Kirjaimista koottu

 

Olen harvemmin kuvaillut kulmamakkarimme syvennystä, jonne on koottu musiikkivälineitämme. Soittimissa kun ei kummoista sisustuksellista kuvattavaa ole. Tein kuitenkin alkukeväästä kylttilöydön, joka on sittemmin sijoittunut tuohon pianon luokse. 

 

Vanhassa ovenvieruskyltissä ei montaa sanaa lukenut, mutta sain silti muodostettua olemassa olevista kirjaimista kolme sanaa, jotka mielestäni ovat musiikkisyvennykseen oikein osuvat.

Sähköpiano on oikeastaan vain hätävarasoitin, sillä klassinen piano on tietenkin se ykkösjuttu. Musta Samick majailee vanhempieni luona, joten sähköversio on meillä vain niitä päiviä varten, kun on pakko saada pimputella edes jotain. Piano on siis minun juttuni, kitara isännän.

Nurkan taakse, sähkökitaran takapuolelle jää vielä sopiva tila kaiuttimelle ja akustiselle kitaralle. Akustinen versio on minun, kun sellainen oli aikoinaan musiikin sivuaineopinnoissa tarpeen. Arvatkaa vaan, onko jäänyt sittemmin vähälle käytölle - no on! Onneksi tuo isäntä on hanakka tarttumaan akustiseenkin kitaraan, joten soittamatta se ei sentään jää. :)

Pääsin kuin pääsinkin vappuna Jyväskylään. Reissu oli kyllä odottamisen arvoinen, sillä keskisuomalainen vappu oli nimittäin juuri sitä mitä odottikin, vähän jopa enemmänkin. Vaikka aamulla täällä Savossa sai herätä lumimaisemaan, oli Jyväskylässä aurinkoinen ja lämmin pikniksää. Vuoden eka pehmis maistui hykerryttävältä, vanhat autot olivat kauniita ja ihmisvilinä hyväntuulista. Rakasta opiskelukaveriakin pääsin näkemään, joten enempää ei olisi voinut reissulta toivoa.

Eilen olimme starttaamassa isännän jalkapallokautta, tänään hippaloimme ystävämme tupaantulijaisissa ja huomenna juhlimme pikkuveljeni synttäreitä. Missähän välissä tässä ehtisi jatkamaan pihanäperryksiä? No, onneksi omakotitaloasujan luontaisetuihin kuuluu se, että hommia saa tehdä omalla aikataululla. Kun vain saisi hiljennettyä tuon alitajuntaisen "Hop hop hommiin" -hokeman.