Graafiset joulukortit

It's time! ♥ Joulukorttiperinne jatkuu ja on aika postata tämän vuoden uutukaisista. Ajankohta korteista turisemiselle onkin nyt aika bueno, sillä jouluaattoon on aikaa tasan kuukausi.

Aloitin omien joulukorttien suunnittelemisen ja painattamisen vuonna 2015, joten tämä on viides vuosi, kun meiltä lähtee itse toteutettuja yksilöitä matkaan. Tänä vuonna tein viisi uutta kuosia. Niistä oma suosikki on tuo ensimmäisen kuvan kortti, joka toivottaa sydämellistä joulua ja oikein hyvää uutta vuotta. 

Sen kanssa samaa sarjaa ovat seuraavien kuvien kuosit: "Tulkoon joulu ihana ja ihmeellinen" sekä "Laskeutukoon maahan lempeä rauha, sillä on joulu kultainen". Näissä tykkään siitä, miten teksti rytmittyy tasapainoon. Toisaalta sanat eivät vielä suoraan toivota jouluja, vaan luovat mielikuvan tietyntyyppisestä joulunvietosta. Toivotukset pystyy sitten kirjoittamaan taustapuolelle, joka on kokonaan valkoinen.

Mustia kortteja tein tänä vuonna yhden uuden yksilön. Tämän kortin nimi on Tähtinauha, sillä ensikatsomalta näyttää, että kortissa tuikkisi eri korkeuksille laskeutuva valosarja. Tarkempi tarkastelu kuitenkin paljastaa kuosiin sommitellut joulutoivotukset, joita tästä kortista löytyy peräti 30 kappaletta. Ne selkiintyvät, kun tekstit lukee pystyriveittäin.

Olen pitkään halunnut tehdä jotain perinteisellä kaunokirjoituksella. Mikäpä olisi sille parempi pohja, kuin joulukortti. Kaunokoukeroilla tehtyjä kuoseja syntyi kaksi kappaletta ja niihin halusin luoda riimirivit. Joulun parhaan pakkauksen tiivistävä lausahdus on elänyt mukana omissa jouluissa jo teini-iästä saakka, joten se oli itsestäänselvä valinta. Jälkimmäisen, tuikkivan version kehittelin yhdessä lähipiirin kanssa ideoidessa.

Viime vuonna uskaltauduin laajentamaan joulukorttien värivaihtoehtoja myös perinteisen punaisen puolelle, mikä olikin kiva lisä mustavalkoiseen valikoimaan. Tänä vuonna otin punaiset painokset kaunokirjoitetuista kuoseista.

Laskin, että olen vuosien aikana painattanut yhteensä 32 erilaista versiota suunnittelemistani joulukorteista. Muutama kuoseista on jo poistunut valikoimista, mutta suurin osa löytyy Blawhi Graphicsin verkkokaupan valikoimasta. 

Vaikka maailma muuttuu ja perinteet jalostuvat, on ainakin itselleni joulukorttien lähettäminen merkittävä osa joulua - niitä on ihana kirjoittaa ja vielä ihanampi löytää omasta postilaatikostaan. 

Jos graafiset joulukortit olisivat sinulle mieluisia - joko lähetettäväksi, pakettikortteina rustattavaksi tai omaan joulusisustukseen - pääsee niitä hankkimaan täältä.

Toivottavasti joulumieli on alkanut kehittyä siellä ruudun toisella puolella. Täällä oli marraskuun alussa jo huikean ihana lumikerros, mutta se on parin viimeisen viikon aikana sulanut olemattomiin. Nyt olen seuraillut täsmäsääennustusta toiveikkaana, sillä ensi viikolle luvataan lumisadetta viidelle eri päivälle. Huippua! Joulun suursiivouksen starttasin myös jo, ja pesin eilen talosta kaikki sisäkatot ja -seinät. Tänään olen aloitellut kaappien läpikäymistä. Viime vuonna tein tilanteen pakosta (lue: teknisen tilan remontin vuoksi) suursiivon jo marraskuun puolella ja se tuntui todella kivalta tavalta valmistautua jouluun: joulukuussa ei tarvinnut enää stressata puunauksista, vaan kuukauden sai käyttää fiilistelyyn. Pyrkimyksenä on tehdä siivouksen aikaistamisesta toimiva perinne.

Pus!

Uudesta tuunattu sohvapöytä

Voiko uutta muokata? Tätä pysähdyin hetkiseksi pohtimaan viime kesänä, kun etsiskelin meille olohuoneeseen sohvapöytää. Pöydälle ehti muodostua todellinen tarve, sillä olin joutunut useampaan otteeseen kiikuttamaan sohvan viereen erilaisia penkkejä apupöydiksi - milloin itselle kahvikupin laskutasanteeksi, milloin pikkujouluporukan napostelualustaksi.

Kun aloin puntaroida markkinoiden pöytävalikoimaa, Muuton Around -pöytä oli ajatuksissa ensimmäinen vaihtoehto. Budjettisisustajana en kuitenkaan ollut valmis uhraamaan sohvapöytään niin paljon euroja. Muuton mallissa tykkäsin erityisesti sen pyöreästä muodosta ja pöytälevyn nousevista reunoista, joten niillä reunaehdoilla siirryin etsiskelemään vaihtoehtoja muualta. 

Kodin Ykkösen kesäalesta löytyi sitten tämä, pöytä nimeltään Kent: muodoltaan juuri täydellinen, oikeankokoinen ja jalkaratkaisunkin osalta monta kertaa mieluisampi kuin Muuton pöytä. Ainut MUTTA oli se, että saatavilla oli vain puukuvioinen, ruskeanmusta malli. Hetkisen pallottelin mielessäni ajatusta, ettei uuteen tuotteeseen voi maalipensselillä koskea, mutta se päähänpisto hujahti nopeasti pöpelikköön. Totta ihmeessä uuden tuotteen voi maalata, jos sillä tavalla saa mieleisen lopputuloksen!

Pöydän kotiuduttua tartuin heti maalipurkkiin ja sudin tummaan pintaan kolme kerrosta vaaleanharmaata maalia. Sävy on sama kuin olkkarin seinissä, Tikkurilan Ketju. Väriparantelun jälkeen olen ollut sohvapöytään todella tyytyväinen. Se on ajanut asiansa käytännössä ja täydentää kauniisti olohuoneen sisustuksen.

Luulen, että tämä oli viimeinen huonekalu, jota uusi koti kaipasi. Nyt tuntuu siltä, että arkiset toiminnot eivät vaadi enää lisäyksiä kalustukseen eikä sisustussilmä kaipaa uusia komponentteja. Kodinlaittajana huomaan pyrkiväni koko ajan siihen olotilaan, että kaikki olisi valmista. Toisin kuin nuorempana, nyt kalusteiden ja tekstiileiden pyörittely ei innosta, vaan tavoittelen pysyvyyttä. Siinä tilassa taidetaankin olla jo vahvasti.

Iloa pimeneviin iltoihin!

Vessapostaus

Ai että, nyt tulee sellainen postaus, joka ei ihan tunnelmallisimmasta päästä ole. :D Aiheena siis meidän isompi vessa, joka epäidyllisyydestään huolimatta on kiva tila esiteltäväksi. Järkkärikameran objektiivit eivät huoneen neliöiden kanssa taivu, joten kuvat on otettu rennosti puhelimella.

Vessojahan meillä on kotona kaksi ja pienempi sijaitsee talon toisessa päädyssä, pesuhuoneen takana. Tämä päävessa meillä sijaitsee ulko-oven kupeessa. Huone on tilava ja lattiassa jatkuu sama tiililadottu laatta kuin eteisessä. Vetouralliset kalusteet taas ovat samaa sarjaa keittiön kanssa. Yksityiskohdat halusin vessaan mustina ja niiden kanssa mustat laatikostot ovat tarkoituksellinen mätsi. Valkoinen taso tuo keveyttä kokonaisuuteen.

Aikoinaan talon pohjakuvaa miettiessä minulle oli tärkeää, että molempiin vessoihin tulee luonnonvaloa. Siksi kummastakin löytyy kapea pystyikkuna, joiden olemassaoloa olen useampaan kertaan kiitellyt.

Muuton jälkeen kului aikaa puolitoista vuotta, ennen kuin tila sai viimeiset oleelliset nippelinsä. Näitä olivat pyyhekoukku, vessapaperiteline ja matto. Panttasin hankintoja tarkoituksella, sillä olin kuvitellut ne palkinnoksi kesän asuntokuvioiden järjestymisestä. Kun Iisalmen kaupunkiasunto oli hankittu, pääsin viimeistelemään tämänkin huoneen.

Peilikaappi päävessaan oli ehdoton must, sillä ei tällainen pitkätukkainen emäntä pärjäisi ilman kunnon hiustenlaittopaikkaa. Kaapistoseinää on tarkoitus jalostaa joskus tulevaisuudessa vielä pienellä, valkoisella kalanruotolaatoituksella. Nyt seinät on maalattu kosteisiin tiloihin tarkoitetulla maalilla.

Tekstiilien osalta olen jo viimeiset viisi vuotta käyttänyt hamham-pyyhkeitä sekä vessoissa että keittiössä. Paitsi että ne ovat ulkonäöltään mieluisia, materiaali kuivuu kätevän nopeasti. Tämän vessan pyyhkeen tekstiilipari on pyöreä juuttimatto. Ne yhdessä antavat hintsun verran marokkolaista häivähdystä.

Niin kuin muuallakin talossa, pyrin säilyttämään vessoissakin tasot tyhjinä. Arjessa tarvittavat purnukat mahtuvat väljästi peilikaapin ovien taakse ja sähkölaitteet laatikostoihin, joten laskutasolla ei tarvitse tavaroita pyöritellä.

Kokonaisuutena tykkään meidän päävessasta, niin hauskalta kuin se kuulostaakin ääneen sanottuna. :D Vessapostausta on mahdotonta lopettaa mihinkään syvälliseen tai oivaltavaan lausahdukseen, joten siksipä toivotankin vain lumisia terveisiä täältä Pohjois-Savosta.

Syksyssä parasta

Syksy on ollut minulle aina vuodenajoista haastavin. Syvenevä pimeys ja kuihtuva luonto on joinakin vuosina tuntunut jopa musertavalta. Tänä vuonna syyskuu meni tuttuun tapaan väsähtäneissä tunnelmissa, mutta lokakuun vaihtuessa energialevelit näyttäisivät lähteneen kohoamaan. Olen pohdiskellut, löytyisikö vuodenajasta itselle jotain hyvääkin.

Löytyyhän sitä, ihan pieneksi listaksi asti. Ainakin näistä asioista tykkään syksyssä:

• Viilenevät kelit. Normaaliarkeeni kuuluu päivittäinen lenkki koiran kanssa. Viileä ja raikas ilma on tuntunut happirikkaalta - sellaiselta, jossa on hyvä hengittää. On niin paljon mukavampi vetää lenkkarit jalkaan, kun läkähtymisen tunne ei iske kelin takia päälle.

• Ötökkäkato. Tätä ei tarvinne juurikaan selitellä. Ihanaa, kun ei ole enää itikoita! Myös se, että punkkikausi päättyy, on huippua etenkin Armaksen kannalta. Pian ei tarvita enää myrkkyliuoksia eikä pannassa roikkuvaa punkkihuivia.

• Tunnelmointi. Syksyn tullen on ihana sytytellä kynttilöitä ja poltella takkaa. Keittää kaakaota ja hörppiä sitä viltin alla samalla, kun silmät seuraavat rätisevää takkatulta. Pari postausta taaksepäin kerroin tämän vuoden takanpolttosuunnitelmista ja aloitus on ollut onnistunut. Paitsi että tuli itsessään on tunnelmallinen, on kodikasta, kun takankylki hohkaa ympärilleen lämpöä.

• Ensilumen odottaminen. Joka vuosi se tuntuu yhtä maagiselta, kun maa on ensimmäistä kertaa peittynyt valkoiseen. Ja voi sitä puhtaan valon määrä, joka lumesta tulee!

• Luonnon vaikuttavuus. Syksyllä aurinko alkaa painua mailleen meidän vesinäkymämme kohdalla. Kaikki täällä asumamme syksyt ovat tarjoilleet huikeita auringonlaskuja. Sellaisia, joissa punertavat sävyt ovat niin vahvoja, että välillä täytyy nipistää itseään uskoakseen näkemänsä. Auringonlaskut ovat minulle erityisen voimauttavia. Niiden jälkeen pääsee ihastelemaan tähtitaivasta, joka lumoaa joka kerta katseen osuessa ylös.  Myös voimakas ruska on vaikuttava, vaikka en väreinä oranssin ja keltaisen sävyistä pidäkään. Tänä vuonna ruska helähti kirkkaaksi ja sellainen ruska on kauneinta katseltavaa. Joinakin vuosina värit jäävät haljuiksi, sellaisiksi likaisensävyisiksi, minkä mielellään skippaisi verkkokalvoiltaan.

• Viihdetarjonta. Syksyn tullen telkkuohjelmat monipuolistuvat, katsottavaksi tulee uusia elokuvia ja kaupunginteattereihin ilmestyy uutta ohjelmistoa. Pari viime vuotta ovat menneet meillä niukalla kulttuuriannostelulla, mutta nyt olemme päättäneet, että tekisimme jälleen teatterireissun jonnekin. Tänä vuonna en aio kiertää Blawhin tuotteiden kanssa joulumyyjäisissä, mikä tuntuu etukäteen jo oudolta. Kun aika ei mene myyjäistelyihin, ehdin pitkästä aikaa joulukauden tapahtumiin ihan vain turistina.

• Lupa luovuttaa ulkohommien kanssa. Kesäkaudella on aina arpominen, tehdäkö kotihommia sisällä vai ulkona. Tänä vuonna nousi loppukesän myötä kolkuttelemaan huono omatunto, kun en omasta mielestäni tehnyt tarpeeksi ulkohommia. Tai tein kyllä, mutta en saanut käyttämissäni päivissä tarpeeksi aikaiseksi. Viimeistään lumikerroksen tultua on pakko nöyrtyä ja hyväksyä, että tämän verran tuli nyt urakoitua, olivatpa kuvitelmat etukäteen mitä hyvänsä. Lumipeite myös vapauttaa: kun olosuhteet eivät enää mahdollista ulkohommia, niistä ei enää pode huonoa omaatuntoa.

• Poreilu. Vaikka käytämme ulkoporeallasta koko vuodenkierron ajan, tuntuu lämmin kylpyvesi hiukkasen nautinnollisemmalta, kun ympäröivä ilma on viileää.

• Monipuolisempi pukeutuminen. Omasta vaatekaapistani löytyy enemmän vaihtoehtoja viileämmän vuodenajan pukeutumiseen kuin kesäkeleille. Työaamuihin valmistautuminen on siis helpompaa, kun valinnanvaraa on enemmän. Syysvaatetuksessa tykkään myös siitä, että voi alkaa käyttää saappaita. Harmikseni en ole nyt löytänyt uusia rikkinäisten tilalle. Mikä siinä onkin, että aina kun etsii jotain tiettyä puettavaa, sitä ei varmasti löydä? Elättelen vielä toiveita, että kivat, matalat saappaat eksyisivät jalkaani ja saisin jäljitettyä päälleni jonkinlaisen mukavan, pitkän villapaidan. Mission impossible, I guess.

• Kurakelit väistyvät kohta. Arvaatte ehkä, minkälainen homma on ulkoilla pitkäkarvaisen koiran kanssa. Pesemistä riittää! Juuri eilen havahduin ajattelemaan, että kohta tämä taas loppuu. Lumentulon myötä ei tarvitse olla hinkkaamassa hiekkaisia karvoja joka kerta sisälle tullessa; lumiset tassut on paljon nopeampi kuivata. Lumipaakkuja kyllä saa olla sulattelemassa, mutta ne lähtevät suihkussa helpommin kuin mutakerros.

• Talvirenkaat. Tämä on hupimielellä ajateltu näkökulma, mutta meikäläisen auton tarvirenkaiden vanteet ovat coolimmat kuin kesärenkaiden pyörylät. Tiinu muuttuu siis taas nössöstä päheäksi. :D

Olikohan siinä kaikki? Syksyn hyvien puolien listaamisen koen tärkeäksi paitsi mielialan, myös elämään tarttumisen vuoksi. Olisi kurjaa heittää syksyt hukkaan siksi, ettei niistä nauti. Tunnustan, että tällaisia fiiliksiä on joskus ollut. Päälle kolmekymppisenä on syntynyt kaipuu tiristää elämisen tunne ja merkityksellisyys irti kaikista päivistä. Pysähtyä joka päivä vähintäänkin yhden kivan asian äärelle, vaikka välillä olisikin kökköjä fiiliksiä.

Hymyjä! :)

Ulkokalustevinkki: Sensum Skepparholmen

Meillä on tänä viikonloppuna tarkoitus laittaa terassi talvitelakalle, eli siirtää terassikamppeet varastoon. Sitä ennen näpsimme Armaksen kanssa parit kuvat, sillä ajattelin vinkata meidän mainioksi osoittautuneesta ulkosohvaryhmästä. Instan puolella tästä on kyselty paljon, joten uskon, että blogipostauksestakin on jollekin hyötyä.

Tänä vuonna terdeilimme alkukesän kahden taitettavan aurinkotuolin avustuksella, mutta heinäkuussa hankimme tähän viimein kunnollisen istuinryhmän. Haluttu setti oli tiedossa jo keväällä, mutta ennen pihabudjetin selkiytymistä en tohtinut tehdä tilausta; vasta kun maalaus- ja maatyötonnit olivat ynnätty, uskalsin klikata tilauksen matkaan. 

Kyseessä on Bauhausin Sensum Skepparholmen -kulmasohvaryhmä, jota on niukalti saatavissa. Keväällä sitä näytti tulevan kaupan varastoon kymmenisen kappaletta ja toinen samanlainen setti tupsahti saataville heinäkuussa. Vähän kyllä kirpaisi seurata keväällä varastosaldon hupenemista, kun varmuutta lisäsaatavista ei ollut. Sekä minulla että miehellä oli varmuuden varalta tilattuna näistä varastoseuranta, mikä kannatti. Juuri, kun kesän piha- ja asuntoasiat olivat selkiytyneet, sähköpostiin kilahti ilmoitus kalusteiden uudesta varastoerästä. Se oli taikauskoiselle emännälle kuin kohtalon sinetti: näin oli tarkoitettu, tässä tuli palkinto kaikista kesän ponnisteluista.

Arvaatte ehkä, että kalusteita alunperin kartoittaessa minulla oli niille tietynlaiset kriteerit. Polyrottinkisia en halunnut, sillä ne eivät istu omaan tyyliin eivätkä talossa haettuun ilmeeseen. Piti löytää selkeää, yksinkertaista, mielellään terästä ja oikeaa värimaailmaa. Ja sellaista, mikä ei ampuisi budjettia rikki - pilipalikalusteetkin kustantavat yllättävän paljon, saati oikeasti tukevat ja hyvät vermeet. Pihakauppojen nettisivuilla vierähti keväällä useampi tunti, ja välillä tuntui, että etsimme sellaista mitä ei ole olemassakaan. Vaan sitten kun osauduimme Bauhausin sivuille, ihastus jysähti kerrasta. Tämä setti vastasi juuri sitä, mitä oli mielikuvissa.

Kulmaryhmää on saatavilla myös päinvastaisella värityksellä, mutta itse halusin ehdottomasti tämän meille tulleen version. Musta kalusterunko sopii yhteen talon peltiosien kanssa ja vaaleat istuimet taas toistavat valkoisten ulkoseinien linjaa. Vaaleat istuinosat halusin nyt myös aurinkoon liittyvien seikkojen vuoksi: Iisalmen entisessä kodissa meillä oli tummanharmaat istuinpäälliset ja ne haalenivat vuosien saatossa rumiksi. Toivon, että kun väri on nyt ennestäänkin vaalea, auringonpolttamat eivät näkyisi kankaassa tulevaisuudessa niin vahvasti.

Käyttökokemukseen olemme olleet todella tyytyväisiä. Skepparholmen on tukeva setti, jolla on hyvä istua. Lämpöisinä kotipäivinä tsillasimme terassilla tunnista toiseen, mikä on itselleni jo pitkä lekotteluaika. Tuohon pöydän päälle tulee setin mukana myös pehmuste, jos sitä haluaa käyttää rahina. Me kokeilimme aluksi rahiversiotakin, mutta siirsimme pehmusteen melko nopsasti varastoon - ainakin meillä on enemmän käyttötarvetta juomien ja naposteltavien laskutasanteelle.

Jos tällainen kalusteryhmä siintää ensi kesäksi haaveissa, suosittelen kurkkimaan Bauhausin sivuja jo ennen lumien sulamista. :) Sarjaan kuuluu myös toisenlainen setti, jossa kulmasohvan sijaan ryhmä muodostuu yhdestä suorasta sohvasta ja kahdesta nojatuolista. Meidän settiä pääsee tilailemaan täältä.

Kivaa syysviikonloppua!

Lämmityskauden kynnyksellä

Viime yönä on useamman lähiseudun asukkaan mukaan ollut pakkasasteita. Ei kuitenkaan vielä meidän pihassa, sillä järvi lämmittää hitusen tätä rantatienoota. Sikäli hyvä, sillä meillä on ollut ulkona töröttämässä vielä muutama maalipönikkä. Tänään pitää nostella ne lämpimämpiin säilytystiloihin pois jäätymisuhan alta.

Alkava lämmityskausi tulee meillä toivottavasti olemaan hyvin erilainen kuin vuosi sitten. Teknisen tilan remontti ja tuloilmahässäkkä sotkivat tuolloin puulämmityksen kokonaan, eikä meillä ollut mahdollisuutta käyttää pinossa odottavia kalikoita lämmitykseen. Vieläkin ketuttaa kun mennyttä ajattelee, mutta tänä vuonna kuvio tulee olemaan on toisenlainen - ainakin jos se on itsestä kiinni.

Olen päättänyt, että nyt takan kanssa otetaan oikea-aikainen startti ja sen lämmitystä jatketaan systemaattisesti talven yli. Koko talon neliöihin lämpöhyöty ei yllä, mutta reiluun puoleen kuitenkin. Toivon, että kun takasta ja uunista saadaan lisälämpöä, ei pannahinen Nibe huutaisi talvikuukausina teknisessä tilassa niin paljoa. Mielenkiinnolla tulee varmasti tehtyä vertailua sähkönkulutuksestakin.

Yhden takan käyttöarviolla meillä riittää polttopuuta tontilla varmaan lähes kymmeneksi vuodeksi, joten siitä ei heti puutetta tule. Haaveilin, että olisimme loppukesästä ehtineet tekemään ulos kodinhoitohuoneen oven viereen sellaisen puurimoituksen, joka on ollut suunnitteilla talon pohjakuvavaiheista asti. Se olisi toiminut polttopuiden välivarastointipaikkana, mutta tulevalle talvikaudelle rimoitus jäi vielä syntymättä. No, jospa halot tulisivat noudettua, vaikka puupino toistaiseksi vähän pidemmällä sijaitseekin.

Sisälle meillä on ollut vielä hakusessa puuteline. Luulen, etten löydä mielikuvia vastaavaa markkinoilta, vaan pitää usuttaa pikkuveli jossain vaiheessa hitsaushommiin. Sitä haudutellessa muistin, että meikäläisellähän on varastossa iso, valkoiseksi maalattu pärekori. Kokeilin sitä eilen ensimmäistä kertaa ja korihan on kuin täsmämitoilla tehty! Juuri sopivanmittainen meidän kalikoille.

Takaneduslasia meillä ei myöskään ole vielä olemassa, mutta kehittelin paikalle väliaikaisen sovellutuksen. Nappasin ylijäämävarastosta pari isoa laattaa, samoja mitä meillä on keittiössä ja kosteissa tiloissa. Kiinnitin niihin pienet jalkatassut ja tadaa, lattian kipinäsuojaus on hoidettu.

Polttelin eilen Armaksen kanssa syksyn ensimmäisen pesällisen ja hyvin lähti vetämään yhdellä tikulla. Pitää sauhutella aluksi muutama pienempi satsi, ennen kuin aloittaa kovemman "pouruutuksen".

Lämpöisiä syyshetkiä!

Seurustelusaareke

Kesä meni, syksy tuli. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olen valmistautunut syksyyn hyvillä mielin. Paitsi että yleinen mieliala on ollut suht kepeä, tajusin heinäkuussa, etten olekaan helleihminen. Viileämmät kelit ovat tuntuneet helpottavilta.

Arki meillä alkoi todella kivuttomasti. Koska loma vietettiin staycation-moodilla, kontrasti töihin lähtemisen ja lomanvieton välillä ei ollut kovin suuri. Oli myös mukava verrata tapahtumia vuodentakaiseen: kun tänä vuonna ei ole ollut riesana enterorokkoa, tukkiutunutta viemäriä ja edessä siintävää remppaa, on normaalin tasainen työstartti tuntunut suorastaan juhlalta.

Otsikon seurustelusaareke on meillä varsin tuore juttu. Mehän ehdimme asustella talossa yli vuoden ilman istumamahdollisuutta keittiön saarekkeen äärellä. En yksinkertaisesti halunnut kiirehtiä istuinasian kanssa, sillä se ei ollut millään tasolla akuutti. Toisaalta meni pitkään pohdiskellessa, minkälainen ratkaisu olisi meille paras. 

Ehdin tosissani puntaroida vaihtoehtoja jo Tolixin H65-jakkaroiden ja Aallon K65-tuolien väliltä, kunnes kumpikaan ei enää tuntunut hyvältä. Koska ruokapöydän ympärys on täynnä Tolixeja, olisivat ne vaikuttaneet saarekkeen äärellä jo liioittelulta. Aallon tuolit taas olisin valinnut puunvärisenä, mutta ne eivät lopulta olisi mätsänneet sävyltään yhteen keittiön pöytätasojen kanssa. Ja lisäpointtina, useamman satasen investointi saarekejakkaroihin ei tuntunut hyvältä idealta.

Aallon tuoleja liikkuu markkinoilla kyllä käytettynäkin, jolloin kynnys kalusteiden maalamiseen itselle sopivaan sävyyn ei olisi ollut niin puistattava juttu. En kuitenkaan innostunut minkäänlaisesta metsästysrumbasta, jonka onnistumisesta ei olisi ollut varmuutta.

Päädyin suunnittelemaan omakätistä nikkarointivaihtoehtoa. Tuli vahva visio, että irtotuolien sijaan saarekkeen äärelle paras ratkaisu olisi yhtenäinen, pidempi jakkara. Kuin korkeammille jaloille nostettu pirtinpenkki. Värisävyksi ajattelin samaa graniitinharmaata mitä keittiön betoniseinissä on. Ehdin jo kartoittaa meidän jämäpuukasojen tilanteen ja viritellä työstökoneet valmiiksi, kunnes asia ratkesikin itsestään.

Piipahdimme nimittäin kesällä rompetorilla, mistä löytyi tämä kuvissa näkyvä yksilö - aivan täydellinen niin muodoiltaan kuin mitoiltaan! Arvaattekohan, missä käytössä penkki on ollut aiemmin? Kangaspuiden istuimena! Lakatun pinnan alla tämä oli väriltään lähes sinapinkellertävä, mutta ahkeran hiomisen ja kaksinkertaisen maalipinnan jälkeen tätä on vaikea tunnistaa samaksi penkiksi. En olisi koskaan osannut nikkaroida yhtä siistiä versiota itse, joten arvannette, miten haltioissani osaan olla tästä parinkympin löydöstä.

Mitä tulee saarekkeen käyttöprosenttiin, se on kasvanut reilusti. Aiemmin kalustetta tuli käytettyä vain työtasona, mutta nyt sen äärellä vietetään oikeasti aikaa ja seurustellaan. Mies näpyttelee tässä usein tietokonetta ja itse tykkään aterioida ainakin välipaloja saarekkeen äärellä. Keittiössä tulee myös pidettyä enemmän seuraa toiselle. Kynttilänliekki on pop; sytytän joka kerta tuohon mökin savupiippuun kynttilänpätkän parkkeeratessani saarekkeelle.

Vuosien harjoituksen tuloksena voin taputtaa itseäni kyllä kevyesti olalle. Enää en todistetusti hötkyile sisustusratkaisujen perään, enkä häiriinny keskeneräisyydestä. Vähän kerrallaan ja kaikki ajallaan - siinä minusta melko oiva ja käytännössä hyväksi todettu motto!

Mukavia syyspäiviä!

Staycation

Kuluva kesä tulee jäämään muistoihin epätyypillisenä, sillä reissuvaihde jää meiltä nyt todennäköisesti kokonaan kytkemättä päälle. Tavallisesti olemme tehneet ainakin yhden kesäisen roadtripin, joka on tarkoittanut vähintään tuhatta reissukilometriä ja useampaa yöpymiskohdetta matkan varrella. Joka kerta matkustussuunnitelma ja -suunta on pulpahtanut mieleen itsestään, mutta tänä vuonna niin ei ole tapahtunut. Niinpä totesimme, että jos taivallusideaa ei enää extempore tule, vietetään tämä kesä lokoisasti kotimaisemissa, suunnilleen Savon rajojen sisällä. 

Kotiympyröissä ja lähitienoilla vietetylle lomalle on oma terminsäkin olemassa, staycation. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että se on juuri sitä, mitä mieli ja kroppa kaipaa eniten. Kun alkukesä meni vahvalla piha- ja asuntoteemalla, nyt halajaa vain nauttia saavutetuista puitteista.

Vaikka piha- ja asuntohommat ovat haukanneet lomasta muhkean palasen, on alkukesään mahtunut sosiaalisempaakin huvittelua. On ollut useampia sukujuhlia, jalispelejä, illanistujaisia ja paikallisia kesäpäiviä. Muutamaan otteeseen on vietetty pirskeitä oman kylän kuppiloissa, tehty yhden yön reissu Kalajoelle ja kuunneltu ysäriä Iisalmen Olusilla. 

Itse sain tällä viikolla emännöidä opiskelukavereideni kesämiittiä täällä meillä - tämä kuvissa näkyvä, upeaakin upeampi pioni oli yhden erityisopettajan tuoliainen suoraan omasta kukkapenkistä. ♥ Jännitystäkin on ollut ohjelmassa, sillä kävimme ystäväporukan kanssa pelaamassa Kuopiossa pakohuonepeliä. Niin hauskaa ja erilaista ajanvietettä; suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Loppukesän ohjelmaa emme ole lukinneet mitenkään. Haaveissa olisi ehtiä edes yhteen kesäteatteriin, käydä soutelemassa, kyläillä vähän lisää ja testata lähirannan grillipaikka. Niin, ja suppailemaan tekisi myös mieli. Omaa lautaa meillä ei ole, joten pitäisi varmaan tarkistaa, pääsisikö vaikka Tahkolla melan varteen. Joka tapauksessa, ajokilometrejä ei tänä suvena mittariin tuhatkaupalla rullata.

Muistoisia kesäpäiviä!

Asuntokaupoilla

Viime maanantai oli jännittävä päivä, sillä meistä tuli kaupunkiasunnon omistajia. Ostimme Iisalmesta näppärän citykaksion, joka palvelee lähitulevaisuudessa omia arkiympyröitämme. Pidemmällä tarkastelujaksolla asunto on myöhemmin tarkoitus valjastaa sijoituskäyttöön. Mikään ylläriliike tämä ei ollut, sillä päätöksen asunnon hankkimisesta teimme jo toista vuotta sitten. Tavoitteeksi asetimme, että avaimet oveen olisivat hyppysissämme tämän kesän aikana.

Odottavan aika on pitkä, sillä tavallinen mattimeikäläinen ei sormiaan napsauttamalla asuntoa shoppaile. Tämän toteutuminen vaati erittäin tarkkaa ja pitkäjänteistä taloussuunnittelua, käytännössä kaikessa mahdollisessa nollabudjetilla elämistä. Taustalla tapahtui myös Rautavaaran kiinteistön virallinen arvonmääritys: kiinteistönvälittäjä kävi tekemässä päätalosta ja rantamökistä arviokirjan, jotta saimme määriteltyä pankille kokonaisuudesta realistisen vakuusarvon. Vaikka uskoimme olevamme kartalla tilustemme numeroista, oli mainiota kuulla, että todellinen arvo on toteutuneita kustannuksia suurempi. Siltikin, vaikka tontti sijaitsee täällä Rautavaaralla, minne rakentamisen olen itsekin luonnehtinut olevan taloudellinen itsemurha. :D No, ei se onneksi ihan sitä olekaan.

Ostettavan asunnon speksit ja käyttötarkoitus meillä oli selkeästi mietitty, joten oli helppo lähteä kiertelemään erilaisia kohteita läpi. Asuntotyypille olimme avoimia ja kävimmekin katselemassa vaihtoehtoja paritaloista kerrostaloihin, vanhemmista uudempiin. Meille kävi varsin klassisesti, sillä hankittu yksilö kolahti voimakkaasti meihin molempiin: tähän tutustumisen jälkeen aiemmat kohteet pyyhkiytyivät listalta veks, eikä mikään seuraavista enää sytyttänyt.

Kyseessä on viime vuonna valmistunut kerrostalokaksio Iisalmen keskustassa. Itse ihastuin tässä erityisesti hyvin suunniteltuihin neliöihin, kolmen metrin huonekorkeuteen ja materiaalivalintoihin (lattiassa esimerkiksi vinyylilankku). Miehen mieleen taas ovat tekniikka-asiat, sillä asunnossa on moderni kodinohjausjärjestelmä maalämpöineen. Kuukausittaiset käyttökustannukset ovat superpienet.

Vietimme Iisalmessa viime viikonlopun; siivosimme ja kalustimme asunnon ja ehdimme tepastelemaan Olusillekin. Fiilistelimme. Tämä oli nappivalinta. ♥

 

Mukavaa viikkoa!

P.S. Instan puolelta voi kurkata muutaman kuvan huonekalujen kera, klik.

Aikaansaamisen iloa

Heipsan! Meillä on takana varsinainen touhukuukausi, kun rykäisimme vähän itsellekin yllätyksenä rakennuksia ja pihoja valmiimmaksi. Vielä ei todellakaan olla maaliviivalla ulkotilojen kanssa, mutta jonkinlaiselle erätauolle asti saimme hommia edistettyä, eikä täällä näytä enää niin raksamaiselta.

Juhannusviikolla pääsimme jo hölläämään, joten käytännössä olemme ahkeroineet toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin. Mitä täällä on sitten tehty?

• Talo ja mökki ovat lähestulkoon maalattu. Tarkkasilmäinen bongaa näistä kuvista, että osa otsalaudoista on vielä käsittelemättä. Ne meillä on tavoitteena saada tämän viikon aikana valmiiksi, sitten on all done.

• Talon terassit on valtattu harmaaksi. Mökin terasseja varten on jo iso tonkka Valttia hankittu, mutta toteutus on vielä edessä.

• Talon, mökin ja autokatoksen sokkelit on maalattu.

• Isoja koneita vaativat maansiirtotyöt on tehty. Kaivinkone oli meillä hommissa kesäkuun ensimmäisen viikon. Tuona aikana maa-aineksia ajettiin tontille kymmeniä kuormia ja pintoja muotoiltiin istutusvalmiiksi ja oikeisiin korkoihin sekä etu- että takapihalta. Tämä urakka oli mörkönä mielessäni koko kevään ajan ja vielä huhtikuussa luulin, ettemme tarttuisi mörön helmasta kiinni vielä tämän kesän aikana. Mutta niinpä vain motiivit muuttuvat ja tämäkin mörökölli on nyt selätetty.

• Maansiirron ohessa muotoilimme rantaan oman pienen hiekkabiitsin.

• Sain ulkotöiden välitauoilla tehtyä mökkisaunan lauteet valmiiksi. Tämä oli homma, johon en sallinut miestä edes kurkkimaan. Lopputulos löytyy instan puolelta, klik. Saunomaan emme vielä pääse, sillä kiukaan kytkemisessä hormiin on vielä useampi välivaihe edessä.

Työnjako meillä meni pääasiassa niin, että minä vastasin maalausten lisäksi kokonaan maatöistä, sekä terassien ja sokkeleiden käsittelyistä. Mies aloitti kesälomansa minua myöhemmin ja hänen työpanoksensa kohdistui pääosin maalaamiseen, etenkin kaikista pelottavimpiin ja vaikeimpiin paikkoihin. Myös vanhempani talkoilivat apuna maalaus- ja traktorihommissa useampana päivänä.

Nyt aiomme hyvällä mielellä ihan vain lomailla hetkisen. Aikaansaamisen ilo toteutuneista töistä on niin suuri, etteivät edessä odottavat puuhat häiritse mieltä vielä ollenkaan. Koska pääsimme välietappiin näinkin aikaisessa vaiheessa kesää, tuntuu mukavalta miettiä lomapuuhia hyvällä omallatunnolla, ilman painetta isommista töistä.

Koska tykkään listata asioita, laitettakoon luetteloon mahdollisesti vielä tänä vuonna tehtäviä hommia:

• Nurmikon istutus. Nurmea meillä on tulossa takapihalle ja talon eteläpäätyyn. Tätä varten tarvitsisi innostua maan haraamisesta. Luulen, että kasvattelemme hauista asian kanssa lähemmäksi syksyä.

• Sokkelinvierustojen rajaaminen. Ennen nurmikkoa pitäisi sokkelinvierustat tasoitella sepelillä nätiksi ja miettiä niiden rajaustapa nurmikkoalueeseen.

• Terassialueiden viimeistely. Sekä talon että mökin isot terassialueet ovat vielä sivuilta auki. Talon takaterassi vaatii porrasaskelmia ja alareunan sulkemista, mökkiterassi puolestaan pientä suoristamista, sivuportaita, reunojen sulkemista ja valttaamista. Lisäksi aiomme tehdä etupihan puolelle kapean etuterassilaajennuksen, joka yhdistää pääoven ja kodinhoitohuoneen oven välisen alueen. Luulen, että terassiprojekteista etupihan puoli on todennäköisin tämän kesän homma, sillä kaipuu tuulensuojasta ja talon varjopuolen tsillausalueesta tuntuu akuuteimmalta.

• Roskakatos. En tiedä miksi, mutta omassa mielessäni roskakatos saa pihan tuntumaan vielä monta pykälää valmiimmalta.

• Mökkisaunan valmistuminen. Homma on kiinni enää hormiin liittyvistä seikoista, mutta niitä on useampia ja ne vaativat monia pieniä työvaiheita. Tämän kanssa en halua hosua, sillä paloturvallisuus ei toteudu hutiloimalla.

Istutuksia en suunnittele tälle kesälle ollenkaan. Tulevina vuosina niitä sitten - paitsi työmäärän, myös pihabudjetin vuoksi. Myös autokatos, pihan loput sipistelyt ja tontin metsäalueiden siivoaminen saavat odottaa tulevaisuuteen. Ehtiihän tässä. :)

Rentoja kesäpäiviä!