Ostettavan asunnon speksit ja käyttötarkoitus meillä oli selkeästi mietitty, joten oli helppo lähteä kiertelemään erilaisia kohteita läpi. Asuntotyypille olimme avoimia ja kävimmekin katselemassa vaihtoehtoja paritaloista kerrostaloihin, vanhemmista uudempiin. Meille kävi varsin klassisesti, sillä hankittu yksilö kolahti voimakkaasti meihin molempiin: tähän tutustumisen jälkeen aiemmat kohteet pyyhkiytyivät listalta veks, eikä mikään seuraavista enää sytyttänyt.

Kyseessä on viime vuonna valmistunut kerrostalokaksio Iisalmen keskustassa. Itse ihastuin tässä erityisesti hyvin suunniteltuihin neliöihin, kolmen metrin huonekorkeuteen ja materiaalivalintoihin (lattiassa esimerkiksi vinyylilankku). Miehen mieleen taas ovat tekniikka-asiat, sillä asunnossa on moderni kodinohjausjärjestelmä maalämpöineen. Kuukausittaiset käyttökustannukset ovat superpienet.

Vietimme Iisalmessa viime viikonlopun; siivosimme ja kalustimme asunnon ja ehdimme tepastelemaan Olusillekin. Fiilistelimme. Tämä oli nappivalinta. ♥

 

Mukavaa viikkoa!

P.S. Instan puolelta voi kurkata muutaman kuvan huonekalujen kera, klik.

Aikaansaamisen iloa

Heipsan! Meillä on takana varsinainen touhukuukausi, kun rykäisimme vähän itsellekin yllätyksenä rakennuksia ja pihoja valmiimmaksi. Vielä ei todellakaan olla maaliviivalla ulkotilojen kanssa, mutta jonkinlaiselle erätauolle asti saimme hommia edistettyä, eikä täällä näytä enää niin raksamaiselta.

Juhannusviikolla pääsimme jo hölläämään, joten käytännössä olemme ahkeroineet toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin. Mitä täällä on sitten tehty?

• Talo ja mökki ovat lähestulkoon maalattu. Tarkkasilmäinen bongaa näistä kuvista, että osa otsalaudoista on vielä käsittelemättä. Ne meillä on tavoitteena saada tämän viikon aikana valmiiksi, sitten on all done.

• Talon terassit on valtattu harmaaksi. Mökin terasseja varten on jo iso tonkka Valttia hankittu, mutta toteutus on vielä edessä.

• Talon, mökin ja autokatoksen sokkelit on maalattu.

• Isoja koneita vaativat maansiirtotyöt on tehty. Kaivinkone oli meillä hommissa kesäkuun ensimmäisen viikon. Tuona aikana maa-aineksia ajettiin tontille kymmeniä kuormia ja pintoja muotoiltiin istutusvalmiiksi ja oikeisiin korkoihin sekä etu- että takapihalta. Tämä urakka oli mörkönä mielessäni koko kevään ajan ja vielä huhtikuussa luulin, ettemme tarttuisi mörön helmasta kiinni vielä tämän kesän aikana. Mutta niinpä vain motiivit muuttuvat ja tämäkin mörökölli on nyt selätetty.

• Maansiirron ohessa muotoilimme rantaan oman pienen hiekkabiitsin.

• Sain ulkotöiden välitauoilla tehtyä mökkisaunan lauteet valmiiksi. Tämä oli homma, johon en sallinut miestä edes kurkkimaan. Lopputulos löytyy instan puolelta, klik. Saunomaan emme vielä pääse, sillä kiukaan kytkemisessä hormiin on vielä useampi välivaihe edessä.

Työnjako meillä meni pääasiassa niin, että minä vastasin maalausten lisäksi kokonaan maatöistä, sekä terassien ja sokkeleiden käsittelyistä. Mies aloitti kesälomansa minua myöhemmin ja hänen työpanoksensa kohdistui pääosin maalaamiseen, etenkin kaikista pelottavimpiin ja vaikeimpiin paikkoihin. Myös vanhempani talkoilivat apuna maalaus- ja traktorihommissa useampana päivänä.

Nyt aiomme hyvällä mielellä ihan vain lomailla hetkisen. Aikaansaamisen ilo toteutuneista töistä on niin suuri, etteivät edessä odottavat puuhat häiritse mieltä vielä ollenkaan. Koska pääsimme välietappiin näinkin aikaisessa vaiheessa kesää, tuntuu mukavalta miettiä lomapuuhia hyvällä omallatunnolla, ilman painetta isommista töistä.

Koska tykkään listata asioita, laitettakoon luetteloon mahdollisesti vielä tänä vuonna tehtäviä hommia:

• Nurmikon istutus. Nurmea meillä on tulossa takapihalle ja talon eteläpäätyyn. Tätä varten tarvitsisi innostua maan haraamisesta. Luulen, että kasvattelemme hauista asian kanssa lähemmäksi syksyä.

• Sokkelinvierustojen rajaaminen. Ennen nurmikkoa pitäisi sokkelinvierustat tasoitella sepelillä nätiksi ja miettiä niiden rajaustapa nurmikkoalueeseen.

• Terassialueiden viimeistely. Sekä talon että mökin isot terassialueet ovat vielä sivuilta auki. Talon takaterassi vaatii porrasaskelmia ja alareunan sulkemista, mökkiterassi puolestaan pientä suoristamista, sivuportaita, reunojen sulkemista ja valttaamista. Lisäksi aiomme tehdä etupihan puolelle kapean etuterassilaajennuksen, joka yhdistää pääoven ja kodinhoitohuoneen oven välisen alueen. Luulen, että terassiprojekteista etupihan puoli on todennäköisin tämän kesän homma, sillä kaipuu tuulensuojasta ja talon varjopuolen tsillausalueesta tuntuu akuuteimmalta.

• Roskakatos. En tiedä miksi, mutta omassa mielessäni roskakatos saa pihan tuntumaan vielä monta pykälää valmiimmalta.

• Mökkisaunan valmistuminen. Homma on kiinni enää hormiin liittyvistä seikoista, mutta niitä on useampia ja ne vaativat monia pieniä työvaiheita. Tämän kanssa en halua hosua, sillä paloturvallisuus ei toteudu hutiloimalla.

Istutuksia en suunnittele tälle kesälle ollenkaan. Tulevina vuosina niitä sitten - paitsi työmäärän, myös pihabudjetin vuoksi. Myös autokatos, pihan loput sipistelyt ja tontin metsäalueiden siivoaminen saavat odottaa tulevaisuuteen. Ehtiihän tässä. :)

Rentoja kesäpäiviä!

Elämänviisauksia + ilmaista printattavaa

Mukavaa äitienpäivän aamua! Huomasin tällä viikolla, että en ole jakanut täällä blogin puolella pitkään aikaan ilmaiseksi printattavia juttuja. Blawhi Graphicsin somessa tykkään julkaista voimalauseita silloin tällöin: paitsi että ilmaistiedostot ovat mukavaa vaihtelua sisällöntuotantoon, ne rehellisesti sanottuna ovat tarpeellista pohdintaa omalle mielelle. 

Kun pysähdyn jonkin tietyn elämänviisauden äärelle, teen siitä printattavan aineiston ja muotoilen julkaisusanat, oma arkikuplani poksahtaa aina hetkeksi rikki. Ajatuksia ja toimintatapoja mittaillessani löydän joka kerta vähintäänkin yhden aivosolmun, joka vaatii ravistelua. Tsemppaava, voimaa ja lempeyttä huokuva viesti toimii vähintäänkin huojentavana aineksena, joka pysäyttää ja ilostuttaa arjen tuiskeessa.

Kokosin tähän postaukseen viisi viimeisintä julkaisua. Kunkin kuvan alta löytyy linkki, joka vie kyseisen PDF-tiedoston luokse. Mukana ovat myös saatesanat, joilla olen printtejä jakaessani niitä taustoittanut. Jospa näistä joku tuntuisi omakohtaiselta myös siellä ruudun toisella puolella.

SUOTTA PELKÄÄT TULEVAA

Täällä on taipumusta vatvoa menneitä ja murehtia tulevia. Yhden ihmisen sormet ja varpaat eivät riitä laskemaan niitä päiviä, kun on tullut suoranaisesti pelättyä tulevia päiviä ja niiden tapahtumia. On oltu huolestuneita asioiden onnistumisesta ja pelonsekaisin tuntein jännitetty jonkin edessä olevan etapin lopputulosta. Pahimmillaan pelätty lähimmäisen puolesta.

Paitsi että meillä on isommassa mittakaavassa huolehtimista ilmastonmuutoksesta ja maailmanrauhasta lähtien, löytyy meiltä jokaiselta pienempiä, arkipäiväisiä pelonaiheita. Suurimmat uhkakuvat löytyvätkin yllättävän läheltä ja jokainen kokee ne omasta alkupisteestään käsin.

Pelko tulevasta on hämmentävän voimakas tunne, joka sitoo mieltä useimmiten tarpeettoman voimakkaasti. Kurjimmillaan se estää nauttimaan elämästä sellaisinakin päivänä, kun kaikki on ihan hyvin. Järki harhautuu ja pelottava asia näyttää suuremmalta, mitä se todellisuudessa onkaan. Tällöin ajatukset kuroutuvat epärealistisesti ja käsillä oleviin elämänhetkiin jää tarttumatta, kun mieli kohdentuu tulevaan. Se on inhimillistä.

Aina voi kuitenkin yrittää muokata omaa kokemusmaailmaansa. Muistuttaa itseään, ettei etukäteen pelkääminen ole ennekään tuonut mihinkään tilanteeseen helpotusta - päinvastoin. Opetella erilaisia ajatusmalleja hyödyttömien pelkotunteiden mitätöimiseksi. Nousta pykälä kerrallaan lintuperspektiiviin ja suhteuttaa murheet lähiympäristön tasolta valtakunnalliselle ja siitä edelleen maailmanlaajuiseen vertailuun. Huomata, ettei etukäteen pelkääminen tuo helpotusta, vaan tuloksetonta hautomista.

VAALI HYMYÄ & HYVÄÄ

Vanhan totuuden mukaan hymy ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin; se on erittäin pieni ele, jolla voi parhaimmassa tapauksessa pelastaa toisen ihmisen päivän. Myös hyvän vaaliminen on tärkeää: vaikka meillä kaikilla on kannettavanamme raskaitakin kokemuksia, ei niille kannata antaa liikaa elintilaa tässä hetkessä. Vaalitaan siis erityisellä tarkoituksella mukavia tuokioita, voimauttavia kokemuksia ja ihania muistoja – näin aivokoppa saattaa oppia keskittymään automaattisemmin elämän hyviin vivahteisiin, eikä anna turhan suurta painoarvoa ikäville ajatuskehille.

Ollaan hyviä toisille, hymyillään!

KAIKKI ON IHAN HYVIN

Vaikka aina ei siltä tunnu, useimmiten meillä on asiat ihan hyvin.

Elämän kolhut saattavat toisinaan luoda tunteen epäreiluudesta ja kokemuksen siitä, että kaikki menisi alvariinsa vain päin mäntyä. Ahdistus voi sykkiä rinnassa ja kurja fiilis saattaa lamaannuttaa näkemään kaikessa jotain uhkaavaa, pelkkiä epäonnistumisen merkkejä. Ei tee mieli edes yrittää tsempata ja ponnistella paremman olon eteen.

Etenkin tällöin olisi hyvä pysähtyä ja ajatella vieläkin pahempia skenaarioita; kuvitella, mitkä kaikki asiat voisivat olla vieläkin huonommin. Silloin ehkä saa kiinni kaikista hyvistä elämäntekijöistä ja on helpompi huomata, että suuri osa perusasioista onkin ihan hyvin.

Ja vaikkei olisikaan, jo se, että joku sanoo kaiken olevan ihan hyvin, lohduttaa ja luo tunnetta turvallisuudesta.

Joten: kaikki on ihan hyvin.

ANNA OLLA, HÖLLÄÄ

Tässäpä ohje, jonka voisi ensivilkaisulla kuvitella liittyvän vaikkapa kesänviettoon. Voi sitä soveltaa toki edessä häämöttävään lomaankin, mutta aika moneen muuhunkin asiaan: meillä kaikilla nimittäin on ajatuksia, tapoja, ihmisiä, periaatteita, (muka)velvollisuuksia tai vaikkapa muistoja, joiden olisi parempi antaa olla. Sellaisia, joista kiinni pitäminen ei hyödytä, vaan nakertaa sisältä. Ja ihan turhaan. Kaikkeen ja kaikkiin emme voi vaikuttaa, eikä tarvitsekaan. Joten annetaan turhan painolastin olla, höllätään ja nautitaan kepeämmällä mielellä elämästä!

ONNI TULEE ELÄEN

Onnelliset hetket eivät odota vasta viikonloppuisin, eivätkä minkään muunkaan etapin tai hankinnan jälkeen. Onni on nyt – se tulee eläen juuri tätä hetkeä. Jokaisesta (kököstäkin) päivästä voi löytää onnen, kun opettelee näkemään asiat myönteisellä ja kiitollisella asenteella. Tarttuu kiinni jokaiseen merkitykselliseen hetkeen ja elektronisten ruutujen tuijottamisen sijaan tekee asioita, jotka tekevät onnelliseksi niin sinut kuin ympärilläsi olevat ihmiset.

Onni syntyy tekemällä, elämällä, kokemalla – niin niitä tavallisen arkisia asioita kuin vähän erityisempiä juttuja rutiinien keskellä. Onnellisuuden tunne menee ja tulee, mutta etsiessään sen voi löytää mistä vain. Toivottavasti huomaat eläväsi tänään onnellisia hetkiä! Ihanaa päivää!

P.S.  Lisää printattavia tiedostoja löydät tästä postauksesta.

Miten valkoinen tiskiallas pysyy puhtaana?

Valkoinen tiskiallas hanoineen on meidän keittiömme kiintopiste. Suunnitteluvaiheessa tiesin haluavani tällaisen valkoisen yhdistelmän, mutta värivalinta pohditutti. Entäs jos se tahrautuu heti rumaksi? Hankinta lukittiin, kun päätin, että vaihdetaan sitten musta kokonaisuus tilalle, jos alkuperäinen versio osoittautuu torsoksi. Kaksikko hankittiin Ikeasta ja altaan materiaali on kvartsikomposiitti. 

Käyttöä on takana nyt yksi kokonainen vuosi ja neljännes päälle, joten puhtaanapitoarviointia pystyy jo tekemään. Pääsääntöisesti allas pysyy siistinä vaivattomasti. Se ei ole erityisen herkkä imemään tahroja itseensä eikä vaadi kovin kummoisia ylläpitotoimia. Todettakoon kuitenkin lisähuomautuksena, että erityisen vaativissa olosuhteissa ei altaan tarvitse meidän kahden aikuisen ja yhden koiran taloudessamme pärjätä.

Aina kun hana ja allas vilahtavat somekuvissa, tupsahtelee postilaatikkoon kysymyksiä puhtaanapidosta ja valkoisen pinnan vaativuudesta. Ajattelin, että voisin koota postaukseksi saakka ne käytännön seikat, jotka omassa arjessa toteutuvat ja jotka saavat altaan pysymään suht puhtaana. Näitä on muutama kappale: arkiset käytänteet ja oikeanlainen pesuväline.

Arkiset käytänteet. Keittiössä puuhastelun lähtökohtana on, että likaiset astia siirtyvät suorilla pesukoneeseen sen henkilön toimesta, joka niitä on käyttänyt. Jos ne jätettäisiin kököttämään altaan reunoille tai annettaisiin kasautua sen pohjalle, pinttymiä tulisi varmasti. 

Minua hiertää muutenkin, jos pesuallasta käytetään tiskien välilaskutasanteena: niiden uudelleen poimimiseen ja astianpesukoneeseen laittamiseen joutuu käyttämään tuplavaivan, kun koneen luukun voisi aukaista yhteen syssyyn jo heti alkuunsa. Hankalasti ovat altaankäytön tielläkin.

Tässä harmistumista aiheuttaa myös se, että useimmiten tiskinsä altaaseen jättävä (lue: mies) kokee kuljetuksen olevan jo perillä, ja varsinaisen lopputoimituksen tekee joku muu (lue: Kristiina), mikä on epätasa-arvoista kotityöroolitusta. Näissä käytänteissä meillä on ollut tällä vuosikymmenellä hiomista, mutta nykyään altaan liepeiltä ei taida totuuden nimissä löytyä enää kahvikuppia tai vanukaslusikkaa kummempaa tuplanosteltavaa. :)

Toinen peruskäytänne on altaan huuhteleminen värjäävien aineksien käsittelemisen jälkeen. Käytännössä jäähtyneet kahvilitkut ja tomaattipohjaiset ruuat ovat niitä, jotka jäävät herkimmin altaan pohjalle sävykerrokseksi, jos niitä ei heti huuhtele viemäriin. Tämä on aika yksinkertainen ja melko hyvin meillä molemmilla automatisoitunut toimenpide: jos altaassa tiskataan tai sinne kaadetaan värillisiä sortimentteja, riittää, kun hanalla valuttaa kiertoliikkeen verran vettä yhdeltä laidalta toiselle.

Pesuvälineet. Arkipäivinä yleensä riittää pelkkä huuhtelu altaan siistinä pysymiseen, mutta joskus on tarpeen vetäistä pohja omalla tiskiharjallaan tai talouspaperilla. Viikkosiivouksen yhteydessä pesen altaan sitten tarkemmin joka neliösentiltä ja tämä kertaviikkotapa näyttäisi olevan tarpeeksi riittävä altaan valkoisena pysymiseksi.

Olen löytänyt pesuvälineeksi ykköstykin, jota en vähässä kummassa vaihda: Viledan tahranpoistaja-sienen, joka käytännössä kuuluu markkinoilla olevien erilaisten taikasienien klaaniin. Tämän kastelen ensin vedellä, tipautan päälle pari tippaa tiskiainetta ja sitten pyörittelen läpi altaan reunat ja pohjan. Vielä ei ole tullut eteen sellaista tahraa, joka ei sienellä olisi lähtenyt. Oikein odotan, että pääsen kerran viikossa tositoimiin, sillä vaikka allas ei ensikatsomalta näyttäisi likaiselta, kirkastuu se kuitenkin aina sienikäsittelyn jälkeen.  Sen verran olen vetänyt itselleni rajaa siivoukseen, että kerta viikkoon tehopesua saa riittää, vaikkei siihen montaa minuuttia kulukaan.

Sellaisia käyttökokemuksia meiltä. Jos haaveissa on valkoinen tiskiallas, se on kyllä mahdollista saada pysymään valkoisena, jos omat käyttötottumukset ovat suotuisia. :)